Romanttinen neito

Kesällä tein käsitöitä ahkerasti. Tulostakin syntyi, kiitos helteiden, levänneen mielen ja kesän hiljaisen työrintaman.

Virkkasin valmiiksi juhannuksen tienoilla aloittamani villapaidan. Käytin siihen Filcolanan Arwetta Classic -lankaa, joka on 80 % merinovillaa ja 20 % nylonia. Virkkasin 3,5 koukulla, jotta paidasta tuli sopivan ilmava.

En käyttänyt valmista mallia, vaan ihan omasta päästäni panin menemään. Hihansuihin, pääntiehen ja helmaan virkkasin koristeet, jotka poikkeavat kaisla-virkkuumallista (KLIK).

Tämä on tämmöinen pötkömalli, jota olen käyttänyt kaikissa virkkaamissani villapaidoissa (KLIK).

Yhtenä kauniina heinäkuun päivänä roudasin ompelukoneen pation pöydälle ja aloitin sen vietävän surruuttamisen. Piti nääs saada iso kassi, johon mahtuu puoli omaisuutta:

Paksun puuvillakankaan ostin kirpparilta kolmella eurolla. Vuorin tein ikälopusta valkeasta lakanasta. Mittoja kassille tuli ihan reilusti, sillä kaksi paksua arkistomappia menee kassiin kevyesti. Jää vielä tilaakin kaikelle sille tingeltangelille, mitä naisihminen kantaa mukanaan.

Samoilla tulilla ompelin itselleni kevyen tunikan ilmavasta viskoosista. Kaavana käytin vanhaa tunikaani. Pääntien laitaan virkkasin muutaman rivin valkeita pylväitä. Tunika on ihan kiva mustien tai valkoisten alaosien kanssa.

Nämä kaksi ihanuutta eivät ole minun ompelemiani. Ostin kankaat ja annoin malliksi hyvänmalliseksi toteamani halpismekon. Naapurin Sari teki kaavat ja ompeli mekot pikkutarkasti ja äärimmäisen huolellisesti. Sari pelasti minut mekkovajeelta pariksi vuodeksi eteenpäin.

Kun puen kukkamekon päälleni, minusta sukeutuu hetkessä romanttinen neito ;) Romantikkoasteikolla olen kuitenkin sangen valju ja karu noviisi, sillä Rouva M. naapurissa se vasta romantikko onkin. Tässä muutama otos hänen makuukammaristaan:

 

Rouva M. päätti uudistaa makkarinsa. Hän tuunasi seinät, sängyn ja peilipöydän hempeillä sävyillä. Koristekehykset muuntautuivat kalkkimaaleilla utuisen koristeellisiksi. Koko huoneen katseenvangitsijaksi Rouva M. värkkäsi vuodekatoksen: kruunu, verhot, verhonpidikkeet ja koko kokonaisuus on aitoa shabby chiciä a´la Rouva M. 

Kaikki koristeet hentoja silkkikukkasia myöten ovat minun ihanan, romanttisen ja ainutlaatuisen naapurini, 

Rouva M:n aikaansaannoksia. Omin käsin, omin ajatuksin ja omalla tavalla.

Että kuka tässä onkaan se romanttinen neito?

Vanha rouva

Koska nostetaan potut?

Tikkukirjaimilla kirjoittettu viesti saapui ekaluokkalaiselta Pikkuihmiseltä: KOSKA NOSTETAAN POTUT?Minä vastasin: SUNNUNTAINA 9.9. KELLO 9. HALUATKO KAKKUA? Pikkuihminen vastasi oitis: HALUAN!

Niin Pikkuihminen ja Pikkusisko sekä palveluskuntansa saapuivat potunnostoon takitilleen ajallaan. Minä en kerinnyt edes saappaita vetää jalkaan, kun pottupellolta jo kuului: KATSO, MITEN ISO POTTU!

 

Kahdessa tunnissa oli potut nostettu, kuokat pesty, ajeltu vähän maitokärryillä ja tarkastettu kukkamaat. 

Omenatkin poimittiin samaan syssyyn.

Sitten alkoi kakkuaika:

Kakuttelun jälkeen potunnostajilla oli jo tulinen kiire futisharjoituksiin.

Me kaksi vanhaa vaakkua jäimme pöllämystyneinä pihamaalle ihmettelemään: 

MITÄ TAPAHTUI?

Vanha rouva

Hyvä sieni, parempi mieli

Varoitusten kera ajelimme Rokuan jäkäläkankaille.

Kuuman ja kuivan kesän jälkeen olimme hieman epäileväisiä sienisaaliin suhteen. Olimme jo etukäteen päättäneet olla hermostumatta tyhjistä koreista. Täytin korit kotona varmuuden vuoksi mahtavailla eväillä. Olisipahan jotain, mitä kantaa tuoksuvassa ja puhtaassa metsässä kohti sitä vakikantoa, minkä päällä on hyvä kököttää ja nauttia munkkipossunsa.

Muita sienestäjiä ei näkynyt, sillä olimme liikkeellä arkipäivänä. Edellisen viikonlopun jäljiltä löytyi  kyllä sienenperkeitä, joten toivoa ilmeisesti oli...

...sitten niitä alkoi ilmestyä: terhakoita punikkitatteja, laajoja kehnäsienikaaria ja toden totta, ruskeanpunaisia palleroita - herkkutatteja! Kahden tunnin samoilun jälkeen saalis oli mitä mahtavin. Yes!

Kun kotona odotti omatekemä kaalipata, joka piti vain lämmittää, oli mukava hekumoida sienentäyteisellä iltarupeamalla: puhdistusta, pilkkomista, omassa nesteessä höyryttämistä ja jäähdyttämistä. Seuraavana aamuna Vanha herra pussitti sienet ja lykkäsi pakkaseen. Esikäsiteltyjen sienten kokonaissaldo: 8 kg herkkutatteja ja 8 kg punikkitatteja. Kehnäsieniä tuli vajaa kaksi kiloa.

Nyt on  mistä ottaa, kun pakkanen paukkuu ja tekee mieli sienisoppaa, -pataa-, -kastiketta, -piirakkaa... 

Hyvä sieni, parempi mieli!

Vanha rouva

Syyskuun 1. kranssi

Kässehdin pihamaalla - omallani ja vähän naapureidenkin.

Ensimmäisellä naapurilla kasvaa yhteisen rajamme tuntumassa kaksi komeaa kuusta, joiden oksat koristavat myös meidän pihaamme. Kuusissa asustaa ahkera oravapoikue. Sen jäljiltä kuusenaluset ovat täynnä nakerrettujen käpyjen karoja.

Toiselta naapurilta saatu sininen ohdake on asunut jo muutaman vuoden meidän pihallamme.

Kolmannen naapurin lehtikuusesta sain luvan kanssa kiskoa alas suuren kuivuneen oksan monine käpyineen ja känkkäräoksineen.

 

Kranssipohjat ovat omasta takaa ja liimapyssy kait kuuluu jokaisen naisen perusvarustukseen? 

Näine hyvineni sommittelin huusholliimme syyskuun 1. kranssin.

Lehtikuusesta jäi vielä kauniisti kaartuva oksa. Lykkäsin sen käsistäni mummun vanhaan lasipurkkiin. 

Olkoon siinä, kunnes keksin sille muuta käyttöä.

Vanha rouva

 

Mannekiini

Vanha herra rupesi mannekiiniksi. Kuvassa se poseeraa isojen mangoldinlehtien kanssa. Kuunaan en ole nähnyt noin isoja lehtiä. Tämän kesän helteet hullaannuttivat mangoldini ihan kokonaan. Vanhan herran kanssa ;)

  

Klikkaa kuvat isommiksi, niin näet lehtien kaikki hienot yksityiskohdat. 

Lehtien ja ruotien värit hurmaavat minut joka vuosi uudestaan ja uudestaan.

Mangoldien kanssa kilpaa myös samettikukat ovat kasvaneet valtavaksi samettinauhoiksi kasvilavojen reunoille. 

Mitkä värit ja mitkä tuoksut!

 

Tein pitkästä aikaa mangoldikääryleitä. Niiden ohje löytyy vuoden 2013 Muonituksista (KLIK). Tällä kertaa kääryleistä tuli ihan hulppean kokoisia, koska lehdet olivat niin isoja. Liruttelin kääryleiden päälle hunajaa ja vuolin voita.

Uunista leijaileva täydellinen tuoksu houkutteli pirtin puolelle myös mannekiinini ;)

Vanha rouva

Kolme vastausta

Kyselin edellisessä jutussani, mitä mahdan tehdä kuivatuista kehäkukan terälehdistä.

Ensimmäinen ehdotti terälehtiä kasvisruoan väripilkuiksi, toinen helpottaisi 'naisten vaivoja' taikka pistelisi terälehtiä salaa leipään tai keittoon, kolmas tekisi salvaa pikkunirhaumiin ja pakkasen kuivattamiin ja neljäs keittelisi siirappia. Muutama ei uskaltanut arvuutella, sillä taisivat arvata, etten minä osaa olla ollenkaan noin järkevä.

Minä kuivatin kehäkukan terälehdet saadakseni aikaiseksi mummun kermanekkatassille arvoisensa taustan:

Siinä se tintti nyt katselee päärynöitä oranssinvärisessä aallokossa. 

Saattelin valmiiksi kaksi kirjokangasta, joiden kohtaloa arvuuttelin keväällä. Kahdesta kirjotusta neitokaisesta tuli kuin tulikin taulut. Pienemmän taulun kehyksen ostin ruotsalaiselta kirpputorilta ja suuremman sekatavarakaupan alelaarista. Vanhan herran vauvatossut ovat neitokaisten rekvisiittana.

Kaksi neitokaista on vielä vailla elämänsä tarkoitusta. 

Alan kallistua albuminkansien suuntaan. Saapas nähdä.

Istuin yhtenä päivänä odotushuoneessa ja selasin akkainlehtiä. Hoksasin mustikkapiirakan ohjeen, joka näytti sangen mielenkiintoiselta. Mietin, miltä se mahtaisi maistua. Nyt tiedän vastauksen: mausteisen makoisalta. Jos haluat tehdä jotain muuta mustikkapiirakkaa, kuin iänikuista kermaviilijuttua, niin näpertele tämä piirakka. Tarvitset:

• 2 x Myllyn Paras Pyöreä Piirakkataikina, makea
• 30 g huoneenlämpöistä voita
• 1 dl fariinisokeria
• 1 rkl kanelia
• 0,75 dl sokeria
• 3,5 rkl perunajauhoja
• 1 litra mustikoita

Sulata huoneenlämmössä sulatetut pakastetaikinat. Kauli toinen taikina 0,5 cm paksuksi levyksi. Levitä huoneenlämpöinen voi taikinalle. Lisää fariinisokeri ja kaneli. Kääri rullalle. Nosta rulla kylmään siksi aikaa, kun teet pohjan ja täytteen. Kauli pohjataikina ja nosta se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Yhdistä sokeri ja perunajauhot ja sekoita mustikoiden joukkoon. Levitä täyte vuokaan. Leikkaa rullattu taikina 8 mm paksuiksi viipaleiksi. Levitä rullaviipaleet mustikoiden päälle. Paista 200 asteessa noin 35 minuuttia.

Muuten hyvä, mutta joku unohti ostaa vaniljakastikkeen ;(

Mutta menee tämä alas kylmän maidonkin kanssa aika liukkaasti.

Vanha rouva

Ruoka-askareita

Viikon varrella olen poiminut seitsemän ämpärillistä puna-herukoita. Vanha herra on pussittanut marjat ja lykännyt ne pakkaseen talven mehusavottaa varten.

Sai hän tosin siinä sivussa myös lappapuuroa, jottei tee lakkoa ja lakkaa passaamasta vaimoaan.

Olen säilönyt myös kurkkuja talven herkutteluja varten. Tuhdisti valkosipulilla, tillillä ja mustaherukanlehdillä maustettuja.

Tämän kesän ensimmäinen kurkkusatsi on  kolikkokurkkuja. Toisesta satsista teen pitkiä venekurkkuja, joita on mukava narskuttaa makkaran kyytipoikana.












Omenat alkavat pikkuhiljaa kypsyä. Meidän kartanolla kasvaa vain kaksi omenapuuta, mutta Naapurin rouva pitää meidät kiitettävästi omenoissa. Minä kannan omenakoreja naapurista ja Vanha herra lohkoo omenat pakkaseen. Omenahilloa teen, kunhan syysomenat ennättävät. Vielä ei ole niiden aika. Sen sijaan omenapiirakkaa ja omenakakkua olen jo leiponut, mutten ikinä ennätä kuvata niitä...

 

Sitten se näpertelyaskare. Lipstikan leikkaus, lehtien irrottelu, pesu, kuivaus ja kuivuriin laittaminen. Samoilla lämmöillä kuivuvat myös kehäkukan terälehdet. Mitä luulet minun niistä tekevän?

Samaan syssyyn menee myös valkosiplinvarsien leikkaaminen, pesu, kuivaus ja pakastaminen. Valkosipulinvarret sopivat soppaan kuin soppaan, mutta varsinkin tuhtiin seljankaan taikka tuliseen pho-keittoon. Sopii valkosipuli kyllä tähänkin pannuun:

Kyseessä on espanjalainen pottumunakas. Vanhan harran suurta herkkua. Ihan niinkuin lappapuuro. Niitä kun tarjoan aamiaisella, niin päivän mittaan herra tekee ihan mitä ikinä keksin pyytää ;)

Lähdenkin tästä ehdottelemaan saunanlämmitystä... heippa!

Vanha rouva