25.10.2013

Viskikakku

Pullon pohjalla loiskui loraus skottilaista viskiä. Juoda sitä en saattanut, mutta kakkuun se kelpasi (Vanha herra kyllä olisi viskin lipittänyt, jos vain olisin luvan antanut, mutta enpä antanut! Pullo nimittäin oli minulle leipomistarkoituksia varten lentokentältä ostettu. Ähäkutti.).

 

Löysin netistä skottilaisen viskikakun ohjeen. Kokeillahan sitä piti. Maltoin jopa odottaa ne ohjeessa vaaditut pari päivää, kun kakku ässehtyi jääkaapissa vuokaansa ja tuorekelmuun pakattuna. Koristelin kakun norjalaisilla mokkapavuilla ja pehmeillä kultapalloilla.

Viskikakun tuoksu on huumaava ja maku suklaisen täyteläinen. Minä, joka en viskiä juo, voisin jopa väittää, että tämä on hyvää. Vanha herra, joka rakastaa vanhaa viskiä, tuumasi kakkua maistellessaan Voi pojat!

Vanha rouva

22.10.2013

Krumeluuri ovikello

Tein meille uuden ovikellon. Edelliset versiot näet täällä ja täällä
Löysin kirpparilta krumeluurin tarjottimen parilla eurolla. Kiinnitin tarjottimen kahvaan katajanoksan. Sen päälle ripustin silkkinauhalla talon vanhat kilikellot. Rusetti kahvaan ja koko komeus ovenpieleen.

Mahtavatkohan vieraat uskaltaa tarttua kimeästi ja kumeasti heliseviin vaskikelloihin?

Vanha rouva


14.10.2013

Minttusuklaakakku

Kun kaipaat kahvin seuraksi jotain pehmeän hyväilevää, leivo tämä kakku! Siihen tarvitset:

Pohja:
200 g suklaahippukeksejä
60 g voita sulatettuna

Täyte:
8 liivatelehteä
4 rkl maitoa
400 g minttusuklaata
4 dl kermaa
5 dl Flora Vanillaa
400 g maustamatonta tuorejuustoa

Hurruuta keksit muruksi monitoimikoneessa. Lisää sulatettu voi ja hurruuta hetki lisää. Painele pohjamuru 24 cm irtopohjavuoan pohjalle.

Liota liivatelehtiä kylmässä, runsaassa vedessä kymmenen minuuttia. Sulata minttusuklaa vesihauteessa. Vatkaa kerma vaahdoksi. Vatkaa Flora vaahdoksi. Vispaa tuorejuusto, suklaasula ja vaahdot keskenään sekaisin. Purista liivatteista liika vesi pois ja sulata ne maitoon. Lisää liivateseos ohuena nauhana muihin aineksiin koneen käydessä koko ajan. Kaada täyteseos irtopohjavuokaan. Tasoita pinta. Anna ässehtyä jääkaapissa yön yli.

Irrota kakku vuoasta. Koristele.

Vanha rouva





12.10.2013

Kippo & kappo -kranssi

Kävimme Vanhan herran kanssa metsästämässä suppilovahveroita. Evästauolla katselin Kainuun siintäviä vuoria - ja tienviereen teilattuja kuusenraatoja. Napsin metsäautotien varteen viskatuista kuusenoksista havuja kotiintuomisiksi. Yksi tien pieleen viskottu männynlatvakin pääsi peräkontissa meidän kartanollemme. Kiitos vaan omistajalle, kuka ikinä lieneekään.

Kotona sidoin kuusenhavuista kranssin aikaisemmin tekemääni pajurenkulaan. Mallasin uuden kranssini ulkoseinään männyn kaveriksi. Männyn muuten pystytin joulukuusenjalkaan, joka oli juuri passelin painava pitämään pajukoria paikallaan.

Aikani kun kolusin aarrelaatikoitani, löysin kuin löysinkin anopin peruja olevat mokkakupit. Olin jo ollut aikeissa kantaa kipot ja kapot kirpparille, mutta onneksi tulin toisiin aatoksiin. Nyt kaksi kuppia pääsi keikkumaan keskelle havukranssia. Aika hauskat, vai mitä sanot?

Vanha rouva


8.10.2013

Pottukakkoa

Päätin hyödyntää päivälliset ylijäämäpotut ja leipoa niistä leipää.

8 keitettyä perunaa
6 dl maitoa
50 g hiivaa
2 tl suolaa
2 rkl siirappia
2 dl ruissihtijauhoja
14 dl vehnäjauhoja

Peruna ja 1 dl maitoa soseutetaan. Loppu maito lämmitetään ja hiiva liotetaan siihen. Lisätään suola, siirappi, ruisjauho ja perunasose. Vatkataan sileäksi. Lisätään vehnäjauhot vähän kerrallaan ja alustetaan taikina notkeaksi. Kohotetaan  45 min.

Vaivataan taikina kunnolla. Leivotaan reikäleiviksi. Tästä taikinamääräästä tulee kolme leipää. Leivät naputellaan haarukalla. Kohotetaan leivinliinan alla puolisen tuntia. Voidellaan vedellä ja lykätään 230 asteeseen uunin keskitasolle vajaaksi vartiksi.

Hyvvää! Lissää! kuten Pikkuihminen pupeltaisi suu täynnänsä pottukakkoa.

Vanha rouva

4.10.2013

Kuka pelkää Möököä?

Nuori rouva oli surffannut Muttaralla-blogiin ja tutustunut herra Möököön. Minut komennettiin oitis kyseiselle sivustolle saatesanoilla Arvaa, minkä villatakin saat virkata Pikkuihmiselle?

Niinhän siinä sitten kävi, että kun olin aikana läähättänyt Mutturan somaakin somempia lastenvaatteita, kävin sanomassa päivää herra Möökölle. Möökö iski käteeni virkkuukoukun ja sanoi haluavansa nähdä pikapuoliin kumminkaimansa.

Kumminkaiman lankana käytin Nuoren rouvan hankkimaa Viking Alpacaa ja virkkuukoukku oli kokoa 8. Möököön kulutin langanloppuja ja yhden koristehelmen.


Kun Pikkuihminen näki uuden villatakkinsa, häntä alkoi ihan selvästi ujostuttaa. Tai sitten pikkuriikkisen pelostuttaa, sillä onhan herra Möökö aika hirmuinen:


Siinä se Möökö pötköttää takin liepeessä ja näyttää kieltään. Tukkakin on tainnut jäädä kampaamatta. Onneksi sentään toisessa kädessä on kukkanen.

PS. Möökö on muuten tasku!

Vanha rouva