27.12.2011

Vuoden viimeiset neulomukset


Tässä kiikkuu Nalle. Hän muutti jouluaattona Pikkuihmisen luo, sillä siellä on varmasti mukava olla. Jotta uudessa kodissa olisi lämmintä, hän otti mukaansa kiikkunsa eli Nuorelle rouvalle novitalaisesta Silmu-langasta neulomani piiiiiiiiitkän huivin. Huivi on niin pitkä, että siihen voinee kietoutua koko Nuori perhe.


Ennen muuttoaan Nalle katseli kiikustaan, kun levittelin terassille virolaisesta villasta neulomani baktus-huivin. Huivin reunaan virkkasin pitsin, sillä Pirjo-rouva, jolle Joulupukki huivin kuljetti, on rimsunsa ansainnut. Mukaan pakettiin pääsivät tumput, jotka rouva voi vetäistä vaikka pakkaskintaiden päälle.


Vanha rouva uuden vuoden neulomuksen ääreltä

22.12.2011

Charlotta ja Sofia ne yhteen sopii

Ensin Nuoren rouvan täti tilasi charlottakakun. Siinä piti olla mansikkaa ja kermarahkaa täytteenä ja kermaa pinnassa. Muita toiveita ei ollut.

Minä tein omiani: kääretorttupalasten sijasta vuorasin astian suklaisella kakkupohjalla, kun en osannut gluteenitonta kääretorttua kääriä mieleisekseni rullaksi (se kakku murenee joka kerta minun käsiini, yhyy). Kostutin kakun omatekemälläni punaherukkahillolla, jota olin ryydittänyt tujauksella rommia. Lätsin hilloa lusikalla niin kauan, että se imeytyi suklaiseen kakkuun. Sitten hurautin astiaan täytteen (rahka, kermavaahto, sokeri, mansikkamössö, liivate) ja peittelin astian jääkaappiin yöksi.


Aamusella humautin kaakun tarjoiluastiaan. Komeasti se kellahti oikein päin, koska olin suihkauttanut valmistuskulhon vuokaspraylla luikkaaksi (minä olen sen verran mukavuudenhaluinen emäntä, etten ala kelmujen ja voipaperisuikaleiden kanssa värkkäämään ilmanpäiten). Sitten huipulle hilloa liimaksi ja eristeeksi, jäisiä puolukoita ja liivatekiille puolukoille. Reunoille kermaa. Toivottavasti maistuu!

Tämä oli helppo juttu, tämä charlottakakku. Mutta lisätoive - kissakakku - vei yöunet ja aiheutti armotonta nettisurffausta pitkin maailmaa. Aivan ihania kissakakkuja löytyi venäläisistä leivontablogeista, joten olkoon tämä tyttökatti niiden kunniaksi nimeltään Sofia Kolokolnikova (suom. Sofia Tiukunen [suom. huom.]):


Sofia-katti söi silmät aukaistuaan vatsansa täyteen suklaatäytettä ja naminamihilloa. Päällensä se puki valkean kermaturkin. Lakuviiksensä se piippasi kiharalle ja huulensa punasi vadelmaisiksi. Sitten se otti käpälät allensa ja lähti kylille. Sillä on nimittäin TÄRKEÄT treffit 1-vuotiaspäiviään viettävän Nilla-pojan kanssa tänä iltana.

Vanha rouva

Suklaiset serkukset

Joulu ei tule meille ilman firenzeläisiä pikkuleipiä. Reseptin löydät viime vuoden marraskuulta. Tällä kertaa en kuitenkaan koristellut italialaisiani suklaa-aalloilla, vaan suklaaseen sataneilla kristalleilla. Kokosin pikkuleipiä kaltevaksi torniksi ja keksin siinä samassa tälle uudelle versiolle oivan nimen - pisalaiset!

Pisalaisten pikkuleipien kavereiksi leivoin valkosuklaaneliöitä. Sulatin 150 g voita. Lisäsin jäähtyneeseen voisulaan 1,5 dl sokeria ja 0,5 dl siirappia. Sitten hämmensin mukaan kuivat aineet (1 tl vaniljasokeria, 4 dl kaurahiutaleita, 1 dl vehnäjauhoja ja 1 tl leivinjauhetta). Lopuksi pistin taikinaan vielä 100 g valkosuklaapaloja.

Taputtelin taikinan veteen kastetulla kädellä uunipellille ja paistoin 175 asteessa vartin verran. Leikkasin leivonnaisen neliöiksi kuumana, mutta irrotin neliöt toisistaan vasta jäähtyneinä.

Kovin olivat neliöt ankean ja arkisen näköisiä, vaikka maku olikin kaikkea muuta. Joten sulatin valkosuklaata ja lusikoin sitä kunkin neliön päälle teelusikan kärjellä. Perään vielä muutama roseepippuri väriä ja ytyä antamaan. A vot.
 
 
Yhdessä nämä pikkuleivät näyttävät viihtyvän, suklaisia serkuksia kun ovat.

Vanha rouva

20.12.2011

Joulunpelastuskakku

Joulukakku nro 1 on valmis. Se on tietysti taatelikakku, tuo kaikkien mummujen joulunpelastaja.

Taikinaa varten 2 dl vettä ja 250 g taateleita keitetään mössöksi. Perään hurautetaan 200 g voita ja sekoitetaan sulaksi. Kun mössö on jäähtynyt, sekaan vispataan 3 munaa yksitellen.

Nyt fariinisokeria 2 dl taikinaan, samoin kuin puoleen maitodesiin sekoitettu teelusikallinen soodaa. Sotkotus. Lopuksi joukkoon pannaan hämmentäen 4,5 dl karkeita vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta ja 2 tl vaniljasokeria. Lisäpotkua antaa tujaus tummaa rommia.

Taikina kaadetaan kunnostettuun kakkuvuokaan ja paistetaan 175-asteisen uunin alatasolla tunnin verran. Jäähdytetään kunnolla ja annetaan muhia muutama päivä.

Koristellaan tai sitten ei. Tällä kertaa asettelin kaakun päälle pehmeitä, kivettömiä taateleita ja kultarakeita.

Vanha rouva, joka ei malttanut odottaa kovin montaa päivää...

11.12.2011

Onnenpipanoita

Avasin joulukoristelaatikon. Siinä hetkessä on taikaa, ihan oikeasti! Kaikki kimaltaa ja tuikkii, välkkyy ja helmeilee. Peltisistä rasioista paljastuu joulun alla tonttuja, helminauhoja, lasikäpyjä ja -jääpuikkoja. Enkeleitä unohtamatta. Odottakoon vielä tovin. Seinäkranssin pistelin muuten vähän ennen lumen tuloa naapurinrouvan hopeapajun lehdistä. Hauska kranssi, mutta armottoman hauras.


Keittiön sivupöydälle piti kerätä mummun lasipurkit ojennukseen. Mitä sitä ihminen tarvitsee joulun lähestyessä kätensä ulottuville? Kynttilöitä, tietysti. Ja sytytyspaloja, sillä ensimmäistä kertaa elämässään tämä emäntä omistaa takan!

 
Pikkupöydälle askartelin tuoksuvaa, joulusta kertovaa katseltavaa. Omenoita, kanelinippuja, piparminttutankoja, neilikka-appelsiineja ja pipareita.


Tässäpä näitä, onnenpipanoita, uudessa kodissa.

Vanha rouva, niin kiitollinen