Ihan vähän töissä

Kävin ihan vähän töissä. Muutimme kahden työtoverin kanssa työpaikan varaston pisteestä A pisteeseen B. Varasto on täynnä talvihaalareita, lämpökenkiä, pipoja, käsineitä, kävelysauvoja, kovaäänisiä, mikrofoneja, joogamattoja, juhla- ja somistustavaroista, kankaita, verhoja, pöytäliinoja, peilejä, pelejä, naamiaisasuja, glitteriä, koristekiviä, timantteja, kynttilöitä... Huhkimme seitsemän tuntia ja saimme tavarat uudessa varastossa säälliseen järjestykseen. Vanha varasto jäi vielä siivousta vaille. Toimari lupasi hoitaa sen.

Vanhan varaston lattialla lojui irtokukkia ja rähjääntyneitä kukkaköynnöksiä. Pakkasin kaikki roskasäkkiin ja roudasin kotikartanolle. 

Päällystin kierrätetyn pyöränvanteen solumuovilla ja jätesäkeillä. Sitten alkoi kukkien kiinnitys nippusiteillä ja kuumaliimalla. Nyt on firmassa kukkakranssi, jolla sulostuttaa kaiken maailman kemuja. Hommaan käytin vain vanhoja, jo aikansa kovassa kulutuksessa olleita silkkikukkasia. Ne ovat loistonsa päivinä käyneet milloin missäkin rokkibileissä ja kesäkemuissa. Viime juhannuksena somistin niillä rantaravintolaan viehkon kukkakaaren, jonka alla nuoret parit kävivät pussailemassa.

Mallasin kukkakranssia kahdenistuttavalle puutarhasohvalleni. Nyt näet, ettei kyseessä ole ihan pikkuruinen kranssinrääpäle. Se on päällystetty ympäriinsä kukkasilla, joten sen voi ripustaa ja kiinnittää vaikka miten päin näkösälle, kun tarve vaatii.

Vanha rouva

Rakas Kaisla

Vaaleanpunaisia pikkuneilikoita katsellessani lähti ajatus laukkaamaan. Lankakaupasta löysin kahta ihanuutta, jotka vastasivat neilikankukkien sävyjä:

Villaa, puuvillaa, silkkiä ja mohairia. Somia yhdessä. Niistä piti oitis päästä virkkaamaan vitosen koukulla tämä:

Taas uusi verkkopaita. Pehmoisen lutunen pusero painaa 300 grammaa. Ohje taas omasta päästä, kuten aikaisemminkin. On nääs tullut vuosien varrella virkattua puseroa ja villatakkia jos jonkinmoista. Yleensä villalangasta. 

Kaislavirkkaus alkoi vuonna 2010 tästä: KLIK. Klikkaa, niin löydät ohjeen. Sen jälkeen on tullut tehtyä vaatteiden lisäksi kaitaliinoja ja jopa yhdet lamelliverhot. Katsele Neulomus-kategoriasta. Tässä pari lemppariani:

Jos joku nyt ihmettelee, miksi aina sama virkkausmalli, niin kertaan syyn: helppo ja ryhdikäs, ei veny eikä vanu ja voi virkata omia aikojaan, kun ajatukset lentelevät omissa maailmoissaan.

Vanha rouva

Lahjottu

Laitoin kuivattuja herneitä veteen yöksi. Aamulla painelin paisuneet herneet kukkapurkkiin. Kolmen päivän päästä herneenversot ovat viiden sentin mittaisia. Kohta saan versoja voileivän ja Vanhan herran salaattien koristukseksi.

 

Naistenpäivä oli ja meni. Sain lahjaksi armaaltani 3 kiloa pilkkubanaaneja. Vanha herra oli hamstrannut ne lähikaupan hävikkilaatikosta. 

Leivoin kaksi banaanikakkua mummun vanhalla ja hyväksi havaitulla ohjeella:

Taikina:

• 300 g voita
• 4 dl sokeria
• 6  isoa munaa
• 1,5 dl kermaa
• 10 dl vehnäjauhoja
• 4 tl vaniljasokeria
• 1 tl suolaa
• 3 tl soodaa
• 8 banaania 

Valmistaminen:

Muusaa banaanit haarukalla. Sulata voi. Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Jos taikina meinaa juoksettua, lisää muutaman lusikallinen jauhoseosta.  Lisää voi-sokeri-seokseen keskenään sekoitetut kuivat aineet, banaanimössö ja kerma. Sekoita taikina tasaiseksi. Tästä taikinamäärästä tulee kaksi pitkulaista leipävuokaa. Paista  tasalämmöllä uunin alimmalla ritilällä 150 asteessa reilun tunnin verran. Kokeile kakun kypsyys tikulla kakkuosan keskeltä. Anna jäähtyä yön yli, jotta kakut kerkeävät ässehtyä kunnolla.

Banaanikakkujen lisäksi leivoin kaksi banaanileipää, jotka ovat siis nuo ruttupäälliset pötkylät kuvassa. Tämän trendileivonnaisen ohjeita on netti täynnä. 

Hyvä näin. Nimittäin muutama vuosi sitten sain naistenpäivälahjaksi mukulasellerin =)

Vanha rouva

Kahden naisen matkassa

Veimme bestiksen kanssa Vanhan herran synttärireissulle Islantiin. Mies täytti 65-vuotta höyryävien geysirien ja kohisevien putousten maassa. Luonto näytti parastaan, ystävyys oli ylimmillään ja ruoka oli ehdottoman nautittavaa.

Þingvellirin kansallispuistossa Euraasian ja Pohjois-Amerikan mannerlaatat eroavat toisistaan. Alla olevissa kuvissa Pohjois-Amerikan mannerlaatta on vasemmalla. Sen vierustaa kun köpötteli kohti Euraasian mannerta, tunsi oman pienuutensa.

 

Vanha herra katseli kummissaan Reykjavikin värikästä kaupunkimaisemaa ja koputteli omakotitalojen peltistä ulkopinnoitetta. Väreissä ei ole säästelty eikä huumorissakaan ole pihistelty. 

Reykjavikin seinämaalaukset ovat hulvattomia. On kissoja ja kettuja, kukkasia ja lumimiehiä. Joka puolella isoina taikka pieninä maalauksina.  

 

 

 

Tarjosimme värikylpyä Vanhalle herralle myös ruoan muodossa. Mies ilmoitti ennen Islantiin lähtöä ruokalistansa: turska, kolja, lohi, punakampela, rautu, valas, hummeri, katkarapu ja lunni. Lunnia ja valasta mies ei saanut, mutta sen puutteen paikkasimme tarjoilemalla fermentoitua haita ja silliä. Lammaskin upposi.

 

Ruoka oli hyvää. Ja poskettoman kallista. 

Vanha herra käytettiin koko päivän kestäneellä Kultaisella kierroksella katselemassa luonnon ihmeitä. Mies myös kylvettiin laguunissa melkein 40-asteisessa, rikiltä lemuavassa vedessä. Miehelle näytettiin myös reykjavikilainen satama ja merimuseo.

Reykjavikin keskusta oli täynnä pieniä ja söpöjä matkamuistomyymälöitä. Olisihan niissä vaikka mitä ihanuuksia käsityöihmiselle. Viisaasti Vanha herra langetti minulle täyskiellon ostaa yhtään kerää islanninvillaa, mutta kuvan sain ottaa:

Kotiintuomiset rajoittuivat kahteen kummituskorttiin ja kahteen kirjaan: Icelandic Folk and Fairy Tales ja Icelandic Ghost Stories. 

Ystävä antoi matkan aikana minulle luettavaksi kirjan, jonka myötä ymmärsin paremmin monta asiaa nykypäivän Islannista. Myös moni asia Satun dekkareissa sai selityksensä. 

Sama pätee myös muihin islantilaisiin dekkaristeihin, joita luin urakalla ennen Islantiin lentämistä: Lilja Sigurðardóttir, Yrsa Sigurðardóttir, Arnaldur Indriðason, Ragnar Jónasson... Halldór Laxness on nyt vuorossa, sillä islantilainen kirjallisuus ei ole pelkkiä dekkareita. Islannin kirjallisella kulttuurilla menee hyvin, mistä kertoo mm. se, että Reykjavikin monet kirjakaupat ovat auki iltamyöhään.

Vanha herra oli tyytyväinen neljän päivän matkaansa. Kuulemma harva mies noilla ikävuosilla pääsee synttärimatkalle peräti kahden naisen kanssa. 

Vanha rouva