Olin menossa Albaniaan vuonna 1991. Puolentoista viikon mittainen matkaohjelma oli tikutettu täyteen ohjattua tekemistä aamusta iltaan. Silloin maassa elettiin kurissa ja järjestyksessä. Maan hallitsijan Enver Hoxan mukaan "Raja on muuri vieraita ideologioita vastaan. Albanian kansantasavalta on suljettu vihollisilta, vakoojilta, hipeiltä ja muilta maankiertäjiltä". Sosialistisen estetiikan mukaisesti lentokentällä odotti pitkätukkia ja poskipulisonkeja tämä:
Hoxa kuoli, Albanian ensimmäiset monipuoluevaalit järjesttiin 1991 ja samana vuonna Balkanin niemimaalla alkoi pitkä ja verinen sotien sarja. En päässyt Albaniaan, sillä matka peruttiin. Siitä asti olen kuitenkin haaveillut näkeväni tuon vuoristoisen ja merellisen maan. Nyt sen näin:
Kansallismuseon arkkitehtuuri muistuttaa kommunismista ja mosaiikki kuvaa albanialaisia sankareita.
Eräs oman elämänsä sankari poseeraa kuin ennen vanhaan.
Eräs oman elämänsä sankari poseeraa kuin ennen vanhaan.
Skënderbeu on Tiranan historiallinen ydin. Aukiota vartioi kansallissankari Skënderbeun ratsastajapatsas. Aukion itälaidalla ovat 1780-luvun moskeija ja 1820-luvun kellotorni, eteläpuolella 1920-luvun ministeriörakennukset ja pohjoisosassa 1960-luvun kulttuuripalatsi ja kansallismuseo.
Motoristien kokoontumisajo täytti keskusaukion mahtipyörillä, mahtimiehillä ja mahtirokilla (Hoxa varmaan pyöri haudassaan). Ihmisiä, perheitä, lapsia ja me kaksi kauniissa ilta-auringossa .
Kiitos neuvostoliittolaisen menneisyyteni viihdyin Tiranassa oikein hyvin.
Leveitä katuja, rujon mahtipontista arkkitehtuuria, betonia ja sotaisaa paatosta.
Motoristien kansoittaman keskusaukion yhdellä laidalla pönöttää Kulttuuripalatsi,
jonka peruskiven kävi muuraamassa Nikita Hruštšov vuonna 1959.
Liekö samalta aikakaudelta tämä asuinkolossi?
Pyramidi on mainio esimerkki tiranalaisesta arkkitehtuurista. Arkkitehti Pranvera Hoxha suunnitteli sen isälleen, diktaattori Enver Hoxhalle mausoleumiksi, mutta kommunismin kaaduttua rakennelmalle ei ole keksitty pysyvää käyttöä. Siinä se nyt ränsistyy keskellä pääkaupunkia.
Sen sijaan nämä rakennukset eivät ränsisty.
Katsopa tarkkaan kuvan keskelle, niin näet yhden Tiranan suosituimmista ja karmeimmista menneisyyden muistoista - betonibunkkerin, jonka käytäviin on sijoitettu Bunk’Art: maanalaisissa käytävissä ja huoneissa voi tutustua Hoxan aikakauden vainoharhaisuuteen, tirkistelyyn ja varjostamiseen.
Diktaattori Hoxan aikakaudella, vuosina 1975-1983, Albaniaan rakennettiin yhteensä 173 371 bunkkeria kemiallisten iskujen tai ydinsodan varalle. Vanha herra seisoo tuossa yllä olevassa kuvassa yhden maanalaisen bunkkerikäytävistön päällä:
Diktaattori Hoxan aikakaudella, vuosina 1975-1983, Albaniaan rakennettiin yhteensä 173 371 bunkkeria kemiallisten iskujen tai ydinsodan varalle. Vanha herra seisoo tuossa yllä olevassa kuvassa yhden maanalaisen bunkkerikäytävistön päällä:
Hulluuden kuva.
Hulluuden uhrit.
Tänään Albaniassa eletään rinnakkain.
Albanialaisista yli puolet on muslimeja ja viidennes kristittyjä.
Komeita moskeijoita ja komeita kirkkoja.
Toiseksi paras asia Albaniassa oli ruoka, joka maksoi reilusti alle puolet suomalaiseen verrattuna:
Tässä on aamiaislautanen yhdelle ;)
Ja tässä aamiasleipälautanen - myös yhdelle.
Mereneläviä kävimme maistelemassa kolmen päivän annoksen Albanian Rivieralla, Durrësissa.
Viikon aikana asuimme kolmessa erilaisessa pikkuhotellissa, jotka kaikki olivat omanlaisiaan, ihanaisia: italialaistyylinen trendidecoboutique, skandinaavistyylinen majatalo ja albanialainen pikkuhotelli. Kaikki sieviä, puhtaita, keskellä kaikkea ja kaukana kansainvälisistä hotellihelveteistä.
Paras asia Albaniassa oli ihmisten ystävällisyys, aurinkoisuus ja auttavaisuus.
Tämä koskee niin kadunmiehiä kuin palvelusektorin edustajia.
Albanialaisten sydämellisyys vei sydämeni.
Lopuksi kuva Tiranan keskusaukiolta. Missään en ole ikinä nähnyt, että kaupungin paraatipaikka on ympäröity tuoksuvilla yrteillä. Voit varmaan kuvitella, miltä Tirana tuoksui auringon helottaessa liki 30 asteessa. Taivaalliselta.
Kannatti odottaa 30 vuotta!
Vanha rouva
