3.12.2017

Suomen sinistä ja joulun punaista

Joululeipomiseni alkoivat eilen tinttien kakuilla. Sulatin kattilassa kaksi paketillista kookosrasvaa. Kakkuvuoat täytin auringonkukansiemenillä, pähkinöillä ja kaurahiutaleilla, joiden päälle kaadoin sulaneen kookosrasvan.

Kiikutin vuoat patiolle jäähtymään. Ja eikös vaan heti ollut pari uteliasta tinttiä pomppimassa vuokien ympärillä ja kastelemassa nokkaansa tulikuumissa kakkusissa.

Jähmettyneet kakun irrotin vuoista kuuman vesihanan alla.

 

Vanha herra porasi kakut kiinni vanerialustaan ja roikotti kakut keskelle metalliamppelia. On nimittäin nähty tällä tontilla, että harakka ja varis ovat tunkeneet itsensä metallihäkkiin ja ronkkineet pikkukakkusia niin kauan, että ovat saaneet kakkusen mukaansa. Oravatkin ovat vähän väliä ryöstöretkillä tinttien apajilla, joten nyt leivottiin isommat kakkuset ja otettiin järeämmät ruuvit ja teräslangat käyttöön. Kukkausten leipominen oli muuten aivan passelia hommaa eiliselle päivälle, sillä edellinen yö meni aivan höpöksi:


Tässä kuva työvuoteni viimeiseltä keikalta. Jalkojenlepuutushetki taisi olla yhden ja kahden välillä aamuyöstä, kun bändi soitti viimeistä settiään ja asiakkaat lauloivat täyttä kurkkua "Marilyn, Marilyn, milloin riisut...". Työt olivat alkaneet 12 tuntia aikaisemmin 220 hengen Suomi100-bileiden juhlatilan somistuksella ja työntekijöiden stailauksella.


Sinivalkoisen Suomi100 Rock ja Pop -työni 
olkoon samalla vastaukseni Rimasan sinivalkoiseen haasteeseen.


Tässä pöydistä riisutut sinivalkoiset pöytänauhat.
Ne saavat uuden olomuodon, kun inspiraatio iskee...


Tässä iässä palautuminen pitkän työpäivän jälkeen vaatii erikoisjäreitä aseita: 
hiljaisuutta, pannukaupalla kuumaa kahvia, saunan lempeitä löylyjä, kevyttä ulkoilua ja pientä puuhastelua. 


Tinttikakkujen leipomisen ohella puuhastelin herkkulautasen antimia tappavaan tahtiin verottaen
punaisen asetelman kuivatuista ruusuista ja kirpparilta löytämistäni punaisista kipoista:

 

Punainen väri on lempivärini (jos nyt et ole sitä tähän mennessä hoksannut).


Virkkasin valmiiksi villaisen tyynyni. Se pääsi puusohvan päälle edellisen, kyyhkynharmaan tyynyni kaveriksi. 
Samalla se sai kunniatehtävän päättää kuluvan vuoden Vuosi väriterapiaa -haasteeni. 


Nyt lähden tekemään salaisia paketteja.

Vanha rouva

1.12.2017

Onnenpotkuja


Pistäydyin Elvi-rouvan luona iltakahvilla. Elvi (80+) on kova käsityöihminen. Hän on pitkän elämänsä aikana virkannut yhden jos toisenkin sängynpeiton. Nyt Elvi-rouva jostain kummaan syystä halusi päästä eroon lumivalkeasta päiväpeitosta, jonka hän on virkannut 1970-luvulla. En edes muodon vuoksi vastustellut, vaan otin peiton kiitollisuudella vastaan. Levitin sen kunniapaikalle kammariin.

Tässä toinen aarre, 1900-luvun alun helmikirjailtu käsveska eli ridikyyli. Hintaa täysin ehjälle, mutta sangen hauraalle aarteelle kertyi kokonaiset yhdeksän euroa. Löysin aarteen ruotsalaiselta kirpparilta.

 

Asetin ridikyylin kammarin pöydälle vanhan vaa´an ja värkkäämieni kultapallojen seuraksi. Passaa siihen oikein hyvin, sillä seurakseen se sai samaiselta kirpparilta löytämäni valokuvakehykset. Katso, miten kaunis kehys on:


Tämmöisiä onnenpotkuja tällä kertaa.

Vanha rouva

26.11.2017

Duunarihaipakkaa


Kuluneeseen viikkoon on mahtunut suunnittelua, tuunausta, virkanaistöitä, harjoituksia, tarinointia, maskeerausta, pukuompelua, liimausta, sahausta, roudausta, ripustusta, kokkaamista, koristelua, rakentamista, purkamista...

Tervetuloa ohjelmapalvelujen ja tapahtumatuotantojen maailmaan:


Salakapakkaan kuljetaan pimeän portaikon kautta. 
Tunnussanalla "nakkisämpylä" pääsee salaisen väkijuomalähetyksen äärelle.


Kultaisten oviverhojen takaa aukeaa salainen musiikin, tanssin ja taikuuden maailma.


Juomakelpoiset pöytälamput ja kirjankansien väliin kätketyt cocktailreseptit...


... sekä salaiset pelit ja palavat intohimot saavat aikaan ihmeitä pimenevässä perjantai-illassa.


Kun salakapakan salaiset vieraat nauttivat salaista dinneriään, 
kävivät duunarit juhlistamassa Suomi100-gaalaa historiallisella tarinatuokiolla. 
Neiti Sara Wacklinia eskoteersi maaherra P. 


Pariskunnan työt loppuivat kolmelta yöllä, 
kun historialliset asut oli riisuttu, salakapakan rekvisiitta roudattu pakuun ja ajettu varastoon. 
Lauantaiaamuna uudet rekvisiitat kyytiin ja seuraavalle keikalle:


Keikan alussa kaikki näyttää hieman sekavalta, kun pakullinen josjonkin sortin tavaraa on roudattu tilaajan tiloihin. 
Sitten neljä naista käärii hihansa ja hoplaa - neljän tunnin päästä ovat 350 hengen kokkarit valmiina alkamaan:



Tämmöistä duunia minä tein tänä viikonloppuna. 
Mitä sinä teit?

Vanha rouva


23.11.2017

Työn raskaan raataja

Sohvankansi oli vielä pari päivää sitten täynnä paperisilppua, kuten Vanha herra kauniisti työtäni kuvasi. Vaan eipä ole enää.

Taittelin ja liimasin jokaikisen punavalkoisen ja mustavalkoisen paperikolmion paperinaruun. Yhteensä viirinauhaa tuli värkättyä puolikkaassa työpäivässä 150 metriä. Sen toisen puolikkaan työpäivästäni liimailin pahvilaatikoihin viinapulloetikettejä ja printtasin kieltolain aikaisia valokuvia tulostin punaisena. Kuurasin pari peltikanisteria ja puulaatikkoa puhtaiksi ja kierittelin tyhjiä jaloviinapulloja puotipaperiin. Siinä hurahti kahdeksan tuntia.

Noo, kunhan saan huomisen salakapakkakeikan heitettyä, keskityn punaiseen kaulahuiviini...

...tai sitten en, sillä lauantaina saan tehdä 900 suolaista ja 900 makeaa cocktailpalaa...

...ja heti ensi viikolla alkaa rokki&poppi-bileiden suunnittelu- ja somistusurakka...


Laiska töitään luettelee, sanoi mummu. Laiska en myönnä olevani, vaan äärettömän onnellinen ihanasta työstä ja ihanasta työnantajasta! Lopuksi on pakko näyttää kukkakippu, jonka asiakas kiikutti minulle. Tuli, toi kimpun, halasi ujosti ja meni menojaan. 

Vanha rouva, 
onnellinen työn raskaan raataja






21.11.2017

Tuokuvaa hopeaa ja kimaltavaa kultaa

 

Ostin kukkakaupasta eukalyptuksen ja ruusun oksia. 
Aikansa oksat nuokkuivat vaasissa, mutta sitten minuun iski kranssinkaipuu. 
Sidoin tuoksuvat oksat rinkulaksi ja lisäsin ruusunkukkia sinne tänne.


Asettelin kranssintekeleen kirpparilta vitosella löytyneen hopeavadin päälle. 
Juu juu, vitosella löytyi hopeavati - oli tummunut mustaksi, joten kukaan ei ollut tajunnut sen olevan aitoa hopeaa. 

Keskelle asettelin mummun peruja olevan hopeakermakon, 
joka on tehty 1800-luvun puolellaTampereella. 


Kun kerta metallien makuun pääsin, tuunasin kirpparilta eurolla löytämäni siemenkotakranssin suhumaalilla. 
Kranssi oli reissussa pahasti rähjääntynyt ja likaantunut. Puhaltelin sen föönillä pölyttömäksi ja kultamaalilla kultaiseksi. 
Kaveriksi kiinnitin silkkisen rintakukkani, joskus jostain kirpparihamstrausreissulta mukaan tarttuneen.


Nyt on olkkarissa tuoksuvaa hopeaa ja kylppärissä kimaltavaa kultaa.

Vanha rouva