22.5.2016

Kaunis ilo

Sydämellinen vastaanotto käsipäivän kera.
Miten olet voinut? -kysymys ja vastauksen tosi kuunteleminen. Sitten herkullista kakkua, kuumaa kahvia ja helakanpunaista metsämarjamehua.

Sali täynnä eri ikäisiä ihmisiä odottava katse silmissään. Hento nainen järjestelee penkkejä ja antaa ohjeita kohta alkavan ohjelman varalle.

Odotamme hetkisen hiiren hiljaa ja odotuksemme palkitaan: saliin pyrähtää kaksi mamsellia, jotka haikailevat poisvetäytyvien ruotsalaisupseerien perään. Mutta pian suru vaihtuu iloon, sillä topakka vieras kertoo kaupunkiin marssivista markiisesta ja kreiveistä, jotka taitavat ranskan kieltä paremmin kuin äidinkieltään venäjää. Niin mamsellit lähtevät tanssiaisiin.

Vielä kaksi lyhyttä historianpalasta. Nautittavia. Ilmavia. Ihastuttavia.

Sieluni lepäsi ja nauru virkisti. Kiitos kirkkokahvista ja Dom-teatteriryhmän ilonpidosta!

 

Näyttämönä toimi Vanha pappila, 
itsensä Karl Ludvig Engelin piirustama arvotalo keskellä Oulua. 

 

Harmonista, sopusointuista, eleganttia ja lämmintä.


Oli suuri ilo osallistua sunnuntain kirkkokahvitilaisuuteen.

Vanha rouva

3.5.2016

Suu tötteröllä


Koitelin koskialue sijaitsee Kiimingissä. Kosket kohisevat kahden kilometrin pituisella matkalla, puolen kilometrin levyisellä alueella ja pinta-alaa koskialueella on neliökilometrin verran. Koiteli paljastui merestä kivikauden lopulla viitisentuhatta vuotta sitten. 






Koitelissa elettiin sotaisia aikoja 1500-luvun loppupuolella. Idästä tulleet vainolaiset tekivät julmia hävitysretkiä, polttivat taloja ja tupia maan tasalle ja surmasivat paikallisia mennen tullen. Kälmit suomalaiset pukkasivat Koitelin saarilla vainolaisten veneet virran vietäväksi, joten viholliset yrittivät hätäpäissään rakentaa hongista lauttoja. Lienevätkö nämä männyt saaneet kylkeensä venäläisen kirveen?

 

Mutta eivät olleet paikallisetkaan vainolaisia huonompia. Kiimingin suuri sotapäällikkö Pekka Vesainen sissijoukkoineen kulki Iijoen vartta Maanselän yli Vienanmerelle rannalle ja saapui Kantalahteen 28.6.1589. Pekka pani kaupungin matalaksi ja jatkoi matkaa etelän suuntaan tuhoten kaikki tiellensä osuneet kylät. Pohjanmaan verokirjan mukaan Vesaisen sotasaalis oli suuri ja siitä maksettiin aimo verot. Juhana-kuningas oli niin mielissään Vesaisen ja muiden sissien oma-aloitteisista Vienan retkistä, että kutsui voittoisan kiiminkiläisen luokseen, antoi tälle lahjoja ja kehotti uusille partioretkille.

 

Nyt Koitelissa eletään rauhan aikaa. Paikka on hyvin hoidettu virkistäytymisalue aivan Oulun kupeessa. Kaupunki on rakentanut siltoja, leikkipaikkoja, esteettömiä tulistelupaikkoja ja kulkuväyliä, vessoja ja halkoliitereitä, mistä saa ottaa puita makkaranpaistoa varten. Tunnelmatuvalta saa muutamalla lantilla tuoretta kahvia ja vastapaistettua pullaa. 

Hurjapäille on tarjolla koskiuntia ja koskenlaskua. Uinti on vielä kokeilematta, mutta lasku on tullut tehtyä, kuten muutaman vuoden takainen kuva kertoo. Tyttöporukalla alas mentiin ja huuto oli kaikuva! Suukin meni siinä vauhdissa ihan tötterölle ;)


Vappu otettiin vastaan töitä tehden. 
Maisemissa ei ollut valittamista!

Vanha rouva