Näen neonia

 

Töissä näen neonia vähän väliä. Sirkus- ja taikabileet sekä kasari- ja ysäribileet ovat somistan huikeilla väreillä. 

Neonpinkkiä, neonsinistä, neonturkoosia ja neonviolettia. On tekeminen, että saa pöytäsomistusten värit erottumaan juhlavalaistuksen ja spottivalojen keskellä. Onneksi suomalaisten juhlapukeutuminen on tasavarmasti pelkkää mustaa, harmaata ja ruskeaa, joten ihmiset eivät katoa väri-ilotteluun ;)

Kun tehdään useamman sadan hengen yritysbileitä, ystä sun toista tarviketta tarvitaan. Perusvermeet (esim. maljakot, tarjottimet, valoketjut) kiertävät juhlasta toiseen, mutta väreillä teen teeman ja tunnelman.

 

Yksi vaikeimpia töitäni olivat taannoiset ysäribileet. Kasarin muistan hyvin (enkä kehtaa näyttää silloisia muotivetimiäni, sillä säälin nauruhermojasi), mutta ysäristä ei ole mitään muistikuvaa (silloin painoin töitä yötäpäivää eikä aikaa jäänyt hurvittelulle). Onneksi on avuliaita työtovereita!

 

Ysärin väripalettiin poimin teemaväreiksi neonvihreän, neonpinkin ja neonkeltaisen. Muu rekvisiitta löytyi puutarhamyymälästä: rastasnauhoja ja -tikkuja niin somissa neonsävyissä. 

Onneksi työvaatteet ovat rauhoittavan mustia.

Tämä NEONjuttu on vastaukseni Repolaisen värihaasteeseen (KLIK). Aikaisemmin olen ollut keltainen, vihreä, sininen, punainen, ruskea, sateenkaarenvärinen, valkoinen, violetti, musta, oranssi ja harmaa. Värini löytyvät Ihastus-kategoriasta. 

Vanha rouva, jolla juppivuosinaan oli violetti väriraita päässä ja neonkeltaiset kynnet

Tommoset viikset

Tähän koristukseen käytin kaksi kimppua pölyyntyneitä ja aikansa huushollia koristaneita euklyptuksen oksia, vessapaperirullan, johon tökin oksat ja jonka päällystin palasella edesmennyttä tyynynpäällistä, liekoja ja rautalankaa sekä kuumaliimaa.

"Teit sitten tommoset viikset!" Siinä kommentti Vanhalta herralta, kun olin saanut uuden koristukseni ripustettua olohuoneen seinälle.

Vanha rouva

Talven odotusta

 

Työtoveria nauratti, kun työkeikalla hoksasin kaupungin puistossa pudonneita käpyjä ison makedonianmännyn alla. Keikan jälkeen kävin keräämässä käpyjä kaksi isoa kassillista oravien suureksi harmiksi ja varmaankin puistopuutarhurin suureksi iloksi. Kävyt ovat kauniin vaaleanruskeita ja hiton pihkaisia. Tuoksu on niin voimakas, että Vanha herra kielsi viemästä käpyjä pirttiin. Hanskat kädessä liimailin käpyjä kranssiksi. Ripustin niitä myös kuusipuihini.

Kaupunki on raivannut merenrantaa. Siinä rytäkässä leppä jos toinenkin oli saanut tappotuomion. Minä menin tietysti keräämään lepänoksia. Kiepautin niistä kimpullisen alahuonerakennuksen seinään. Kangasomenat antakoon väriä haljulle maalipinnalle. Omenia eivät oravat vie mennessään. Käpyjä koittavat kovasti omia.

 

Nyt alkaa piha olla täynnä talven odotusta: on kransseja, risukimppuja, kuusipuita, -palloja ja -köynnöksiä. Mitähän sitä vielä värkkäisi? Intoa olisi vaikka muille jakaa.

Vanha rouva

Sunnuntaina

Vanha herra repi minut väkisin sohvan uumenista ja hyvän kirjan parista merenrantaan. Katselimme pikkupakkasen somistamaa rantaa ja kuuntelimme jäiden helinää vasten rantakaisloja.

Sen verran kässehtiessä meni aikaa, että aurinko aloitti laskeutumisvalmistelut. Katselimme taivaanrannan muuttumista ja ihmettelimme maanpäällistä kauneutta.

Sitten köpöttelimme rantaruovikon kautta kotikartanolle. Minun ei tarvinnut repiä Vanhaa herraa väkisin, sillä hän aavisti saavansa ihanan iltakahviseuran lisäksi jotain muikeata:

Vanha herra rakastaa perinteistä kermakakkua, joka on täytetty runsaalla kermavaahdolla ja banaaniviipaleilla. Kotitekoinen kinuski on kuulemma bonusta. Saamansa piti.

Vanha rouva