22.8.2019

Vastapaino


Pihalla saa taiteilla sadekuurojen välissä. Ilma on lämmin, mutta sääennustuksista välittämättä ukkoskuurot tulevat ja menevät omien aikataulujensa mukaan. Niillä on siihen täysi oikeus. Minä poloinen taiteilen niiden armoilla kumpparit jalassa ja pää (ukkos)pilvissä. Vihdoinkin sataa!

Tuhnuisen ilman vastapainoksi laitan näytille kuvia parin viikon takaa, kun ei satanut. Itse asiassa ei satanut kuukauteen. Lähdimme Vanhan herran kanssa meriretkelle. Otimme eväät ja onget mukaan. Eväät olivat pääasia, onget rekvisiittaa.


Maailma oli niin kaunis.


Lokki ja heijastus.


Liikkeellä oli muitakin, valkeita purjeita.


Tauon paikka. Valkea hiekka. Lämmin vesi. Kahvin tuoksu.

 

Saari täynnä pieniä ihmeitä.


Se päivä oli hyvä.
Niin on tämäkin. Erilailla.

Vanha rouva

18.8.2019

Kaikkea se kesä teettää

Vintillä on kököttänyt suuri puuloota, joka on ollut täynnä Vanhan herran työkamppeita (vaatteet ovat vuosien saatossa suurentuneet muodottomiksi haalarikummituksiksi - totta, näinkin voi päinvastaisista huhuista huolimatta vaatteille käydä).

Veimme vaatteet hyväntekeväisyyteen. Sitten kysyin kainosti, että mikäs se tämä loota oikein on. Lootasta löytyivät Vanhan herran mummun nimi ja osoite sekä Vanhan herran isän nimi ja osoite. Toinen Suomessa, toinen Ruotsissa. Loota osoittautui rahtilaatikoksi, jolla on lähetetty muuttotavaroita Ruotsista kotipuoleen. Hyvä, etteivät Vanhaa herraa sentään lähettäneet lootassa mummulle ;)

Edelleen hyvin kainosti kysyin, että voisiko lootan ottaa käyttöön. Seurasi mulkaisuja ja murahduksia:

Vanha herra: Mitä p-lettä sinä tolla rumalla ja kuppasella puulaatikolla meinaat tehdä?
Vanha rouva: No kun minä ajattelin, että...
Vanha herra: Älä edes unissasi kuvittele, että toi toosa vietäis sisälle!




Kun kerta lupa irtosi noin helposti, minä pesin 60-vuotiset pölyt kartanolle ja annoin lootan kuivua rauhassa. Sitten otin pensselin ja sudin kupat ja raapaleet piiloon. Vanha herra tuhisi koko prosessin ajan, mutta suostui sentään irrottamaan lukot ja kannatinrivat maalaamisen ajaksi. Pani ne myös takaisin paikoilleen.


Niin päätyi tuunattu loota keskelle olohuonetta. Loota tuli suureen tarpeeseen, sillä meillä ei ole ikinä ollut sohvapöytää, jonka sisuksiin saa kaiken roinan piiloon. Nyt Vanhan herran mieluisin telkkarinkatseluasento on rönöttää sohvalla kintut lootan päällä. Kuulemma "soiva peli" ;)


Samalla, kun raivasimme vinttiä, löysin muhien seasta messinkisen verhotangon. Se taitaa olla ensimmäisiä yhteisiä ostoksiamme 29 vuoden takaa. Maksoi silloin 5 markka osto- ja myyntiliikkeen lopettajaisissa. Nyt se pääsi olohuoneen seinälle koristukseksi. Ripustin siihen vesi-liima-seoksella kovettamiani vanhoja pitsiliinoja kera kristallien.


Nyt on olkkari maalattu, koristeltu ja mööpleerattu.
Kaikkea se kesä teettää!

Vanha rouva



12.8.2019

Lähelle näkemisen tärkeydestä


Missä maassa naiset kantavat päälaellaan sulkia? 


Missä maassa naiset ikuistetaan tiiliseinään?


Missä maassa tarjoillaan trendikkäitä amuse boucheja?


Missä maassa syödään voblaa ja mummolan ruoka maistuu nostalgialta? 


Missä maassa on niin paljon värejä, että kurillani näytän lelukaupan valikoiman mustavalkoisena?


 

Missä maassa on taisteltu suuria ja mahtavia vastaan?

 


Mikä maa on lähellä, mutta niin kaukana?


Se maa on Viro.


Piipahdimme ystävän kanssa Viron pääkaupungissa haltioitumismatkalla.


Söin silmilläni värejä.


Bongasin yksityiskohtia.

 

Sain ideoita sisälle ja ulos.


Koin taidetta.


Mietin historiaa.


Ostin tuliaisia 
(suklaisten vohvelileivosten nimi on Iloinen lehmä ja punaisessa pussissa on ärjyä adzhikaa).


Hankin matkalukemista, 
sillä haaveilen pääseväni makean punaviinin ja Pirosmanin kotimaahan.


Viroon kannattaa lähteä kauempaakin, koska se on niin lähellä.
Ja olla perillä kauemmin, jotta näkisi lähelle.

Vanha rouva


6.8.2019

Hameiden kahinaa

Pietari Brahen vuonna 1649 perustama Raahe on hyvin säilynyt puutalokaupunki Perämeren rannalla. Kävelimme yhtenä aurinkoisena kesäpäivänä Wanhan Raahen kapeita katuja ylös ja alas. Kurkimme portinpielistä suurille, vehmaille sisäpihoille ja piipahdimme muutamassa talossa sisällä.

Vanhin säilynyt asuinrakennus on Soveliuksen talo 1780-luvulta. Talossa toimii Laivapatruunin koti. Se esittelee 1890-luvun laivanvarustajakauppiaan vauraan kodin kaikessa komeudessaan. Huonekalut, pikkuesineet, ulkomaiden satamissa teetetyt laivataulut, matot, liinat ja uhkeat viherkasvit kilpailivat huomiostamme. Koti on täynnä toinen toistaan kauniimpia käsitöitä. 

 

Katso vaikka yläpuolella olevaa käsityöpussukkaa, joka kietaistaan käsivarrelle heilumaan vieraisille lähdettäessä. Joko sinulla on kukkapylvään peittona taidokkaasti virkattu liinanen? Jos ei, ota mallia yläkuvasta.


Vai virkkaisitko unipipon ja koristelisit nukkumatyynyt mitä herkimmin pitsein?


Välillä pitää panna kakkulat nenälle, jotta saattaa lukea oululaisen runonruhtinaan, Frans Mikael Franzenin säkeitä. Frans Mikaelin kauppiasveli raahelaistui naituaan Langin kauppahuoneen Johanna-tyttären.


Suomen vanhimman paikallismuseon, vuonna 1862 perustetun Raahen museon kuuluisin esine lienee Wanha Herra. Wanha herra on maailman vanhin säilynyt sukelluspuku. Se on valmistettu vasikannahasta 1700-luvulla. Jalka- ja käsiosat muistuttavat perinteisiä suomalaisia pieksuja ja kintaita, joten puvun suomalainen alkuperä saattaa olla totta. Pukua on aikanaan käytetty mm. purjealuksen pohjan tarkistamisessa. Puku on aiemmin ollut näyttelylainassa ulkomaita myöten, mutta nykyisin se on matkustuskiellossa korkean ikänsä takia. Tätä nykyä Wanha Herra on tavattavissa Raahen Kruununmakasiinimuseon sukellusosastolla.


Raahen Wanhan apteekin kokoelma on yksi Suomen arvokkaimmista farmasia-alan kokonaisuuksista. Näimme Wanhassa apteekissa mm. puisia rohdoslaatikoita apteekin alkuajoilta ja satamäärin eri vuosisadoilta peräisin olevia lääkepulloja. Vanhimmat ovat peräisin 1700-luvulta.


Oiva opas esitteli monenlaisia lääkkeiden valmistuksessa käytettäviä välineitä, rohdosten ja kemikaalien säilyttämiseen tarkoitettuja "runtipurkkeja" sekä lääkkeiden myyntipakkauksia 1800-luvulta. Niin mielenkiintoista!


Aikaisemmin mainitsemani Langin kauppahuone on edelleen olemassa. Nyt se on pakahduttavan kaunis 1800-luvun kahvila-ravintola, puoti ja majatalo. Kauppahuone jatkaa yli 200 vuotta vanhan kauppiastalon toimintaa. Entistäminen ja nykykäyttöön sopeuttaminen on tehty niin taiten, että melkein saatoin kuulla Sofia-rouvan hameiden kahinan.

Tuo kaunis kesäinen päivä oli omistettu menneen maailman aarteille. Kehotan sinua inspiroitumaan menneisyydestämme, sillä ilman sitä ihmisellä ei ole tulevaisuuden rakennuspuita. 

Vanha rouva


PS. Pitihän sitä ruuskata pari raahelaista kirpputoriakin. 
Menneen maailman pikkuinen savivaasi muutti meille. 

3.8.2019

Heinäkuun passiivimalli


Tein päätöksen olla heinäkuun ajan passiivinen ja palkaton nollatyöntekijä. Olen pitänyt palkallisen kesäloman viimeksi kymmenkunta vuotta sitten. Sinä, joka olet vakityössä ja nautit vakityön tuomista eduista, ole onnellinen. Sinun ei tarvitse kantaa huonoa omaatuntoa siitä, ettet ole aktiivinen ja käytettävissä 24/7.

  

Enkä minä ollut koko heinäkuuta passiivinen luuseri, kaukana siitä. Tein niin paljon kotitöitä, että ihan meinasi hiki tulla kolmenkymmenen asteen helteessä: petsasin pihakeinun, pidin huolta puutarhasta ja maalasin kasvihuoneen. Kudoin neljä paria sukkia ja luin kasan kirjoja ja akkainlehtiä. Siivosin vintin ja siinä samalla inventoin tyynyvaraston.


Kokonaisen viikon sain pitää vieraita - ihania seitsenvuotiaita kaksosia,
joiden kanssa kävimme kalassa ja olimme kummitusjahdissa cityssä.


Tein erilaisia kakkuja, joilla kestitsin milloin Johannaa, milloin Maritaa ja Saria. 




Kokkasin kesäistä ruokaa.
Säilöin talveksi.


Nautin kukkasista...


... ja kiireettömistä kesäaamuista merellä.


Piipahdin maalaismaisemissa ihastelemassa nostalgista tavarataivasta.


Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni siirtopuutarhan avointen ovien tapahtumaan. Ooh!



Olin kesäkutsuilla keijukaisten, liskojen, koirien ja leppäkerttujen ikiomassa puutarhassa. 
Kiitos Sari, olet inspiraationi ja iloni!


Hupsista, liskot meinasivat unohtua, sillä jäin silittelemään Ramboa:


Tein kaksi matkaa, mutta niistä kerron tuonnempana. Sen verran vinkkaan, 
että kumpikin kaupunki sijaitsee meren rannalla ja on kuuluisa sitkeistä naisistaan.


Vielä toinen vinkki: kummassakin kaupungissa voi nauttia mansikoista ...


... monessa muodossa...


Heinäkuun passiivimalli tuli tarpeeseen. 
Nyt olen tuottavampi, tyytyväisempi ja totaalisen peeaa ;)

Vanha rouva