Halpiskötöstys

 

Naapuri toi tämmöisen samettiköyden saatesanoilla "Tee jotain". Odotin inspiraatiota viikon päivät makaamalla sohvalla dekkarin kanssa. Levittelin tilpehöörit pöydälle ja tuijotin niitä aktiivisen oloisesti. Ei niin mitään... 

Eilen ehtoolla inspiraatio lopulta nosti minut ylös, ulos ja autotalliin.

Palmikoin samettiköyden pyöränvanteeseen, jonka halkaisija on 65 cm. Purin kirpparilta löytyneen hiuskoristeen atomeiksi. Saman kohtalon kokivat epämääräiset silkkikukkakimput. Sitten mallasin niistä uuden kokoonpanon. Kuumaliimapistoolilla muutama täppi sinne sun tänne ja avot!

Hintaa tälle kötöstykselle tuli kolmisen euroa. Ulos tätä halpiskranssia ei parane laittaa, sillä tintit varmasti nokkisivat samettiköyden täytteet lintujen ilmoille. Roikkukoon olkkarin seinällä, kunnes uusi inspis naulaa sen autotallin seinälle odottamaan loppusijoituspaikkaa.

Vanha rouva

Viikset

Sahasimme tienvarsikuusestamme kolme valtavaa oksaa. Niiden kärjet olivat nakuja vuosi vuodelta korkeammiksi käyvien jakeluautojen jäljiltä. Värkkäsin lyhyistä havuista kolme kranssia ja yhden havunauhan pation kaiteeseen. Savotasta tuli myös kolme komeaa oksankärkeä. Niitä en limpsonut, vaan siirryin vähän isompiin sfääreihin:

Vanha herra ruuvasi alahuonerakennuksen seinään kaarevat kuusenkärjet. Tökin pitempiä havuja täytteeksi. Miehen mielestä kuusikaari näytti muhkeilta viiksiltä.

Ei kai sitä tien viereen passaa viiksiä ripustaa. Moisen mielikuvan haihduttamiseksi aloitin ruusaamisen. Serkkulikan metsästä hain jäkäläisiä oksia, mäntytupsuja ja mustikanvarpuja. Täydensin taiteellista vaikutelmaa silkkikukilla ja -lehdillä. 

Naapuri toi kirpparilta pussillisen valkealla maalattuja männynkäpyjä. Roikotin ne kötöstyksen keskikohtaan. Jo loppui viiksivallumeininki. Siinä seinässä saa tämä havukötöstys olla siihen asti, kunnes ensimmäisenä adventtina seinälle pitää naulata Vanhan herran nikkaroima lautakuusi.

Naapuri toi myös tämän samettiköyden. Sari oli ajatellut, että tuo syherö on ihan omiaan minulle saatesanoilla "Tee jotain". Minähän teen jotain, kunhan ensin keksin mitä.

Vanha rouva

Ohukainen ja paksukainen

Sain kevättalvella lahjaksi pussin olkikukan siemeniä. Esikasvattamaan en niitä alkanut, vaan ripottelin kesäkuun alussa siemenet suoraan kukkamaahan. Sieltähän pitkiä kukkavarsia alkoi nousta. Kukat seurasivat perässä. Noukin jokaisen kukkasen puoliaukinaisena ja laitoin kuivamaan. Niin kukat aukesivat.

Liimasin kukkasia ohueen metallirenkulaan ja paksumpaan olkirenkulaan. Vieriviereen ja limittäin niitä tökötin. Kukat riittivät juuri passelisti ohukaiseen ja paksukaiseen. Ja katso, mitkä värit!

Kävin jo hamstraamassa puutarhamyymälän kaikki olkikukkasiemenet. Ensi kesänä kukkia putkahtelee vähän sieltä sun täältä. 

Vanha rouva

Munakukkanen

Työtoveri oli kerännyt ison nipun pastellinvärisiä munakennoja, koska ne olivat kuulemma niin herkän kauniita. Sain munakennokörön itselleni saatesanoilla: "En viittiny heittää pahvinkeräykseen. Ajattelin, että kyllä sää noille uuden elämän synnytät". Pääsiäispyhinä sitten synnytin.

Revin munakennot irti. Osan munakupeista revin hapsureunaisiksi. Osan leikkelin saksilla kukkasiksi. Päällystin pyöränvanteen ruskealla pakkauspaperilla, jottei metallivanne kolhi seinää. Sitten liimasin vanteeseen sikin sokin erivärisiä munakuppeja. Lopuksi lykin kukkasia sinne tänne. 

Nostin kranssin olohuoneen seinälle. Siinä se nyt odottaa vappua, munakukkanen.

Vanha rouva

Tuunattua joulua

Tässä on alkutilanne: iso kasa pahvisia lanka(?)kartioita. Niitä olisi saanut ottaa niin paljon kuin olisi halunnut kantaa. Yritin olla kuitenkin kohtuullinen hamstraaja - varsinkin kun ei ollut minkään sortin tajua siitä, mitä kartioista voisi tuunata. Kartiot olivat tarjolla Tam Silkin tehtaanmyymälässä Kangasalla. Pahvikartioista sukeutui ilman pahempia synnytystuskia suuri kuusimetsä:

Kudoin jämälangoista kuusenhuput, jotka viritin kartioiden ja jatkolatvojen päälle. Vanha herra sahasi liiteristä löytyneistä oikeista kuusenoksista kuusenjalat. Liimasin ne pahvipyörylöiden avulla kartioihin. Metsän alusta on peräisin talomme rossipohjasta löytyneistä laudoista. Punatulkut ja kärpässienet löytyivät kirpparilta. Siinä se. 

Nyt on tuunattu joulua sen verran, että on aika pötkähtää sohvalle syömään suklaata ja lukemaan lahjoja.

Vanha rouva

Joulukranssi

Joulukranssi on valmis. Pohjana pyöränvanne, jonka virkkasin punaisella umpeen. Sitten jämäpunaiset ja mohairit ruusuiksi. Sujuvasti tuli ruusuja virkattua, kun Vanha herra ajeli autolla Tampereelle ja sieltä takaisin. 

Kuljetin kahta lankaa rinnakkain, jotta sain aikaiseksi muhkeita ruusunkukkia. Langat ovat peräisin kirpparien lankapussukoista. Mohair on peräisin ystävän loppumattomista lankalaareista. 

Nyt on koukulla jotain ihan muuta. 

Ei punaista, eikä kukkasia ;)

Vanha rouva

Oma pää

Katajakranssi sai koristeekseen kirpparilta löytyneen ison huovutetun sydämen. Kranssin mittakaavaa kun mietit, ajattele polkupyörän vanteen halkaisijaa. Aika iso on tämäkin joulukranssi, sillä meillä ei napeilla pelata ;)

Iso muovikassillinen halvimpia appelsiineja on tässä. Viipaloin hedelmät ja kuivatin kasviskuivurissa. Siihen meni aikaa 1,5 päivää. Leikkasin vahvasta pahvista renkulan. Liimasin appelsiiniviipaleet renkulaan. 

Kirpparilta löytyi kymmenen sentin auringonkukkia. Hajotin kaksi silkkikukkaa atomeiksi. Liimasin terälehtiä moneen kerrokseen. Keskelle asettelin auringonkukan ruskean keskustan, jonka vuolin mattoveitsellä matalammaksi. 

Tämä kötöstys pääsi vessan seinään. Vessan katosta löytyy kristallikruunu, jossa on keltaisia helmiä. Joten vessa on nyt tuunattu keltaiseksi.

Kellertävää löytyy myös uusimmista villasukistani.

Vanha rouva omine päineen

Solekko tehä

Löysin kirpparilta nipun koristepaperia. Kuka lie tuheentunut ja jättänyt paperityönsä tekemättä. Toki minäkin haudoin papereita kaapin pohjalla jonkun aikaa, mutta sitten sisuunnuin ja aloin nähdä tähtiä.

Taittelin ja liimailin isoja ja pieniä tähtiä. Kas kummaa, ne passaavat oikein hyvin olohuoneen verhojen persikansävyyn. Verhot löysin muutama aika sitten kirpparilta.

Näinkin pienten hommien tekemiseen saa käytettyä tuhottomasti laiskotusenergiaa. Kunpa muistaisi aina torniolaisen lausahduksen:

Vanha rouva

Sokerina pohjalla

Tein aronianlehdistä ruusun. Halusin kokeilla, miten värikkäät lehdet taipuvat liiman avulla lasinreunaan. Tarpeeksi kun niitä taivuttelee, syntyy ihan nätti ruusu. Kannattaa kerätä lehtiä tarpeeksi, sillä kuivuessaan ruusu harvenee ja löpsähtää, jos ei malta tehdä tiivistä kukkasta.

Callunoita oli halpakaupassa hullunhalvalla. Ostin kolme. Yhden leikoin kaljuksi. Kieputtelin oksat kukkalangan avulla virkaheittojen sydänten päälle. Sydämet pääsivät terassin seinälle, sillä sisällä pikkuruiset kukkaset varisevat äkkiä.

Sokerina pohjalla on punainen lankakukkanen. Hommasin langat täältä. Pitihän Sartsaa auttaa, ettei raukka vallan huku lankoihinsa. Punaisen pehmoista lankaa on kokonainen kilo, joten on siinä väkertäminen. Joulu mielessäin...

Vanha rouva

Jyrkkä EI imurinvarrelle

Piti karsia vaahteraa, koska se varjosti kasvimaatani. Sain ämpärillisen neniä, joista veivasin kranssin rautarinkulaan. Ripustin kranssin alahuonerakennuksen ikkunaan. Siis ulkopuolelle.

Piti karsia poimulehtiä, koska kypsyvät kukinnot heittelevät siemeniään holtittomasti pihamaalle. Sain kottikärryllisen kukkavanoja, josta veivasin kranssin polkupyörän vanteeseen. Vein kranssin vinttiin kuivumaan. Siis sisäpuolelle.

Vintissä poimulehtikranssi kuivui rapsakan vihreäksi. Vaahterakranssi sen sijaan muuttui auringossa rapsakan oranssiksi. 

Naulasin kranssit kammarin seinälle sisäkkäin. On kokoa ja on vinkeitä värejä. Pitää muistaa, etten hajota hauraita kötöstyksiä imurinvarrella huhtoessani. 

Vanha rouva

Hyvä tuli

Viime viikkolla istuin uhastakin kylmässä puutarhassa. Ei ihan pipoa tarvinnut, mutta lähellä oli. Kylmänkankeana virkkasin jämälangoista kukkasia. Siinä menivät pitsipaidan, pipojen, sukkien ja huivien jälkeenjääneet. Muutaman lisäkerän hain kirpparilta, kun pohja alkoi häämöttää virkkuukopassa.

Patiokranssin pohjana on polkupyörän vanne. Sain niitä ison nipun paikallisesta nuorten työllistämispajasta. Olisin saanut koko kuorma-autolavallisen, mutta olin vaatimaton ja otin vain kymmenen.

Pehmustin vanteen kerniliinan jämällä. Niin vanne ei ollut enää aivan luikku. Virkkasin kernin peittoon pylvässuikaleella. Sitten liimasin ruusut paikoilleen ja lisäsin muutamaan kukkaseen tilpehöörilaatikon pohjalla pyörineen pallon keskustaa merkkaamaan.

Nyt on patio sävy sävyyn kalusteista kranssiin. Hyvä tuli. Mutta mitä tekisin niistä lopuista yhdeksästä vanteesta?

Vanha rouva

Omatekemiä

 

Joulu tuli ja meni. Kovasti emme hössöttäneet, sillä kaksisteen ei tarvitse pingottaa ja venyä mahdottomiin. Yksinkertainen riittää, kun tietää makunsa ja mahdollisuutensa.

Vanha herra korjaili kalaverkkojaan ja minä tein muutamat koristukset. Kaikkiin talon yläikkunoihin leikkelin lumihiutaleet. Käytin hiutaletehtailuun töihin ostettuja isoja kahvisuodattimia, jotka olivat osoittautuneet väärän kokoisiksi. Olisivat menneet roskiin, ellen olisi jemmannut niitä. 

Ulko-oven viereen tein joulukuusen ylimääräisistä alaoksista kimpun, jonka koristelin Vanhan herran hokkareilla. Punainen rusetti jäi uupumaan. Leikkasin ja liimasin sen kestokassista.

Olen koko aikuisikäni säilyttänyt oppikoulun historiakartastoa vuodelta 1971. Nyt se sai kyytiä, sillä tuskin enää sitä tarvitsen. Valtakunnat ja rajat ovat muuttuneet tiuhaan tahtiin. Näkyvät tekevän sitä paraikaakin.

 

Leikkasin, taittelin ja liimasin kartoista palloja. Nyt ne roikkuvat kuusessa muiden omatekemieni koristeiden kanssa.

Onko sinulla omatekemiäsi joulukoristeita?

Vanha rouva

Tommoset viikset

Tähän koristukseen käytin kaksi kimppua pölyyntyneitä ja aikansa huushollia koristaneita euklyptuksen oksia, vessapaperirullan, johon tökin oksat ja jonka päällystin palasella edesmennyttä tyynynpäällistä, liekoja ja rautalankaa sekä kuumaliimaa.

"Teit sitten tommoset viikset!" Siinä kommentti Vanhalta herralta, kun olin saanut uuden koristukseni ripustettua olohuoneen seinälle.

Vanha rouva

Talven odotusta

 

Työtoveria nauratti, kun työkeikalla hoksasin kaupungin puistossa pudonneita käpyjä ison makedonianmännyn alla. Keikan jälkeen kävin keräämässä käpyjä kaksi isoa kassillista oravien suureksi harmiksi ja varmaankin puistopuutarhurin suureksi iloksi. Kävyt ovat kauniin vaaleanruskeita ja hiton pihkaisia. Tuoksu on niin voimakas, että Vanha herra kielsi viemästä käpyjä pirttiin. Hanskat kädessä liimailin käpyjä kranssiksi. Ripustin niitä myös kuusipuihini.

Nyt alkaa piha olla täynnä talven odotusta: on kransseja, risukimppuja, kuusipuita, -palloja ja -köynnöksiä. Mitähän sitä vielä värkkäisi? Intoa olisi vaikka muille jakaa.

Vanha rouva

Taas näitä

Vanhoja sanakirjoja piisaa tässä huushollissa menneen maailman ammoisen ammatin takia. Sanakirjaruusukkeita sun muita tilpehöörejä olen värkännyt vuosien varrella usein. Ja taas näitä syntyi!

Nyt pääsi työstettäväksi ihka ensimmäinen suomi-venäjä-sanakirjani vuosimallia 1979. Tuona vuonna pääsin ylioppilaaksi ja kieli-instituuttiin opiskelemaan kääntämistä ja tulkkausta. Pääkieli oli venäjä ja sivukieli englanti. 

Näin jossain joskus tämmöisiä kirjansivuista väkerrettyjä pupuja. Pakkohan pupusia oli kokeilla. Niin hauskoja niistä tuli, että jopa Vanha herra murahteli hyväksyvästi kotkotuksilleni.

Pupuset näyttivät vähän orvoilta paljasta seinää vasten. Piti sitten tehdä yksi iso ja kaksi pientä seinäruusua. Iso on samaa paperia eli suomi-venäjää, vaaleammat suomi-englantia. 

Aurinkoista lauantaita!

Vanha rouva