30.6.2019

Kukkasellinen loma


Kesäkuun viimeisenä päivänä kukkii yksi ja ainoa unikkoni. Se on mummuni peruja Hämeestä. Unikolle seuraa pitävät Vanhan herran mummun akileijat. Mummut istuvat pilvenreunalla, heiluttelevat jalkojaan ja seuraavat lastenlastensa puuhia lempeä hymy huulillaan.


Soramontulle dumpatut kurjenmiekat saivat uuden kodin meiltä. Sinivioletit kaunottaret ovat herahtaneet vallattomaan kukintaan. Niiden seurana on mäkitervakkoa, joka on ihan itsekseen kulkeutunut kukkamaahani. Kaunis pari.

 

Rakkausruusuni, viljaminkeltaruusu, puhkesi kukkaan. Ja kuinka ahkerana se onkaan - koko portaanpielus on keltaisenaan kukkasia ja pöriseviä mehiläisiä.


Piharuusut alkavat olla parhaimmillaan. Voi, miksi ne eivät kuki ja tuoksu koko kesää?
Onneksi kesäkukat kukkivat koko kesän, kunhan puutarhuri muistaa kastella ja ruokkia niitä. 
Nyt tämä puutarhuri omistautuu puutarhallensa!
Nähdään elokuussa.

Vanha rouva


27.6.2019

Tervatonttuna


Rakas ystävä vei tyttärenpoikansa ja minut retkelle Turkansaaren ulkomuseoon. Maalaiskulttuuria esittelevällä ulkomuseoalueella on 40 arvorakennusta. Kesällä museoalueen pohjoispäässä poltetaan tervahauta.


Osallistuimme Tervatontun kierrokselle. Nuuhkimme tervaa, pyöritimme tervatynnyriä, etsimme tervatonttuja, heitimme hevosenkenkää, katselimme tervaveneitä ja vierailimme juuri sammutetulla tervahaudalla. Opimme, mihin kaikkeen tervasta on apua ja hyötyä. Lopuksi näimme omin silmin, että terva muistuttaa erehdyttästi sulaa suklaata!

Kierros oli lapsille suunnattu. Erityismaininnan ja kiitoksen ansaitsee tervatonttuopas, joka teki kierroksesta hauskan, viihdyttävän, informatiivisen ja elävän. Kuusivuotias seuralaisemme oli tohkeissaan ja halusi lopuksi Tervatonttu Toivo -kirjan, jotta mummu voisi lukea sitä illalla.


Kiersimme kaikki museorakennukset. Välillä kävimme kahvilla ja jäätelöllä. Sitten taas kapusimme aitan ja tuulimyllyn ylisille. Otimme myös heppa- ja possukyydit, ihahaa.


Kesän ensimmäinen kotiseuturetki kesti melkein neljä tuntia. Ihanat neljä tuntia ihanassa seurassa ihanassa paikassa. Nyt on suunnitteilla uusi retki uuteen paikkaan, kunhan ensin uimme, kalastamme, leikimme ja herkuttelemme hetken.


Harrasta sinäkin lähialuematkailua. Se virkistää. 

Vanha rouva

  

23.6.2019

Juhannusviikolla


Kalliokielojen kukkiessa leivoin tuulihattuja, suolaisia muffinseja ja kanelipullia.


Vispasin ja vatkasin työtovereille mansikkakakun, mangosuklaakakun ja siirappikakun.


Loppuviikosta tuli maalattua melkein koko huusholli:


Kirjahyllyn siivoaminen aiheuttaa aina pienen shokin:


Näin korkea körö kirjahyllyn aarteita pääsi kesän lukulistalle.
Mikäs minun on aloittaa lukuja kansalliskukan tuoksuessa ja kesän heilimöidessä...

Vanha rouva


21.6.2019

Virkistävää

Talvella hehkutin appiukkoni lahjoittamia köysiä. Tein yhden kranssin hellanrenkaaseen (KLIK), mutta köysiä jäi käyttämättä.

Sitten tuli Naapurin Sari käymään. Sari leikkeli köydet pitkiin pätkiin, solmi, kieputteli ja mallaili.

Minä katselin sivusta moisia kädentaitoja avuttomana ja täysin peukalo keskellä kämmentä. Osasin sen verran olla avuksi, että hain varastosta kaksi isoa lampunkuuppaa, joiden saantitarinan löydät KLIKkaammalla.

Kuupat olivat talvella lyhtyinä, mutta kesäinen käyttö oli jäänyt puutarhavaston hyllyllä lepäämiseen. Nyt tuli tarkoitus niidenkin elämälle.


 

 

Ripustin uudet isot amppelini takapihan kuusen oksille heinäseipäiden avulla. Pituutta amppeleilla on semmoiset pari metriä. Ison kuusen alla tuuli ei ota niistä koppia, joten jättisuuret kukkakimput saavat olla rauhassa. Multaa en kuuppiin pane, jottei amppeleista tule liian painavia kuusten alaoksien kantaa.


Naapurin Sarin kieputellessa merimiesappeni köysiä minä levittelin pöydälle keskeneräisiä projektejani. Hoksasin yhdessä lootassa ruostuneita peltisydämiä, jotka näet tositoimissa KLIKkaamalla. Nyt ne saivat uuden elämän:

 

 

Nyt on pihassa uusia virityksiä katsella ja makustella. Eikä maksanut mitään. Tai maksoi sen verran, että sai Naapurin Sarin kanssa nauraa ja itsensä kanssa vääntää aivot nurinniskoin. Virkistävää kaikki tyyni.

  

Nyt voinkin keskittyä seuraamaan kasvien kasvamista.

Vanha rouva


9.6.2019

MINNE sä olet kadonnut???

Huolestunut kansalainen nakkasi kysymyksellä:
"MINNE sä olet kadonnut???"

Pikemminkin huolestuneen kansalaisen olisi pitänyt muotoilla kysymyksensä jotenkin näin:
"MIHIN suohon sä olet hukkunut???"

Vastaus kuuluu:
"EKSYIN töihin".

Takana on viikko yritysjuhliin ja matkailija-aktiviteetteihin valmistautumista, suorittamista ja jälkitöitä. Menneen viikon aikana on tullut tehtyä cateringia, siivousta, työperäistä shoppailua, askartelua ja somistusta, tarjoilua, tiskausta, opastusta, ohjausta jne jne jne. Eli kaikkea sitä, mistä matkailussa on kysymys, jos sattuu olemaan tiskin palvelupuolella.

Tässä muutama kuva menneeltä viikolta:



Hankin kirppareilta 60 lasimaljakkoa. Liotin maljakoita yön yli vesipunkassa, jotta sain kaikki tarrat pois ilman itkua ja hammasten kiristystä. Jos joku tarra sattuu jumittamaan, siihen löytyy apu, kun sipaisee tarralle apteekista saatavaa puhdistettua bensiiniä. 


Hankin 60 orvokintainta puutarhalta ja 60 ruukkua firman varastolta. Pesin ja puunasin ruukut. Taivuttelin paperista kesäjuhlan teemaväriset röyhelöt ja upotin orvokit niiden keskelle. Maljakot pääsivät juhlateltassa orvokkoruukkujen seuraksi. Maljakoihin pistelin koivunoksia ja puna-ailakkeja (jotka poimin aamukasteiselta rantaniityltä noin ziljoonan sääsken suristessa huomeniaan). Juhlateltan kattoon viriteltiin nettijuhlataminekaupasta hankittuja paperipalloja ja esiintymislavan turva-aitaan tekemiäni orvokkiamppeleita.


Yrityskesäjuhlissa oli 350 asiakasta. Seuraavan päivän perhejuhlissa asiakkaita oli satakunta. Kummassakin keississä kasattiin ja liinoitettiin kaikki pöydät, huputettiin tuolit, rakennettiin baari ja somistettiin juhlatilat. Tarjoiltiin ruokaa ja juomaa.


Perhejuhlassa asiakkaista huolehti kolme riuskaa typykkää. Vanhin typykkä pyrki illan bändiin laulajaksi, mutta rokkibändi passitti typykän kylmästi hoitamaan bändin taukotiloja. Moisesta tuheentuneena typykkä meni keittiön ja ilmoitti ylhäisesti: "Minä juon nyt kahvia!" Kahvin ja tikkareiden jälkeen siivottiin, tiskattiin, siivottiin, tiskattiin ja siivottiin. Sille päivälle tuli pituutta rapiat 14 tuntia. Telttapäivä oli vain 11-tuntinen.

Nyt vanhempi typykkä menee pihakeinuun kutomaan sukkaa.
Huostuneelle kansalaiselle tiedoksi: 
"Hengissä ollaan, ilmeisesti".

Vanha rouva