Viimeiset ja ensimmäiset

Romantiikka kukki syntymäpäivänä, kun hiioppiauton lavalta nostettiin takapihalle kolme 900 litran multasäkkiä. Kaksi päivää meni, kun säkit olivat tyhjiä. Yhden kukkamaan laajennus ja tuunaus, kasvilavojen täyttö ja perennapenkkien meikkaus veivät kaikki mullat. 

  

Kesäkukkapurkit saivat myös uudet mullat. Sitten pitikin jo kiiruhtaa puutarhalle. Sieltä löytyisi vaikka mitä kivaa. Koska en ole upporikas, tyydyin orvokkikoriin ja näihin:

Muutama törppö on vielä kukittamatta, joten ensi viikolla on edessä uuden kauppapuutarhan valloitus. Sitä odotellessa leivoin pakastimen viimeisistä mustikoista ja puutarhan ensimmäisistä orvokeista piirakan:

Tässä sitä nyt sitten opetellaan elämään 65-vuotiaan elämää. Kiirettä pitää.

Vanha rouva

Eurooppa paketissa

Pääsiäisviikon vietimme Kyproksella. Oli lämmintä ja aurinkoista. Sesonki oli vasta aluillaan, joten tilaa riitti mukavasti sekä Larnakassa että Nikosiassa.

Kävelimme, uimme, söimme ja nukuimme. Siinäpä se kahden rauhaarakastavan piinaviikko meni oikein mukavasti.

  

Teimme kaksi retkeä ihan omin nokkinemme. Piipahdimme suolajärvellä bongaamassa flamingoja, jotka eivät sitten suvainneet nokkaansa näyttää. Onneksi Vanha herra suvaitsi:

Kävimme paikallisbussilla Nikosiassa, Euroopan ainoassa jaetussa pääkaupungissa. Passia tarvittiin, kun raja ylitettiin kyproslaiselta puolelta turkkilaiselle puolelle. Nikosian kaupungin pohjoisosa on vain Turkin itsenäiseksi tunnustaman Pohjois-Kyproksen turkkilaisen tasavallan pääkaupunki. 

Hieman tuppasi hymyilyttämään Turkin passintarkastuksen jälkeen näkemämme kyltti. Se kieltää piraattituotteiden maahantuonnin Turkkiin. Poisviennistä ei ollut mainintaa, kas kummaa.

 

Turkkilainen basaari oli täynnä piraattituotteita. Niitä myymässä oli mustia kuvankauniita myyjättäriä, jotka kuulemma on tuotettu saarelle halvaksi työvoimaksi noin 500 euron kuukausipalkalla. Toinen halpistyövoimaksi kelpuutettu kallisuusryhmä olivat intialaiset, jotka palvelivat asiakkaita Larnakan ravintoloissa ja hotelleissa.

Pohjois-Nikosiassa kaikuivat minareettien rukouskutsut. Kyproksen puolella kaikuivat ortodoksien rukouskutsut. Yhtä pyhiä kaikki.

Pääsiäinen näkyi katukuvassa yllättävän vähän. Sinne tänne oli ripoteltu valtavia pääsiäismunia kreikankielisine pääsiäistoivotuksineen. Larnakan lentokentällä oli katettu sangen hauska pääsiäispöytä:

Kovin oli olomme sinistä ja somaa.

 

Hotellimme vierestä löytyi kissojen wellness-keskus. Oli kiikkua, raapimispuuta, mökkiä, tyynyä sekä ruokaa jos monenmoista. Muut katit lymyilivät piilossa, mutta keskuksen kingi poseerasi oikein mielellään kissittelevälle vieraalle:

Viikko meni sutjasti. Turkkilaisesta basaarista lähti mukaan villalankoja ja kyproslaisesta supermarketista mausteita. Mitäpä sitä muuta ostelemaan. Hyvää mieltä sai ihan ilmaiseksi, kun katseli ympärilleen:

 

Nyt on bongattu kaikki Euroopan itsenäiset valtiot,

 joten Eurooppa on paketissa.

Vanha rouva

Ihan vähän töissä

Kävin ihan vähän töissä. Muutimme kahden työtoverin kanssa työpaikan varaston pisteestä A pisteeseen B. Varasto on täynnä talvihaalareita, lämpökenkiä, pipoja, käsineitä, kävelysauvoja, kovaäänisiä, mikrofoneja, joogamattoja, juhla- ja somistustavaroista, kankaita, verhoja, pöytäliinoja, peilejä, pelejä, naamiaisasuja, glitteriä, koristekiviä, timantteja, kynttilöitä... Huhkimme seitsemän tuntia ja saimme tavarat uudessa varastossa säälliseen järjestykseen. Vanha varasto jäi vielä siivousta vaille. Toimari lupasi hoitaa sen.

Vanhan varaston lattialla lojui irtokukkia ja rähjääntyneitä kukkaköynnöksiä. Pakkasin kaikki roskasäkkiin ja roudasin kotikartanolle. 

Päällystin kierrätetyn pyöränvanteen solumuovilla ja jätesäkeillä. Sitten alkoi kukkien kiinnitys nippusiteillä ja kuumaliimalla. Nyt on firmassa kukkakranssi, jolla sulostuttaa kaiken maailman kemuja. Hommaan käytin vain vanhoja, jo aikansa kovassa kulutuksessa olleita silkkikukkasia. Ne ovat loistonsa päivinä käyneet milloin missäkin rokkibileissä ja kesäkemuissa. Viime juhannuksena somistin niillä rantaravintolaan viehkon kukkakaaren, jonka alla nuoret parit kävivät pussailemassa.

Mallasin kukkakranssia kahdenistuttavalle puutarhasohvalleni. Nyt näet, ettei kyseessä ole ihan pikkuruinen kranssinrääpäle. Se on päällystetty ympäriinsä kukkasilla, joten sen voi ripustaa ja kiinnittää vaikka miten päin näkösälle, kun tarve vaatii.

Vanha rouva

Rakas Kaisla

Vaaleanpunaisia pikkuneilikoita katsellessani lähti ajatus laukkaamaan. Lankakaupasta löysin kahta ihanuutta, jotka vastasivat neilikankukkien sävyjä:

Villaa, puuvillaa, silkkiä ja mohairia. Somia yhdessä. Niistä piti oitis päästä virkkaamaan vitosen koukulla tämä:

Taas uusi verkkopaita. Pehmoisen lutunen pusero painaa 300 grammaa. Ohje taas omasta päästä, kuten aikaisemminkin. On nääs tullut vuosien varrella virkattua puseroa ja villatakkia jos jonkinmoista. Yleensä villalangasta. 

Kaislavirkkaus alkoi vuonna 2010 tästä: KLIK. Klikkaa, niin löydät ohjeen. Sen jälkeen on tullut tehtyä vaatteiden lisäksi kaitaliinoja ja jopa yhdet lamelliverhot. Katsele Neulomus-kategoriasta. Tässä pari lemppariani:

Jos joku nyt ihmettelee, miksi aina sama virkkausmalli, niin kertaan syyn: helppo ja ryhdikäs, ei veny eikä vanu ja voi virkata omia aikojaan, kun ajatukset lentelevät omissa maailmoissaan.

Vanha rouva