25.9.2016

Panna päättyy

Vielä on kukkia terassilla. Valkeita kärhöjä. Niin kauniita ja niin herkkiä tummenevissa illoissa.

Kokosin terassin sohvalle puuvilla- ja pellavatyynyt tuulettumaan. Ne ovat pötköttäneet kesän vintillä ja nyt niiden on aika palata alakertaan.

Mutta mitä? Ne ovat kesän aikana lisääntyneet kahdella!

Hamstrasin taannoin kierrätyspuuvillaista lankaa nimeltä King Cole Big Value Recycled Cotton Aran. On siinä nimellä pituutta. Viitosen koukulla olen virkannut töllön ääressä:


Ensin syntyi tämä pienoinen tyynynpäällinen. 
Se oli vailla kaveria, joten sen se sai:


Alempi tyyny on mitoiltaan isompi, joten tyynyt passaavat oikein hyvin päällekkäin:


Nyt ne kuitenkin vielä hengittelivät raitista syysilmaa yhdessä vinttipannasta päästettyjen tovereidensa kanssa.


Mitään muita käsitöitä en sitten olekaan koko armiaana kesänä saanut aikaiseksi. 
Jospa panna päättyisi nyt, kun alkuun on päästy. 

Vanha rouva

17.9.2016

Näin kaiken kaloina

Heräsin aamulla siihen, ettei Vanhaa herraa kuulunut eikä näkynyt aamukahvia keittämään. Kömmin kammarista keittiön ikkunaan ja näin pelkkiä kaloja! Hieraisin silmiäni uudestaan ja yhä vaan kaloja... enemmän ja päällekkäin ja vierekkäin. Siinä ne killuivat kartanolla. Mieskin löytyi verkossa roikkuvien kalojen takaa. Siellä se tuuskasi silakoita irti verkoista.


Ihan eivät aamiaiseksi savusilakat kerinneet, mutta puolilta päivin oli välipala valmis. Aika luksusta, kun suurinpiirtein neljän tunnin päästä verkkojen nostamisesta eteeni nostetaan tuoksuva kalalautanen.


Savukalavälipalan virkistämänä herkesin puuhaamaan pihamaalla. 
Vaihdoin portinpielen nuutuneet kesäkukat syyskukkiin. Samaan syssyyn noston risulintuni tervehtimään ohikulkijoita.


Mummun ryijy pääsi tuulettumaan. Huomasin ällistyksekseni värittäneeni pation pöydän kukka-asetelman samoilla väreillä kuin mummu oli värittänyt ryijynsä. Sukupolvien telepatiaa?


Kiertelin puutarhassa ihailemassa yöpakkasesta säilyneitä kaunottaria. 
Minua ei lakkaa ällistyttämästä Luojan luoma kauneus ja erikummalliset väri- ja muotoyhdistelmät. 
Ihminen ei moiseen luomistyöhön ole kykenevä, ei.


 Mitä sanot näistä muotovalioista?

 


Mongolianvaahteran syysvärit ja juhannusruusun piikikkäät varret ihmetyttävät minua suuresti:


Mutta kaikkein ällistyttävin luomistyö löytyi omenapuuna alta:


Kyllä nyt taas jaksaa.

Vanha rouva

9.9.2016

Pottuja, kiviä ja kukkasia


Pikkuihminen oli tingannut jo pari kuukautta sitten Nuorelta rouvalta, koska mennään nostamaan pottuja. Tänään se päivä sitten koitti.

Aamusta asti pottulaatikot, ämpärit ja kuokat odottivat kuokkijaa. Kun kuokkija sitten lopulta saapui - Pikkusisko oli pitänyt ensin saada päiväunille Nuoren herran kanssa - pantiin pystyyn kilpailu siitä, kuka saa nopeimmin ämpärinsä täyteen.

Kuokka sai kyytiä ja multa lensi. Arvata saatat, kuka voitti ;)

En ainakaan minä, sillä muutama isompi peruna taisi välillä vaihtaa paikkaa minun ämpäristäni Pikkuihmisen ämpäriin ja vaihtarina tuli pari kiveä.

Kun homma oli selvä eli ilmiselvä voittaja julistautunut voittajaksi, oli aika lepuuttaa kinttuja pottulaatikossa ja kiikkua Vanhan herran vieressä omenoita syömässä.


Vertailun vuoksi panen tähän kuvan kolmen vuoden takaa. 
Pottua on Pikkuihminen näemmä syönyt, koska laatikko käy pieneksi ;)


Puutarhahommia on muutenkin tullut tehtyä. Ensin irrotin kivet kaarevan kukkapenkkini laidasta, sillä tarvitsin kivet toisaalla. Tilalle naputtelimme Vanhan herran kanssa peltisoirot, jotka talven aikana ruostuvat sopivasti eivätkä sitten kimalla vihreyden keskeltä silmään. Samalla vaivalla tulin tehneeksi pyöreän penkin kaaren keskikohtaan. Se sai keskelleen omenapuun ja laidoilleen raparperit.


Kivet kärräsin rauniopuutarhani jatko-osan täytteeksi. Olen kesän aikana hamstrannut halvennusmyynneistä isoja kukkaruukkuja, jotka saavat ensi kesänä täytettä kesäkukista. Paikka, missä kivi/ruukkumaa sijaitsee, on niin kuiva kankare, ettei siinä luonnostaan ole multaa kuin kymmenkunta senttiä. Sen alla onkin sitten kolme metriä hiekkaa - entinen merenrantatöyräs kun on kyseessä. Lisää kiviä tarvitsen vielä aikamoisen körön, sillä suodatinkangasta jäi näkyviin vielä vaikka hurumykket -  kuten mummu sanoisi.


Portaanpielessä kukkivat valkeat kärhöt ja valkea ruusu. 
Ruusuntuoksussa on mukava istua ja juoda päiväkahvit. Päiväkahvipaikkaan tälläsin myös syysasetelman:


Tämmöistä täällä, mimmoista siellä?

Vanha rouva

3.9.2016

Muonituksia metsästä ja kasvimaalta

Jäkäläkankaat päättivät olla anteliaita, kun pikkuisessa tihkusateessa samosimme vaaranrinteitä ylös ja alas. Puhdistettuja ja pilkottuja herkkutatteja kertyi kaiken kaikkiaan kuusi kiloa pakkaseen.

Pari tattia kuullotin voissa punasipulin kera. Kaulin piirakkapohjan leivinpellille ja kaadoin tatti-sipuli-kuullotuksen piirakkapohjalle. Maustoin sen suolalla, mustapippurilla ja timjamilla. Päälle ripottelin vielä cheddarjuustokuutioita.  Lopuksi kaadoin piirakalle 4 desiä kermaa kera kahden munan ja kanttarellituorejuuston. Paitoin vajaassa parissasadassa asteessa reilun puoli tuntia. Maistui puhtaalta luonnolta!


Tattipiirakan kaveriksi tekaisin nyhjää tyhjästä -salaatin. Raastoin kaksi porkkanaa ja pätkän kuorittua kurkkua. Sekoitin joukkoon kasvimaalta basilikaa, silopersiljaa ja minttua. Pari kehäkukkaa ripotteli terälehtensä väriksi fetajuuston päälle. Muutama rosepippuri ja sokerikide pääsi tekemään orvokkeja tykö. 


Kun kerta uuni oli lämpimänä, tekaisin Intsun omppupiirakan (ohje KLIK) jälkiruoaksi. Pihapiirimme sinitiaiset ovat hoksanneet omenapuussamme kasvavat punaposket. Pieniä sieviä nokanreikiä on vähän joka omenassa. Nyt on ainakin osa omenoista paremmassa turvassa, vai onko?


Tämmöisiä alkusyksyn muonituksia meillä, entäs teillä?

Vanha rouva utelee 




28.8.2016

Viikon ainoa

Olen viettänyt viikon ainoan lepopäivän visusti pihamaalla.

Auringon paisteessa tuli melkein hiki, kun työntelin kottikärryllä kivia pisteestä A pisteeseen B. Naapurin rouva katseli touhuani huvittuneena - mutta ei tuonkaan touhussa kovin enempää järkeä ollut. Hän nimittäin irotti vanhoja pihalaattoja paikasta A ja paukutteli niitä paikkaan B.

Että yhtä järkeviä akkoja on kummallakin puolella rajaa. Minun järkevyyteni saat nähdäksesi, kunhan ensin hommaan jostain vielä muutaman kuorman kivenmurikoita.

Hyödyllisintä tämän päivän puuhissani lienee sipulinvarsien ja persiljan kerääminen kasvimaalta. Vanha herra ne sitten pilppusi, pesi, kuivasi ja pussitti pakkaseen. Siinä vaiheessa minä sommittelin Naapurin rouvan kanssa savupönttöä uusvanhoille pihalaatoille... Muuten, tuossa sipulisilpun päällä makoilee tämän tontin ihkaensimmäinen päärynä! Se oli tipahtanut maahan kesämyrskyn ravistelemana. Toivottavasti sen 12 kaveria pysyvät Olga-puussa kiinni, jotta kerkiävät kypsyä edes hieman enemmän. Tämä tipahtanut oli vielä kivikova ja kammottavan makuinen.


Tein kesäisen salaatin oman kasviskoppini tomaateista, kesäkurpitsasta ja basilikasta. Fetajuusto sai taittaa nälän. Lorautin salaatin päälle suoraan italialaiselta maatilalta ystäväni matkassa tullutta oliiviöljyä ja ripottelin perään suolaa, sokeria ja mustapippuria. Raikasta.


Auringon laskiessa pihakuusten taakse alkoi olla niin kylmänviileää, että oli paras tulla sisähommiin. Kiikuttelin muutama aika sitten vanhain tavarain kaupasta löytämääni vaakaa kammarista toiseen ja asettelin jos johonkin pöydännurkkaan. Lopulta vaaka löysi paikkansa puusepänarkun päältä. Punnittavaksi panin helminauhani ja riipukseni. Ne eivät ole pelkkiä koristuksia, sillä tarvitsin niitä kipeästi viime viikon työkeikalla...

Tällä minun alallani on haastetta kerrakseen, kun päivällä pitää esittää vakavasti otettavaa virkanaista, illalla johdattaa asiakkaita pitkin kujia ja kartanoita kummitusjahdissa ja seuraavana päivänä heittää viidentoista tunnin työrupeama roudarina, pitoemäntänä, somistajana, stailaajana ja tarjoilijana - aidossa kasarihengessä.


Ammattini etuihin kuuluvat ehdottomasti ihanat, nuoret työtoverit, mielikuvitukselliset teematapahtumat ja toinen toistaan mielenkiintoisemmat viihdetaiteilijat, joiden työtä saan seurata aitiopaikalta. Kuten nyt tämä kasarikauteni idoli Eini - äärettömän upea, karismaattinen ja kaunisääninen Nainen isolla ännällä.

Nyt tämä lähtee relaamaan töllön eteen. Moikka.

Vanha rouva