Ystävä oli tulossa kylään suoraan töistä, joten pitihän työn
raskaan raatajaa jotenkin hyvitellä.
Pyöräytin ruokaisan piirakan. Kaulitsin ensin suolaisen
piirastaikinan vuokaan. Kuullotin pannulla pari pientä
sipulia, voitatteja parin kourallisen verran sekä paketillisen pekonia.
Maustoin suolalla, persiljalla sekä valkopippurilla. Päälle purkillinen
kermaa, johon olin vatkannut pari kananmunaa. Piirakka
muhinoi parissasadassa asteessa niin kauan, että se näytti sekä päältä
että eritotenkin alta kullankeltaiselta. Sitten peiton alle huokaaman. Hieman
jäähtyneen piirakan päälle vielä heitto persiljaa ja pyöräytys
mustapippuria.
Mutta mitä kaveriksi? Itse marinoituja venäläisiä
valkosipulikurkkuja, jotka rouskuvat ja narisevat vastalauseeksi, kun niitä
puraisee takapuolesta. Piparjuuren ryydittämät punajuuret eivät myöskään olleet
piirakan pahitteeksi. Saati sitten tähtianiksella maustettu
suppilovahveropikkelsi.
Hyvin tuntui työläinen elpyvän päivän uurastuksesta. Varmistin asian vielä aprikkoosikakulla... ja sain kiristettyä lupauksen tulla pikkuleipätalkoisiin parin viikon päästä. Ihana ihminen!
Vanha rouva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti