28.8.2018

Mannekiini


Vanha herra rupesi mannekiiniksi. Kuvassa se poseeraa isojen mangoldinlehtien kanssa. Kuunaan en ole nähnyt noin isoja lehtiä. Tämän kesän helteet hullaannuttivat mangoldini ihan kokonaan. Vanhan herran kanssa ;)

  

Klikkaa kuvat isommiksi, niin näet lehtien kaikki hienot yksityiskohdat. 
Lehtien ja ruotien värit hurmaavat minut joka vuosi uudestaan ja uudestaan.


Mangoldien kanssa kilpaa myös samettikukat ovat kasvaneet valtavaksi samettinauhoiksi kasvilavojen reunoille. 
Mitkä värit ja mitkä tuoksut!

 

Tein pitkästä aikaa mangoldikääryleitä. Niiden ohje löytyy vuoden 2013 Muonituksista (KLIK). Tällä kertaa kääryleistä tuli ihan hulppean kokoisia, koska lehdet olivat niin isoja. Liruttelin kääryleiden päälle hunajaa ja vuolin voita.


Uunista leijaileva täydellinen tuoksu houkutteli pirtin puolelle myös mannekiinini ;)

Vanha rouva

23.8.2018

Kolme vastausta

Kyselin edellisessä jutussani, mitä mahdan tehdä kuivatuista kehäkukan terälehdistä.

Ensimmäinen ehdotti terälehtiä kasvisruoan väripilkuiksi, toinen helpottaisi 'naisten vaivoja' taikka pistelisi terälehtiä salaa leipään tai keittoon, kolmas tekisi salvaa pikkunirhaumiin ja pakkasen kuivattamiin ja neljäs keittelisi siirappia. Muutama ei uskaltanut arvuutella, sillä taisivat arvata, etten minä osaa olla ollenkaan noin järkevä.

Minä kuivatin kehäkukan terälehdet saadakseni aikaiseksi mummun kermanekkatassille arvoisensa taustan:


Siinä se tintti nyt katselee päärynöitä oranssinvärisessä aallokossa. 


Saattelin valmiiksi kaksi kirjokangasta, joiden kohtaloa arvuuttelin keväällä. Kahdesta kirjotusta neitokaisesta tuli kuin tulikin taulut. Pienemmän taulun kehyksen ostin ruotsalaiselta kirpputorilta ja suuremman sekatavarakaupan alelaarista. Vanhan herran vauvatossut ovat neitokaisten rekvisiittana.


Kaksi neitokaista on vielä vailla elämänsä tarkoitusta. 
Alan kallistua albuminkansien suuntaan. Saapas nähdä.


Istuin yhtenä päivänä odotushuoneessa ja selasin akkainlehtiä. Hoksasin mustikkapiirakan ohjeen, joka näytti sangen mielenkiintoiselta. Mietin, miltä se mahtaisi maistua. Nyt tiedän vastauksen: mausteisen makoisalta. Jos haluat tehdä jotain muuta mustikkapiirakkaa, kuin iänikuista kermaviilijuttua, niin näpertele tämä piirakka. Tarvitset:
  • 2 x Myllyn Paras Pyöreä Piirakkataikina, makea
  • 30 g huoneenlämpöistä voita
  • 1 dl fariinisokeria
  • 1 rkl kanelia
  • 0,75 dl sokeria
  • 3,5 rkl perunajauhoja
  • 1 litra mustikoita

Sulata huoneenlämmössä sulatetut pakastetaikinat. Kauli toinen taikina 0,5 cm paksuksi levyksi. Levitä huoneenlämpöinen voi taikinalle. Lisää fariinisokeri ja kaneli. Kääri rullalle. Nosta rulla kylmään siksi aikaa, kun teet pohjan ja täytteen. Kauli pohjataikina ja nosta se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Yhdistä sokeri ja perunajauhot ja sekoita mustikoiden joukkoon. Levitä täyte vuokaan. Leikkaa rullattu taikina 8 mm paksuiksi viipaleiksi. Levitä rullaviipaleet mustikoiden päälle. Paista 200 asteessa noin 35 minuuttia.


Muuten hyvä, mutta joku unohti ostaa vaniljakastikkeen ;(
Mutta menee tämä alas kylmän maidonkin kanssa aika liukkaasti.

Vanha rouva

18.8.2018

Ruoka-askareita


Viikon varrella olen poiminut seitsemän ämpärillistä puna-herukoita. Vanha herra on pussittanut marjat ja lykännyt ne pakkaseen talven mehusavottaa varten.

Sai hän tosin siinä sivussa myös lappapuuroa, jottei tee lakkoa ja lakkaa passaamasta vaimoaan.

Olen säilönyt myös kurkkuja talven herkutteluja varten. Tuhdisti valkosipulilla, tillillä ja mustaherukanlehdillä maustettuja.

Tämän kesän ensimmäinen kurkkusatsi on  kolikkokurkkuja. Toisesta satsista teen pitkiä venekurkkuja, joita on mukava narskuttaa makkaran kyytipoikana.












Omenat alkavat pikkuhiljaa kypsyä. Meidän kartanolla kasvaa vain kaksi omenapuuta, mutta Naapurin rouva pitää meidät kiitettävästi omenoissa. Minä kannan omenakoreja naapurista ja Vanha herra lohkoo omenat pakkaseen. Omenahilloa teen, kunhan syysomenat ennättävät. Vielä ei ole niiden aika. Sen sijaan omenapiirakkaa ja omenakakkua olen jo leiponut, mutten ikinä ennätä kuvata niitä...

 

Sitten se näpertelyaskare. Lipstikan leikkaus, lehtien irrottelu, pesu, kuivaus ja kuivuriin laittaminen. Samoilla lämmöillä kuivuvat myös kehäkukan terälehdet. Mitä luulet minun niistä tekevän?



Samaan syssyyn menee myös valkosiplinvarsien leikkaaminen, pesu, kuivaus ja pakastaminen. Valkosipulinvarret sopivat soppaan kuin soppaan, mutta varsinkin tuhtiin seljankaan taikka tuliseen pho-keittoon. Sopii valkosipuli kyllä tähänkin pannuun:


Kyseessä on espanjalainen pottumunakas. Vanhan harran suurta herkkua. Ihan niinkuin lappapuuro. Niitä kun tarjoan aamiaisella, niin päivän mittaan herra tekee ihan mitä ikinä keksin pyytää ;)

Lähdenkin tästä ehdottelemaan saunanlämmitystä... heippa!

Vanha rouva


9.8.2018

Kesä(k)akkuja

Kesäakkuja pyytää aina lasten kuoro. Vanha herra laulaa mukana kuorossa, vaikkei ikänsä puolesta kuulu kakarain joukkoon.

Tänä kesänä olen innostunut raparperista. Olen tehnyt siitä hilloa, hilloketta, soppaa ja piirakkaa. Ja kesäkakkuja. Tässä kolme versiota.

Ensimmäinen versio pitää sisällään raparperihilloa kera mansikkasiivujen ja kermavaahdon. Kirpakan makea täyte. Kakun päälle pursotin rehellistä kermavaahtoa ja päälle taiteilin isoista mansikoista kukkasia. Mintunlehdet ja pikkuorvokit toimittavat koristeiden virkaa.












Toinen versio on raparperista ja melonista tekemäni kakkupiirakka. Sivelin morotaikinapohjalle reiluja laappaisuja sitruunatahnaa. Tahnan päälle tipahteli rapareripaloja ja perään meni ranskankerma-muna-seos, johon sekoitin lusikallisen perunajauhoja.

Kypsä piirakka oli ankean näköinen. Siksi tuunasin sen piirakasta kakuksi. Kuutioin pinnalle makeaa melonia. Pursotin reunoille kermatähtiä.

Kakuksi naamioitu piirakka teki kauppansa, sillä sitruuna ja raparperi sopivat mainiosti kavereiksi.



Kolmas versio on valkosuklaalla mehevöitetty raparperikakku. Ohje on helppo ja se tulee tässä: Sekoita 1,5 dl sulattua voita, 3 dl sokeria, 4,5 dl raparperijukurttia, 100 g valkosuklaapaloja ja 7,5 dl vehnäjauhoja, joihin olet sekoittanut 2 tl soodaa ja 2 tl vaniljasokeria. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan. Painele kakun pinnalle raparperipaloja. Paista 200 asteessa uunin alatasolla. Jäähdytä hyvin ja pane tarjolle. Tämä kakku ei ole järin kaunis, mutta hyvä ja mehevä sen on.

Että tämmöisiä kesä(k)akkuja.

Vanha rouva


4.8.2018

Kesäkässä

Kaapissa on ollut korkea pino käsinkirjottuja tuukeja. Osa mummun tekemiä, osa anopin värkkäämiä. Olisivatko vanhimmat rouvien neitoaikojen töitä 1950-luvulta.

Pöydälle en ole tuukeja useinkaan leväyttänyt, sillä sääliksi on hepeneitä käynyt. Liina on tässä huushollissa nimittäin kertasyönnillä tahrainen ja pesukone laulaa. Hienohelmat eivät liene siitä kovin mielissään.

Olen monta vuotta haaveillut tekeväni tuukeista jotain, joka on näytillä koko ajan, muttei ole altis kahvimukin renkaille ja tomaatiketsupille. Nyt sen haaveen toteutin!

 

Tein kirjotuista pöytäliinoista sängyn jalkopäähän tuommoisen kaitaleen. Mikähän nimi moisella sistustekstiilillä on? Samanmallisia tapaa hotelleissa päiväpeiton sijasta.

Minun versioni on kaksinkertainen. Voin kääntää jomman kumman puolen esille mielitekojeni mukaan. Pitsejäkään en heittänyt menemään, vaan tikkasin ne yhteen kohtaan näkösälle.


Vanha herra otti "jalkarätin" heti omakseen. On kuulemma paljon helpompi "kattaa" sänky, kun ei tarvitse levitellä isoa päiväpeittoa, joka kuitenkin menee aina kurttuun, vinoon ja mykkyrälle. 


Tämä olkoon kolmas vuodenaika eli KESÄ Pipo-otuksen Neljä vuodenaikaa -haasteessa. 
Tarkat tiedot löydät Tavaroiden taikamaailmasta.

Vanha rouva

1.8.2018

Jättebra yms

 

Virvoittavia vesiä tarvitsin kipeästi, kun olin pyöräillyt kaksitoista kilometriä 33 asteen helteessä. Onneksi Hupisaarten ruusutarhaa kasteltiin ja saatoin juoda jääkahvini vesipisaroiden suihkutessa varpailleni.

 

 


 

 

Elpyneenä kävin bongaamassa Pirunkiven. Tarina kertoo, että oululaiset porvarit loukkasivat arvonsatuntevaa sorkkajalkaa uhoamalla, etteivät tarvitse itsensä Pirun apua. Piru ponkaisi kiven päältä Manalaan ja jätti porvarit tekemään bisneksiään miten parhaiten taisivat. Konkurssiaaltohan siitä seurasi.


Kivenjärkäleeseen on hakattu vuosiluku 1865 - sama vuosi, kun oululaiset tervakauppiaat johtivat maailman tervanvientitilastoja. Siitä se alamäki alkoi...


Muutaman polkaisun päässä on kaksi mainiota museota: Oulun taidemuseo ja Pohjois-Pohjanmaan museo. Museokortti esille ja niin vietin laatuaikaa modernien naisten ja 600 kahvikupin kanssa:


Välipalan jälkeen piipahdin Lastenkirkossa Tuomiokirkon kirkkopuistossa. Lapset voivat leekata kastetta, hautajaisia, häitä ja jumalanpalveluksia. Paikalla on aitoja kirkonrottia. Tosin minun vierailuni aikaan kirkonrotta oli heittänyt turkkinsa naulakkoon, sillä olisi taitanut rotalle tulla lämpöhalvaus tamineissaan.

Kirkko muistuttaa näillä paikkeilla 1560-luvulla olleesta ensimmäisestä kirkosta. Vapaaehtoiset seurakuntalaiset pystyttivät kirkon talkootyönä vuonna 2017. Kirkko on kaunis sisältäkin, kiitos parikymppisen Tiia Heikkisen, joka on maalannut kirkkoon hellyttäviä, sadunomaisia ja hauskasti puhuttelevia kuvia.

 


Kirkonrotta huolehtii myös perheen pienimpien pehmoleluleikeistä. Mikäpä sen mukavampaa kuin kellahtaa puun katveeseen viltin päälle hellimään nallea ja nasua. Minä en ihan kehdannut ;(


Makoilun sijasta join kuuman kahvin ja söin tuoreen pullan Cafe Kryptassa. Kesäkahvila löytyy Oulun Tuomiokirkon takapuolelta, ja etenkin ulkona olevat pöydät ovat lämpöisellä säällä suosittuja. Kahvilan tuotot ohjataan lähetystyöhön.


Kirjasto- ja ostosasiat tuli hoidettua paahtavasta helteestä huolimatta. Sitten kohti kotia. Paluumatkalla mykistyin hetkeksi katsomaan entistä työpaikkaani, jota parhaillaan moukaroidaan maantasalle. Tilalle nousee kerrostaloja. Hieman tuntui haikealta: tein talossa melkein kymmenen vuotta töitä.

Kotikartanolla minua odotti yllätys:

 

Vanha herra oli värkännyt maalaamani kiukerot terassitolppien yläpäähän. Olen seitsemän vuotta haaveillut näistä kiukerokoukeroista. Tilasin ne Ruotsista. Ensin naapurin Sari kertoi taikasanan (snickarglädje), jolla voin kiukeroita naapurimaan netistä etsiä. Tulivat postiin alle viikossa. Maalasin ja puunasin, kuten jo tiedätkin (KLIK). Siinä ne nyt ovat. Jättebra!

 

Kiitokseksi tein Vanhalle herralle kinkkupiirakkaa kera kevyen salaatin. 
Päällisruoka ei sitten niin kevyttä ollutkaan:


Että tämmöistä kivaa tällä kertaa.

Vanha rouva