Tuunattu hurtuuki

Hankin muutama vuosi sitten mustia, rouheita pellavalankoja. Tein muotoni armahtavan hurtuukin. Ensin virkkasin vitosen koukulla isoja isoäidinneliöitä ja sitten vähän pienempiä. Yhdistin neliöt miehustaksi. Sitten virkkasin hihat. Yhdistin kaikki osat toisiinsa. Kanttasin helmahalkiot ja pääntien pylväillä. Mitään ohjetta minulla ei ollut, kunhan virkkasin elämäni innossa. Puin hurtuukin päälleni ja olin ihan paksun pötkön näköinen. 

No, miten pötkö saatiin häivytettyä? Taikuriksi minusta ei ollut, mutta kekkasin virkata hihansuihin leveät pitsiliehukkeet. Niitä kun oikein topakasti heiluttelin, niin ihmisten huomio kääntyi pois pötköstä ja kiinnittyi hoikkiin ranteisiini.

Nyt kuusi vuotta myöhemmin oli edessä uusi ongelma. Pötkön elopaino on tipahtanut kaksikymmentäkolme kiloa ja hurtuuki on käynyt isoksi. Ei se väljyys välttämättä haittaa, sillä inhoan pitkin muotoja nuolevia vaatteita. Mutta pääntie tuppasi valahtamaan olkapäille, joten asialle piti tehdä jotain.

Virkkasin pääntien pienemmäksi ja reunaan sommittelin hihojen pitsiliehukkeita matkivan kauluksen. Nyt ei pusero tipahtele olkapäille. Hihat sen sijaan korostavat edelleen entistäkin hoikempia ranteitani ;)

Oletko sinä viime aikoina tuunannut vaatteitasi?

Vanha rouva

Uudenvuodenlupauksia uunissa

 

Uudenvuoden innostuksessani olen tullut kokeilleeksi uusia leivontareseptejä. Ensimmäinen uusi tuttavuus on amerikkalainen juustokakku. Tein kakkupohjan pyöreästä kauramurotaikinasta. Se sopii oikein hyvin tehtävään ja mikä parasta - se irtoaa vuoasta kuin tanssi! Täytteeseen tarvitaan 400 g maustamatonta tuorejuustoa, 2 dl ranskankermaa, 1,5 dl sokeria, 0,5 dl perunajauhoja, 4 munaa ja 0,5 dl sitruunamehua.

Sulanut kauramurotaikina painellaan irtopohjavuoan pohjalle. Tuorejuuston sekaan vatkataan ranskankerma, sokeri ja perunajauhot. Munat vispataan taikinaan yksitellen. Lopuksi sekoitetaan sitruunamehu taikinaan. Täyte kaadetaan pohjan päälle ja kakkua paistetaan 175-asteisen uunin alimmalla tasolla tunnin verran. Jäähdytetään ainakin 2 tuntia. Sitten kakku irrotetaan vuoasta ja koristellaan. Minä käytin koristeluun kuutioituja hedelmiä, omenarenkaita ja ruusunlehtiä.

Toinen kokeilu ovat nämä pienet rahkapiiraat. Taikinaa varten sekoitetaan 6,5 dl vehnäjauhoja, 0,5 tl suolaa, 0,75 dl sokeria ja 100 g pehmeää voita. Kuiviin aineksiin lisätään 2dl lämmintä maitoa, johon on liotettu 25 g hiivaa. Taikina alustetaan ja siitä leivotaan tanko. Tangosta leikataan 20 palaa, jotka pyöritellään pulliksi. Minä nostelin pullat muffinsipellin kuoppiin kohoamaan.

Kun pullat olivat kohonneet, painelin pulliin lasinpohjalla kuopat. Voitelin reunat ja täytin kuopat rahkatäytteellä (1 tlk rahkaa + 0,5 dl kermaa + 1 muna + 0,5 dl sokeria + 1 tl vaniljasokeria). Paistoin pullia 225 asteessa kymmenisen minuuttia.

Suolainen uudenvuodenkokeiluni on kasvispiirakka. Pohjataikinaan tulee 2 dl lämmintä maitoa, johon huljutellaan 25 g hiivaa. Maitoon lisätään puoli teelusikallista suolaa, 50 g sulattettua voita ja 5 dl vehnäjauhoja. Vaivataan taikinaksi ja kohotetaan leivinliinan alla kaksinkertaiseksi.

Kun taikina kohosi, tein kasvistäyteen. Kuullotin voissa sipulisilppua, raastettua porkkanaa ja juuriselleriä, paprikaa ja voitatteja. Sulatin kattilassa paketillisen sulatejuustoa desiin kermaa. Jäähdytin hetkisen ja lisäsin sitten 2 munaa, suolaa, valkosipulia, viherpippuria ja persiljaa.

Kaulitsin kohonneen taikinan uunipellille. Levitin juustotäytteen taikinan päälle ja lopuksi liäsin puolikypsät kasvikset juustotäytteelle. Paistoin piirakkaa 250 asteessa parikymmentä minuuttia.

Taidan tehdä toistekin uudenvuodenlupauksia, nam.

Vanha rouva

Rakkautta ja hilavitkuttimia

Lumikuningatar rakastui päätäpahkaa Pakkasukkoon.

Naapurimaan kuuluisa mies lupasi lämmittää ja auttaa kultaista kaunotarta selviämään hankien ja nietosten keskellä. Antoi lakkinsa, vyönsä ja kintaansa kaunottarelle.

Lumikuningattaren sydän oli pakahtua moisesta sankarillisuudesta. Kuusipuut alkoivat muuttua ruusunpunaisiksi ja pajunoksat kullanhuurteisiksi. Lumikentät peittyivät jääkukkasiin ja tähtitaivas lumihiutaleisiin.

Mutta...

 

Liekö Pakkasukko pelästynyt Lumikuningattaren kuumaa rakkautta, sillä matkamiehen saapas lähti lentoon ja sinisellä silattu palttoo leijaili talvipuhurin mukaan. Mihin joutui itse Pakkasukko?

Sen pituinen se.

Vuoden ensimmäinen satu sepitettiin pitkään kauppakäytävään. 

Työtoveri olisi niin halunnut jäädä live-somisteeksi ;)

Rakkaudentöiden lisäksi on tullut aherrettua muutakin. Työkalupakkia on täydennetty ja uusia työkaluja hankittu. Kun tämä emäntä lähtee keikalle, roudauskasseilla on kokoa ja kassien päälle tungetaan ne vermeet, jotka eivät mahdu kasseihin.

Kauniina pakkasaamuna kuljin kuutamossa ja auringonnousussa kimpsuineni ja kamsuineni. 

Otin vastaan ulkomaisia asiakkaita, joita minun lisäkseni odotti korillinen villasukkia ja kaksi kassillista kierrätettyjä hilavitkuttimia. Upcycling workshopin osanottajat tuunasivat oman, ainutlaatuisen ja taatusti erilaisen matkamuiston:

Näin se uusi työvuosi on korkattu kera rakkauden ja hilavitkuttimien sekä naisista kertovien historiankirjojen.

Vanha rouva

Meri-ihminen

Surkean vähälumisen, liukkaan ja sateisen tammikuun keskellä on ollut pari onnenpäivää.

Aurinko on paistanut, pikkupakkanen punannut posket ja valon määrä hullaannuttanut pimeästä ahdistuvan mielen.

 

Merenlahti välkehtii iltapäivän auringossa tuhansin jäätimantein.

Lumi ja jää narskuvat jalkojen alla.

Graafisia linjoja ja pelkistettyjä viivoja.

Taivaallinen taiteilija taitaa työnsä.

Lapsena olin järvi-ihminen.

Elämä meri-ihmisen kanssa on tainnut tehdä tehtävänsä.

Vanha rouva

Tähtisumua, juurihoitoa ja maailmanloppu

Otimme uuden vuoden vastaan saunatakeissa ja huopatossuissa omalla pihamaalla pikkupakkasessa. Sytyttelimme pilkkopimeässä illassa koristeomenapuun oksille sädetikkuja. Tuli lapsuus mieleen.

Sitten nukkumaan ja vuosi sai vaihtua omaan tahtiinsa. Vaihtuihan se ihan ilman meitäkin, näemmä.

Syy moiseen ilakoimattomuuteen oli joulunajan vaivannut hammaskipu. Ensimmäisenä arkipäivänä riensin hammaslääkäriin. Lääkäri antoi kalustoani koputeltuaan tuomionsa: puudutusta leukaan ja juurihoitoa tekemään. Homma hoitui ja kipu poistui.

Voisikohan uuden vuoden aaton ottaa uusiksi?

Vietimme vuoden ensimmäisenä lauantaina työpaikan pikkujoulua. Kahdentoista hengen porukka ajettiin umpimetsään ja dumpattiin soramontun reunaan. Sitten alkoi neljän tunnin mittainen maailmanloppu. Meidän oli selvittävä kuolettavan viruksen tartuttamista zompijoukosta, ratkottava monta visaista arvoitusta, ruokittava itsemme viimeisen kerran ja pelastettava mitä pelastettavissa oli.

Koska osoittauduimme nopeannokkeliksi, meille tuotiin pelastavaa seerumia. Sitten ajelimme cityyn syömään, saunomaan ja nauttimaan taikuudesta ja komiikasta.

Nautimme loppiaisaamiaisen kuusen loisteessa. Siihen se ilo sitten loppui. Koristeet otettiin pois kuusen oksilta. Kolme valonauhaa kerittiin muutaman voimasanan säestäminä omiin säilytyslaatikoihinsa. Sitten leikattiin kuusenoksat puutarhaleikkurilla säkkiin ja säkki liiteriin odottamaan oksasilppurikäsittelyä. Puunrungon Vanha herra käyttää merellä verkkomerkkinä.

Tämän kuusenhävitystavan opimme kantapään kautta kerrostaloelämässämme. Asuimme viidennessä kerroksessa ja karisevan kuusen kuskaaminen rappusia alas (ei mahtunut pikkuruiseen hissiin) tiesi aina loputonta neulassavottaa viiden kerroksen korkeudelta.

Nyt on imuroitu, pesty lattia, pakattu koristeet joululaatikkoon ja alettu normalisoitua muutenkin. Tosin tänä vuonna en hössöttänyt, panikoinut enkä muutenkaan hullaantunut. Makasin sohvalla viikon, parantelin leukaperiäni suklaalla, luin pari kirjaa ja kudoin viisi pipoa. Hyvä joulu.

Tänään on hyvä katsoa kohti uutta vuotta.

Vanha rouva

Menneet ja tulevat

Vuodenvaihteessa on tapana katsoa taaksepäin, mitä tuli tehtyä. Sitten on tapana katsoa eteenpäin ja laatia suuria suunnitelmia. Tässä muutamia menneitä tekoja ja muutamia tulevia suunnitelmia.

Värien huikeita yhdistelmiä näkee, kun avaa värisilmänsä. Maailmalla ja meillä, muualla ja kotona. Lupaan myös ensi vuonna kunnioittaa maailman ihaninta värikarttaa - maailmaa itseään.

Aikansaeläneiden tavaroiden uusia käyttömahdollisuuksia on mieluisaa miettiä. Nämä georgialaiset puuovet ovat päätyneet ravintolan sermeiksi ja tilanjakajiksi. Minun oveni päätyivät puutarhaan humalakaariksi (KLIK).

 

Ruoka vasta saakin esteettisen mielenlaadun laukkaan. Kuvissa on kauniita herkkuja kauniista maista. Näkemiäni ideoita olen maistanut, kokeillut ja esillepannut. Enkä aio lopettaa.

Puutarhan istutukset ja koristukset näyttävät kauniilta vierailla pihoilla. Lupaan ja vannon katsella vastakin pihoja ja puutarhoja parastamissilmillä.

Veikeitä valaistusideoita Sloveniasta, olepa hyvä. Hattutemppua olen jo kerran testannut. Minun versiossani hatut pääsivät salakapakkaan konjakkipullojen varjostimiksi. Ensi vuoden hattutemppua varten olen jo jemmanut pari pyöränrengasta ja eriparisia lyhtyjä.

Ehtymätön idealaari etsivälle löytyy museoista. Voit olla varma siitä, että jotain jää sieluun ja muistuu pitkienkin aikojen perästä mieleen. Niin kuin nuo kuusenkoristenauhat (KLIK).

Jonain kauniina päivänä lupaan tehdä runsaat ja yltäkylläiset verhoasetelmat. En välttämättä kotiin, mutta ehkä töihin johonkin salaperäiseen itämaiseen huoneeseen.

 

Olen koko ikäni tehnyt töitä matkailun parissa. Olen nähnyt sisustuksia, esillepanoja, somistustapoja ja -trendejä. Ikinä en niiden seuraamiseen väsy. Niistä ammennan - ellen muuta, niin ihastuksen huokailuja.

Koti kertoo asujastaan. Sen takia on mielenkiintoista piipahtaa kylässä ja nauttia omanäköisistä, erilaisista, omintakeisista ja uskaliaista ideoista. Sitten syttyy ajatus: "Mitä jos meillekin..."

Sukulaiset, ystävät ja työtoverit, ikuiset peilit ja mielipidevaikuttajat. Mitähän mieltä nämä ensi vuoden työtoverit ovat siitä, että aion nostaa heidät paraatipaikalle kristallilasien viereen?

Kaikki taiteet ovat hyväksi, mikäli mielii saada edes yhden idean ihmisikänään. Niin opetti mummu. Siksi minä lupaan lukea, katsoa, haistaa, maistaa, koskea ja tunnustella koko tulevan vuoden.

Vanha rouva

Perhepotretti

  

Sain inspiraatiokohtauksen käydessäni ystävän kotona kyläilemässä ja saamassa ihania lankoja jouluksi. Nyt joululahjalangat sekä lankalaatikon muut samansävyiset ovat muuntautuneet uuteen olomuotoon:

Stansta etsi minulle peruspipon ohjeen netin syövereistä, ja sitten vaan pyöröpuikot rullaamaan. Yhdistelin Maijaa, Dropsin Alpacaa ja Sockia ja kudoin viitosen puikoilla. Pipoista tuli ihanan paksuja ja muhkeita. Viides pipo muutti uuteen päähän ennen kuin kerkisin kuvia ottaa, joten ihan haluttavia kait näistä tuli.

Ennen joulunpyhien pipomaratonia sain valmiiksi uuden villapaidan edellisen samanmoisen nuhjaannuttua kolmessa viikossa ja yhdessä pesussa raakkikuntoiseksi. Nyt olin viisaampi ja käytin Arwettaa ja Dropsin Kid-Silkiä, joiden olen todennut pysyvän kuosissaan. Malli on omasta päästä ja mitat omasta kropasta.

Jossain välissä olen näköjään kutonut myös ärjynväriset saapassukat itselleni. Näkyvät halunneen joulukuun perhepotrettiin:

Uudenvuoden ensimmäinen neuleprojekti on jo puikoilla. 

Mutta ylläripylläri, väri ei ole lähelläkään punaista.

Vanha rouva