26.12.2021

Kun ei mahdu ovesta ulos

 

 

Sain sätkyn koronan vietyä kaikki työt. Kostin koronalle värkkäämällä sen seitsemän sorttia pikkuleipiä. Mukana hyviksi havaittuja, mutta sangen huonosti säilyviä kaneliässiä ja vadelmasydämiä. Tämän vuoden uutuutena tein taateli-pähkinä-viipaleita ja kanelilla maustettuja kirsikkaleivoksia.

Leenan pyynnöstä kirsikkaleivosten ohje: Sekoita pohjaa varten 3 dl sulatettua voita, 3 dl fariinisokeria ja 3 dl siirappia, 9 dl maustamatonta jukurttia (piimäkin käy), 15 dl vehnäjauhoja, 4 tl soodaa, 4 tl kanelia ja 4 tl vaniljasokeria. Kaada pohjataikina syvälle uunipellille ja tasoita. Sivele pintaan purkillinen Pirkan rommi-kirsikkamarmeladia, joka on paistonkestävää. Paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa n. 40 min. Ota uunista ja valele pohja tujauksella rommi-vesi-seosta. Ei tarvitse välttämättä tujauttaa, mutta kyllä se tekee poikaa. Leikkaa sopiviksi palasiksi ja koristele esim. laineilla. Laineet saat aikaiseksi vatkaamalla 4 dl kermaa vaahdoksi ja lisäämällä vaahtoon 400 g maustamatonta tuorejuustoa. Sokeria laineisiin ei välttämättä tarvitse, sillä kakku on sinällään makeaa. 


Suolaiseksi tarjottavaksi tein elämäni ensimmäisen kerran saaristolaisleipää, jonka päälle pääsi siianmätiä semtanassa. Toinen suolainen uutuus oli piparikupposet, joihin pursotin auramoussea (150 g auramurua ja 0,5 dl kermaa vaivataan tasaiseksi, lisätään valkopippuria ja sitruunamehua maun mukaan ja lopuksi vaahdotetaan 1,5 dl kermaa, mihin auratahna vatkataan).

 

Kyllä pysyy korona loitolla, kun ei mahdu ovesta ulos ;)

Vanha rouva

6.12.2021

Sininen ja valkoinen

Maailma on sininen ja valkoinen kipakkana pakkaspäivänä.


Aurinko nousee myöhään ja laskee aikaisin.


Rannan yksityiskohdat keimailevat ja kimaltavat kilvan.

 

Pihassa pitää vahtia Pekka.


Koivunlatvassa on Pekan passipaikka, mistä on hyvä seurata pihan tapahtumia.

 

Tekemällä tehty kuusi ja tekemällä tehdyt sydämet naurattavat Pekkaa. 
Kaikkea se Vanha herra tekee, kun Vanha rouva käskee!

Hyvää sinistä ja valkoista pakkaspäivää!

Vanha rouva

2.12.2021

Komiaa kyytiä


Seinäjoki helli viikonloppureissua auringolla ja pakkasella. Puksuttelin junalla läpi lumisen lakeuden käsityömessuilemaan. Messuilla tuli käytyä, mutta yhtään kuvaa en ottanut. Vanha herra sai villasilkkisen alupaidan, joten alibi tuli sentään hankittua.

 


Seinäjokinen ystävä esitteli minulle Seinäjoen kirjaston. Voi mahroton sentään, että oli vinkeä paikka. Vinkkelit katossa ja seinissä kalat kera hiirulaisten. Lastenosasto hellii pieniä asiakkaita mukavilla luku- ja olopaikoilla. Eivät nuoretkaan kyllä huonoja koloja ole osakseen saaneet:


Keski-ikäistä vierailijaa miellyttivät lukuportaat ja ihana valo. Kukaan ei varmaankaan olisi ollut moksiskaan, jos täti olisi pötkähtänyt pehmoisille portaille pitkälleen.


Vanhan kirjaston puolella pääsin ihailemaan Alvar Aallon kirjastokalusteita ja hiljaisten huoneiden harmoniaa:

 

Ystäväiseni vei minut myös taide- ja kulttuurikeskus Kalevan Navettaan. Yli satavuotias punatiilinen navettarakennus kokoaa korkean kattonsa alle mm. nykytaidenäyttelyitä, kerho- ja kurssitoimintaa, konsertteja sekä ruokaelämyksiä. Me piipahdimme ihailemassa näitä Tiina Laasosen puisia veistoksia:

 

Seinäjoen luottomajapaikkani on jo usean kerran ollut pieni, yksityinen hotelli Alma aivan rautatieaseman kupeessa. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan sydämestä tuleva ihastus ja kiitos yksilöllisestä ilmapiiristä ja hyvästä palvelusta. Tällä kertaa asustin entisessä vesitornissa:


Mikäs oli asustellessa, kun huone oli täytetty mielenkiintoisella taiteella. Kollaasiteoksen on tehnyt taiteilija Katja Paju. Teoksen yksityiskohtia olisi voinut tutkia kauan, mutta liki-ikänäköiselle se aiheutti lievää keikuntaa pehmoisilla pieluksialla:

 

 

Hyvää ruokaa, ihania leivoksia, pulppuavaa puhetta ja lämpimiä ajatuksia. Voimaa antavilla halauksilla ja kesäisen road-tripin suunnitteluideoilla on hyvä jatkaa arkea. 

Kiitollinen Vanha rouva

22.11.2021

Latauspiste

Yhdentoista tunnin työpäivän päätteeksi yö meni keppuroidessa. Veti suonta kaikista mahdollisista paikoista, päätä särki ja ajatukset vetivät kuperkeikkaa ja karusellia vuoronperään. Aamulla ajattelin, että nyt on aika ladata akut. 

 

Matot kartanolle, moppi esiin ja mattopiiska kehiin. Puhdasta jälkeä tulee nopsasti ja samalla päänupin kovalevy eheytyy.

 

Tykkään siivota ja tykkään leipoa. Tällä kertaa vaivasin pullataikinasta kanelisolmuja. Koska pääkoppani tarvitsi myös haastetta, päätin kokeilla Vihreä kuula -piirakkaa.

 

Tein murotaikinasta piirakkapohjan, jonka reunan taittelin koholleen. Keskelle laapin Vihreä kuula -marmeladia, joka on paistonkestävää. Jäähtyneen piirakan päälle haloin marmeladikuulia. Kultasipsaus viimeisteli. Makoisat päiväkahvit.

 

Kävin ihmettelemässä autiota meren rantaa. Vain minä, ritisevä jää ja kaunis auringonlasku heti kolmen jälkeen.

 

Ruoka-aikana Vanha herra ilmestyi kotiin nuuhkimaan keittiön tuoksuja. Tarjolle laitoin herrani pyydystämää taimenta sitruunasuomujen kera. Pottuvoin teki VH.

 

Loppulatauspisteeni on sohvalla. Mutkattoman lataamisen takasivat hyvä luettava ja sukankutimet. 

Vanha rouva

16.11.2021

Pakko saada tehdä jotain

Sunnuntaina oli pakko saada tehdä jotain. Sormia ihan syyhytti ja mieli kaipasi haastetta. Varastostani löytyi pino siskon lahjoittamia cd-levyjä, laatikollinen lasikristalleja sekä kasa mustia pitsiliinoja.

 

 

Liimasin kaksi cd-levyä vastakkain, jotta sain tekstit piiloon. Liimasin molemmille puolille pitsiliinan siten, että cd välkehtii virkkuuväleistä. Sitten yläpäähän siimaa, sekalaisia vuosikertahelmiä ja ripustuslenkki. Alapuolelle rimpsu kristalleja. Sain parissa tunnissa aikaiseksi yksitoista hilavitkutinta. Vielä jäi levyjä, helmiä ja kristalleja. Ei muuta kuin pitsinvirkuuseen, sillä kattovalaisimessa on vielä ripustustilaa.


Kivasti hilavitkuttimet peilaavat valoa. Varsinkin kun alla on kolme kristallikippoa ja niissä tuikut. 
Tulipahan tehtyä.

Vanha rouva