15.11.2020

Yllytyshullu

Sartsa esitteli tuijakuusensa ja heitti ilmoille joulupuun kasvattamishaasteen (KLIK). Tottakai piti pistää enemmäksi ja tehdä kolme puuta! Kaksi varrellista ja yksi pötikkä.



Yllytyshullulla oli jemmassa kaksi betonimötikällä varusteltua puunvartta, joista toinen oli tositoimissa vuosi sitten (KLIK). Tänä vuonna halusin jotain muuta. Tein kuusutötterön varren yläpäähän, iskin betonimötikän sinkkiämpäriin (jonka maalasin kalkkimaalilla retuliiniksi) ja täytin ämpärin pottumaalla. Niin hemmetin painava kötöstyksestä tuli, että ei pitäisi puhurien ihan heti kaataa puuta. Tökin puuntyveen mustikanvarpuja.

Huomaat varmaan, että varrellisen puun vieressä on Sartsalta matkittu joulupuu. Minuun siis iski armoton joulupuukateus. 

Tongin puutarhavarastosta kymmenen vuotta vanhan kanaverkko-rima-hässäkän, jonka Vanha herra teki minulle ensimmäisenä yhteisenä syksynämme tällä tontilla. Täytin taas sinkkiämpärin pottumaalla ja iskin hässäkän ämpäriin. Sitten puottelin kuusenoksia kanaverkkoon alhaalta ylöspäin. Tuijiani en raaskinut leikellä, joten tämä minun joulupuuni on tämmöinen maatiasrotuinen.

Valot kun vielä kiedon maatiaisjoulupuuhuni, niin kukaan ei huomaa tuijattomuutta, eihän?


Hakkuualueellamme käydessäni saksin mukaan myös puolukanvarpuja kranssia varten. Mutta sitten iski kokeilunhalu: mitä jos pujottelisin puolukanoksia kanaverkkoon ja tekisin jonkunsortin ulkoryijyn? Työtä käskettyä ja menoksi. Riivin pitkän puolukanvarvun alapään lehdistä. Sitten pujottelin varpu varvulta kanaverkon täyteen puolukkaa. Puolessatoista tunnissa sain aikaiseksi 20 x 40 cm suorakaiteen.

 

Nyt tulivat tarpeeseen käsityölaatikkoni aarteet. Pari vuotta sitten kävin Kirjo nappi -kurssin paikallisessa Taito-yhdistyksessä. Kiinnitin kirjotut nappini puolukkaryijyyn yhdessä kirpparilta löytyneen käsinvirkatun pitsin kanssa. Tykkään.


Tämmöisiä yllytyshullun tekeleitä tänä sunnuntaina.

Vanha rouva

9.11.2020

Vannetaidetta


 Tuli sisäkranssille tilaus, 
sillä mustikkarusetti (KLIK) meni tuhannenpalasiksi päällekäyvän imurinvarren takia. 

 

Roskalavalta löytyi kiertoon lähetetty pyöränvanne ja työmaalta roskiin passitettu kertakäyttöpöytäliina. Vanne pesuun ja pöytäliina repimällä pitkiksi kaitaleiksi.Pöytäliinakaitaleet kierteella ja kierteet vanteen ympärille, jotta kranssipohjasta tuli pöyheän muhkea. Sitten kaikki irtonaiset tilpehöörit liimapistoolin ulottuville. Niin päätyivät paperi- ja munakennoruusut, männyn- ja kuusenkävyt, viipaloidut oksan ja heinäseipäät, kuivatut mandariiniviipaleet ja juuttinarut koristamaan 80-senttistä seinärinkulaa.


Tömmöistä vannetaidetta tällä kertaa.

Vanha rouva

1.11.2020

Sydämellisesti


 Pitihän sitä pyhäinpäivän kunniaksi koristella vähän kartanoa.
Jämälangat pääsivät palloiksi ja pallot kranssipohjaan puuhelmien kanssa.
Vaneriympyrään kieputtelin virkaheittoa villalankaa. Kaveriksi kolme puusydäntä.


Punoin alatalon seinään pari viikkoa sitten pajutähden
Nyt niputin pajutikkuja punaisella narulla ja vasaroin tähden keskustaan rannuksi.
Sekaan muutama puusydän.

Vanha rouva

28.10.2020

Auringonkehrä

 

Löysin arkistoistani kuvan vuonna 2014 virkkaamastani pitsipötköstä (KLIK). Alkoi tehdä semmoista mieli, varsinkin kun lankakopassa odotti hehkuvan oranssi lanka. 

Virkkasin viikon isolla koukulla pehmeästä mohairista. Etu- ja takakappale suoraa pötköä - mitä nyt kainalosisennykset ja pääntiepyöristykset muistin kaventaa. Hihat virkkasin olkapäiltä alas. Kokosin ja kummastelin. Malli justiinsa passelin väljä. Väri hehkuvan oranssi, ihanan ihana. Jotain kuitenkin puuttui.

Ihan ilmiselvästi etumuksesta puuttui auringonkehrä. Sen virkkasin langanlopusta etukappaletta virkistämään. Painoa oranssilla aurinkopaidalla on 220 g. Löysin langat pilkkahintaan kesäisellä kirpparikierroksella. Hintaa auringolle tuli kokonaiset 4 euroa. 

Vanha rouva