Juhannusperinteisiimme on koko omakotitalouramme ajan kuulunut juhannusyön kukkienkeruu. Mutta ei se perinteinen seitsemän kukkaa tyynyn alle -keruu, sillä meillä on jo toisemme ja muiden kuvista uneksiminen ei tulisi mieleenkään.
Me keräämme kukkasia, joita muut pöljyyksissään kärräävät pusikoihin ja soramonttujen reunoille. Tänä juhannuksena rikastuimme kolmella eri ruusulajikkeella ja parilla perennalla. Kolme vaahteraakin pääsi takapihalle.
Sitä minä en vaan jaksa ymmärtää, miksi dumpata puutarhajätteet luontoon, kun sen saa tässä kaupungissa tehdä ilmaiseksi ja laillisesti kaatopaikan kasviosastolle! En ymmärrä.
Ruusut kukkivat.
Sen sijaan pionit duumailevat ja keinuttavat pullistuvia nuppujaan tuulessa.
Pihamaalta löytyy jo muutama muukin kukkija ruusujen lisäksi.
Orvokit tietysti etunenässä. Lupiinit ja lehtoängelmät. Lilja ja poimulehti.
Kasviskoppini alkaa myös pikkuhiljaa kasvatella satoa:
Pikkutomaatit vielä vihertävät, mutta amppelimansikka on alkanut punertaa.
Tomaatin taimi tekee kukkasia.
Pottu on noussut pintaan.
Tämä kesä tuntuu olevan viimevuotista hedelmällisempi.
No, siihen ei paljon tarvita!
Vanha rouva