28.6.2013

Pappa, Pora ja Pallo -terveisiä

Tiedossa oli viikon kohokohta: Pikkuihminen saapuisi kylästelemään kera Nuoren rouvan. Äiti-ihmiseltä tuli viesti, että kovasti hänen mielensä tekisi mansikkakakkua. Pikkuihmisen mieliteot olivat muutenkin selvillä: Pappa, Pora ja Pallo. Nämä viimeisimmät toiveet olivat valmiina odottamassa, sen kun Pätkä tulisi ja ottaisi käyttöönsä. Tuon ensimmäisen toiveen täyttämiseen paneuduinkin sitten koko tarmollani.

Kakkupohjan kostutin sitruunajuomalla. Kakkukerrosten väliin vispasin täytteen Makea mansikka -rahkasta, kermasta ja tomusokerista sekä muutamasta tipasta punaista karamelliväriä. Paksun vaaleanpunaisen täytekerroksen peitin mansikkaviipaleilla. Panin painon kakun päälle ja kakku sai ässehtyä jääkaapissa monta tuntia.

Juuri ennen H-hetkeä vispasin puoli litraa kuohukermaa vaahdoksi. Lisäsin taas punaista karamelliväriä, jotta kuorrutteesta tulisi soman vaaleanpunaista. Lopuksi sekoitin kermavaahtoon 3/4 purkillista kondensoitua maitoa. Kuorrutteen levittelin kakun päälle ja reunoille lastalla.

Sitten alkoi se taiteellinen osuus - koristelu. Puutarhasta nipsaisin mukaani tummanpunaisia orvokkeja, ruusunkukkia ja pari punaista krassia kera mintunlehtien (kukkani ja yrttini ovat muuten ihan luomuja: kasvatettu hevonpeellä, rakkaudella ja mäntysuovalla!) Huljuttelin ja kuivasin kukkaset puhtaiksi. Sitten suu mutrulle ja kukkaset kakun päälle muutaman mansikkaruususen seuraksi.


Kauaa ei nokka tuhissut Nuorella rouvalla, kun taiteellisuus sai väistyä kakkulapion tuhovoimalta. Pikkuihminen puolestaan päätti kauhoa kakkua kaksin käsin: toinen käsi oli Papan ja toinen oma ja niin aimo annos kesäistä herkkua meni pikkuisen pojan suukkosuuhun!

 

Ja kun maha pullotti kakusta, oli aika paneutua uuden ihastuksen saloihin. Pumppupullo, mikä mahtava keksintö! Ensin suihkuteltiin ottomummun viljelyksiä mäntysuopaliuoksella kirvojen kauhuksi ja kun luomuliuos loppui, pulputettiin pullo täyteen sadevettä. Sitä olikin oikein mukava ruutata Papan päälle. Mummu tosin oli paljon mukavampi kohde, sillä se kiljui ja juoksi karkuun...

Että tämmöinen viikon kohokohta!

Vanha rouva

25.6.2013

Erämaassa

Juhannuksenalusviikko kului Savukoskella. Kairijoki on pieni erämaajoki, jonka rannalla piipahdimme jo neljättä kertaa.

Ei televisiota, ei tietokonetta, ei kännykkää.

Ei supermarketteja, ei autoja, ei katuvaloja.

Mikä ihana hiljaisuus, puhdas ilma ja totaalinen yksinäisyys!

Käen kukunta, tuulen humina ja tulen rätinä saunanpesässä.



Samoilimme hakkuualueilla metsästämässä korvasieniä. Erämaakeskuksen emäntä kertoi, että tänä vuonna sienet olivat nousseet jo toukokuun puolessavälissä. Yhdeltä hakkuulta oli kerätty 40 sangollista korviksia! Me emme sentään niin paljon enää löytäneet, sillä lomaviikkomme sattui sienestyskauden loppusuoralle. Sen verran kuitenkin noukimme sieniä, että kuivurimme hurisi mökin eteisessä yötä päivää.

 

Vanha herra kävi kalassa. Kaksi komeaa taimenta tarttui perhoon. Toinen pääsi savustuspönttöön ja toinen tuotiin kotio juhannusherkuksi.


Kun Vanha herra seisoi joessa, minä huvittelin:

katselemalla kukkia,

 


bongaamalla luonnon ihmeitä,

 

 

lukemalla ja näpräämällä


ja kaunistautumalla.


Vanha rouva

23.6.2013

Lisää juhannustaikoja

 

Juhannuspäivänä jatkoin kukkien keräämistä edellisyön taioista huolimatta. Tällä kertaa ruusut pääsivät uimaan, eivät tyynyn alle. Pesuvati sai uuden viran kasvimaani kaunistuksena. Ja kas kummaa, heti se unissa näkemäni mielitietty ilmestyi vierelleni puuhastelemaan. Kerkesin sentään koiranputkivaasin ja pöytäliinan sipaista tieltä pois ennen kuin...

...saksilla ja suuremmalla pesuvadilla varusteltu Vanha herra kävi sipulipenkkien kimppuun. Nips naps, riks raks. Mehevät sipulin varret saivat kyytiä, kun mies napsi niitä aimo kasan. Pakastimeen mies pilputut sipulit kiikutti. Talvella on sitten niin mukava ripotella kourallinen kesän tuoksua keittokattilaan, hän sanoi pakasterasioita heilutellessaan.


Aina niin ahkeran ja toimeliaan Vanhan herran touhottamista katsellessani aloin potea huonoa omaatuntoa saamattomuudestani. Päätin kantaa korkeni yhteiseen kekoon ja tehdä jotain järkevää taikomisen sijasta.

Haaveilin juhannusaattona kokonaisista juhannuskoivuista oven kummallekin puolelle, mutta Vanha herra ei pyytelyistäni huolimatta uskonut minulle kirvestä koivunhakureissulleni. Ehkä hyvä niin ;) Hain kuitenkin sylillisen pitkiä koivunoksia patiota kaunistamaan. Koivunoksat harottivat juhannuspäivän aamuna pitkin pituuttaan - tuuli oli ne riepotellut taikayönä ympäri kartanoa. Tein niistä karanssin:


Juhannuskranssin lisäksi leivoin juhannuskakun. Mansikkakakkua Vanha herra halusi, mutta kylältämme ei aattona löytynyt mansikan mansikkaa. Teinpä sitten mustikka-raparperikakun, joka sai värityksensä naapurissa liehuvasta lipusta!


Torttupohjan hurautin kukkakakkuvuokaani, sillä siihen jää keskelle semmoinen herkkujen mentävä syvennys. Täytin syvennyksen sokeroimattomalla mustikkahillolla. Päälle pursotin raparperivaahdon: 3 dl kermaa vaahtona, 1 prk mascarponea, 1 dl tomusokeria, 2 rkl hunajaa ja neljästä raparperinvarresta vesitilkassa keittämäni hilloke. Koristeeksi muutama sininen ja valkoinen nompparelli sekä juhannusruusut.

 

Päiväkahviteltuamme oli jo hyvä ja säällinen aika käpertyä nokosille. Sitä se taikominen teettää.

Vanha rouva

21.6.2013

Suppilovahveropiirakka


Uuden sienestyskauden lähestyessä kovaa kyytiä päätin pyöräyttää pakkasen periltä löytyneistä suppilovahveroista esijuhannuspiirakan.

Sumplin sulaneista lehtitaikinalevyistä suorakaiteenmuotoiseen vuokaan pohjan. Hain kasvimaalta kolme kourallista pinaattia, jonka huuhdoin ja kuivasin. Heitin pinaatit suppilovahveroiden (ehkä semmoinen 2 dl sulatettuna) kanssa oliiviöljyyn muhimaan siksi aikaa, että pinaatinlehdet antautuivat.

Sekoitin 2 dl kermaa, 1 prk ranskankermaa ja 3 munaa keskenään. Murustelin seokseen 200 g fetaa ja rouhin perään mustapippuria ja ripauksen suolaa. Kaadoin täyteseoksen lehtitaikinakaukaloon. Ripottelin päälle muutamat pieniksi saksimani sipulinvarret sekä sieni-pinaattiseoksen. Koristeeksi asettelin pitkiä sipulinvarsia ja rosepippureita. Paistoin piirakkaa 180 asteessa noin 30 minuuttia.

Piirakan annoin huokaista vähän aikaa ennen kuin kannoin sen ruohonleikkuun uuvuttaman Vanhan herran eteen. Näytti maistuvan.

Vanha rouva

20.6.2013

Mehevä porkkanakakku

Vanha herra toi kaupasta kilon porkkanoita rouvalleen:

VR: Mitäs noista pitäisi tehdä?
VH: Arvaa...
VR: Syötetään kaneille?
VH: Arvaa uudestaan...
VR: Porkkanalootaa ei kuule tehdä kesäkuussa!
VH: Arvaa vielä kerran...
VR: Kiisseliä, rakuunaporkkanoita, salaattia, sosekeittoa, terriiniä, levitettä, marmeladia, pateeta, rieskoja, rosollia...

Niin Vanha rouvan mielikuvitus loppui ja hän alkoi leipoa porkkanakakkua, taas.




Tähän kakkuun tarvitaan:
  • 3 munaa
  • 2 dl sokeria
  • 1 dl mantelilastuja
  • 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl soodaa
  • 1 tl kanelia
  • 0,5 dl öljyä
  • 200 g porkkanaraastetta
  • 2 dl raparperipaloja

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon öljy. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää porkkanaraasteen ja raparperipalojen kanssa taikinaan. Kaada kunnostettuun kakkuvuokaan ja paista 200 asteessa uunin alimmalla tasolla reilun tunnin verran. Kokeile kypsyyttä tikulla. Kumoa kakku vasta hieman jäähtyneenä.

Kuorruta: sekoita kuorrutetta varten 100 g pehmeää sulatejuustoa, 1 prk maitorahkaa, 2 dl tomusokeria ja 2 tl vanilliinisokeria. Koristele mantelilastuilla.

Vanha rouva

PS. Tein kakun kaksinkertaisesta taikinamäärästä, sillä kukanmallinen vuokani on suuri. Kakusta tuli mehevä ja oikein maistuva.

14.6.2013

Astan mansikkatuulihattu

Maailma erotti minut Astasta yli kymmeneksi vuodeksi. Yllättäen ja yht´äkkiä se meidät myös yhdisti. IHANAA! Kaivatun ystävävisiitin kunniaksi pyöräytin tuulihatturenkaan. Opettelin tekemään kyseisen leivonnaisen emäntäkoulussa, missä Astan kanssa kauan sitten ystävystyimme. Sen kunniaksi siis:

Renkaaseen tarvitset 2 dl vettä, 75 g voita, 1,5 dl vehnäjauhoja ja 2 munaa. Kiehauta vesi ja voi. Sekoita vehnäjauhot joukkoon. Keitä taikinaa koko ajan sekoittaen, kunnes taikina on tasaista, kiiltävää ja se irtoaa kattilan reunoista ja pohjasta. Jäähdytä taikina hyvin. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Pursota taikina halkaisijaltaan 20 cm renkaaksi leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Paista 200 asteessa n. 30 min. Älä avaa uuninluukkua ensimmäsen vartin aikana, ettei rengas lässähdä! Halkaise jäähtynyt rengas kylmänä varovasti ja täytä.

Vatkaa täytettä varten 3 dl kermaa vaahdoksi. Sekoita vaahtoon purkillinen Makea mansikka -rahkaa, desin verran tomusokeria ja puoli teelusikkaa kanelia. Lohko rasiallinen tuoreita mansikoita vaahtoseokseen. Täytä rengas anteliaalla kädellä ja paina hattu renkaan päälle. Sihtaa tomusokeria hunnuksi. Tarjoile heti!
 
Vanha rouva

PS. Ennen kuin Asta sai ottaa tuulihatturenkaasta osansa, oli hänen pakko maistaa oman maan herneenversoilla tuunattuja savuhärkärieskoja. Järjestys se olla pitää!

 

13.6.2013

Raparperitorttu

Ystävä toi sylillisen tanakoita raparperinvarsia tuliaisiksi. Päätin heti tehdä raparperitorttua. 
 
Pohjaan tarvitset 100 g voita, 1 dl sokeria, 1 muna, 1 dl vehnäjauhoja, 1 dl perunajauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 0,5 dl maitoa ja 4 dl pieniä raparperipaloja. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää muna vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet yhdessä maidon kanssa. Sekoita tasaiseksi. Kaada pohjataikina kunnostettuun 24 cm irtopohjavuokaan ja tasoita. Ripottele raparperipalat pinnalle. Paista 175 asteessa n. puoli tuntia.
 
Pinnalle tarvitset 50 g voita sulatettuna, 0,5 dl sokeria ja 2 dl kookoshiutaleita. Sekoita aineet keskenään. Levitä seos tortun piannalle. Jatka paistamista vielä parikymmentä  minuuttia.
 
Jäähdytä torttu hyvin. Siirrä tarjoiluastiaan. Koriste, jos sielusi kauneutta kaipaa. Nauti yksin tai yhdessä, kahvin tai teen kanssa, vaniljakastikkeella tai jäätelöllä aateloituna. Raparperitortun jälkeen maailma näyttää kaksin verroin kauniimmalta. Kokeile vaikka.
 
Vanha rouva