Lähiluomuherkkuja

Syyskuussa marjastetaan niin metsän perusteellisesti. Ensimmäinen satsi puolukoita on jo muusattu huuppamarjoiksi ja mehustettu. Huomenna lähdetään etsimään toista satsia, josta tehdään hilloa ja mehua.

Tänään jatkojalostan nämä makeapihlaja Granatnajan isot marjat. Teen oululaisia kapriksia eli säilön marjat etikkaliemeen.

 

Kokeilin enismmäistä kertaa elämässäni spagettikurpitsaveneitä. Siemenistä siivoamani kurpitsanpuolikkaat muhivat uunissa ensin tunnin verran. Sillä välin tein sipulista, tateista ja jauhelihasta muhennoksen, jonka pehmitin smetanan kanssa. Maustoin soossin, täytin kurpitsakupit ja gratinoin juustoraasteella. Vanha herra söi hyvällä ruokahalulla.

Samalla ruokahalulla katosivat oman maan pavut. Keitin ne suolavedessä, valutin ja annoin voinokareen sulaa keltaisille herkuille. 

Vaan mitä tekisin raaoista pikkutomaateista?

Tattipiirakka on varma syksyn merkki. Tämä vuosi ei ole näillä leveysasteilla ollut mitenkään hääppöinen sienivuosi, mutta visseistä paikoistamme on kuitenkin löytynyt ruskealakkeja. Osa päätyy talven tullen keitoiksi, osa muhennoksiksi ja osa piirakoiksi.

Syyskuun loppu on siika-aikaa. Vanhalla herralla oli verkot aamutuimasta illankähmään kotirannassa. Saldona 17 siikaa ja muutama ahven.

Suurin osa syyssiioista on mätikaloja. Nyt meillä on pakkasessa kilo siianmätiä. Osalla lahjotaan ystäviä. Mutta voi sitä smetanan määrää, mikä taas syödään pimenevässä syksyssä.

Syysomenat odottavat vielä ottajaansa. 

Tiedossa on omenahillosavotta, kunhan puissa pullistuvat punaposket kypsyvät kunnolla.

Vanha rouva

Syyslomanen

Muutaman päivän syyslomanen sujui tarkkailun alaisena. Ystävien erämaamökki oli otettu mitä tiukimman huolenpidon kohteeksi. Kuukkelipariskunta tuli viereen, otti kädestä leipää ja säksätti urakalla, jos palvelu ei pelannut tarpeeksi joutuisasti.

Marjastimme, sienestimme ja muuten vaan hoissimme luonnossa. Söimme, saunoimme, nukuimme ja valvoimme. Joutuisasti meni aika, vaikka mitään sen kummempaa emme saaneet aikaiseksi.

Emme hakanneet halkoja, rakentaneet terassia, katkoneet mäntyjä taikka maalanneet ulkorakennuksia. Ei mitään urotöitä. Ellei sellaiseksi lasketa laiskanpulskeita päiväkahvitteluja syysauringossa hyvässä seurassa.

Vanha rouva ja tirpat

Onni on

Paljaat jalat ihmettelevät jättisyreeniä. Hevonkukku ja puumaiseksi rojahtaneen syreenin alasleikkaus keväällä lienevät syynä moiseen kasvupyrähdykseen.

Koska jalat olivat paljaat koko heinäkuun, kudoin koko loma-ajan pelkkiä raitasukkia. Nyt on mitä työntää kumppareihin, sillä sienestys ja marjastus alkavat ihan kohta.

 

Omenoita on tullut niin paljon, että saimme mehulaitoksesta ulos yhteensä 63 litraa pastöroitua omenamehua. Mahtavan makuista, makeaa ja ihan ilman lisävettä ja -aineita.

Kasvimaalla alkaa olla sen verran tungosta, että salaattia ja mangoldia tunkee jo korvista ulos. Pikkutomaatit kypsyvät hiljalleen ja maissipuska hipoo kasvihuoneen kattoa.

Lähialuematkailu on supistunut vähiin heinäkuun jälkeen. Työt, nääs. Sentään Koitelissa piipahdettiin yhtenä kuumana sunnuntaina. Sieltä löytyi aito kosintalause vuosimallia 1990:

Aloinhan minä ja tässä sitä nyt yhdessä kässehditään. Onni on.

Vanha rouva

Normi-ihminen

 

Olen ollut lomalla koko heinäkuun. Ei keikan keikkaa, ei hopun hoppua. Ensimmäisen kerran 35 vuoteen! Keikkatyöläinen juoksee silloin, kun keikkaa pukkaa. Päätin kuitenkin jo talvella, että edes yhden heinäkuun ennen eläkkeelle jäämistä olen kuin normi-ihminen.

Luin kirjoja. Kudoin sukkia. Kävin elokuvissa ja taidenäyttelyissä. Tapasin ystäviä. Söin mansikoita ja jäätelöä. Katselin kirjavia kukkasia.  

Ajoin nurmikkoa. Siivosin ja pyykkäsin. Nukuin ja valvoin. Pyöräilin ja kävelin. Katselin poutapilviä ja sadepilviä. Istuin puutarhassa. Katselin valkeita kukkasia.

Kun peruna puhkesi kukkaan, kampesin itseni tolpilleni. Oli aika aloittaa keikkailu, tehtailu ja muu toimekas puuhailu. Tiedä sitten, olisiko niin väliksi ;)

Vanha rouva