28.3.2011

Muna oli ennen kanaa

Munia alkoi putkahdella keittiön pöydälle viikonloppuna. Kokonainen vadillinen niitä ilmaantui.

Yhtenä aamuna munien keskellä kotkotti ilmielävä kana. Ilmeisesti munien emo, kun se on samanvärinen kuin munimansa munat. Kukkoa ei näy missään - vielä...


En ole perehtynyt perinnöllisyystieteeseen, mutta pahalta näyttää... Kanalan orrelle ilmestyi kuin ilmestyikin kukko, joka on kovasti olevinaan isäntää kanalassa. Kanaseni on kovin alistuvainen ja kujertelee tuttavallisesti valkean kukon kanssa. Pelkään, että kohta on taas perheenlisäystä tiedossa.

Mutta minkä väristä? Pitääkö vanhan ihmisen hyväksyä kaikki tipujensa kotkotukset ja ottaa jälkikasvu avosylin vastaan?

PITÄÄ! Vanha rouva tuumailee orren alta 



PS. Munien sisällä on muovinen munankuori. Niitä löytyi sekatavarakaupasta. Kanan ja kukon sisällä on askarteluvanua. Kanaemon muninensa virkkasin nelosen virkkuukoukulla villalangasta.

26.3.2011

Hirttotuomio kohta täytäntöön

Maailmani on tällä hetkellä ruusunpunainen, narsissinkeltainen, koivunvihreä, vadelmanpunainen ja taivaansininen:



Mitä tällä kaikella suloisuudella ja hempeydellä voi ollekaan tehdä? No HIRTTÄÄ tietysti! Mutta ensin pitää odotella, että sireeninoksat puhkeavat lehteen... silloin varmaan myös rairuoho on vihreimmillään ja pääsiäisnoidat kukkeimmillaan.

Vanha rouva, Miss Noita -kilpailun vahva ennakkosuosikki

23.3.2011

Pikkuihmistä odotellessa

Kärsivällisyys ei ole hyveitäni. En millään malttaisi odottaa säädettyä aikaa, että Pikkuihminen putkahtaisi ihmisten ilmoille. Mitä ihmettä se olla möllöttää Nuoren neidin huomassa niin kauan???

Kyseleepi lapseton Vanha rouva, joka päätti päivänä muutamana lievittää odottamisen aiheuttamaa ahdistustaan neulomis- ja virkkauspuuhilla. Ensin syntyi Pikkuihmiselle nuttu, johon pantiin oikein kanariankeltaiset kärrynpyörät näplättäväksi:
 
 
Seuraavaksi värkkäsin Pikkuihmiselle hurjan ison villapaidan. Miesmäiset koristukset rinnuksessa ja hihansuissa kertovat siitä, että Pikkuihminen on haluttu, odotettu, kaivattu ja rakastettu.


Vaikka nuttumallit on oman pahan pään mukaan kyhäelty, virkatut sydämet eivät sitä ole. Sain niihin idean iki-ihanasta englantilaisesta blogista Attic24, josta pikkuruisten sydänten teko-ohje löytyy.

Vanha rouva, pitkästyneen tuskastuneen kärsimätön ottomummu 

21.3.2011

Eläköön Kasper!

Kasperi on syntynyt! Maailman ihan ensimmäinen lapsi, joka teki sisarestani mummun ja minusta isotädin! Kaunis kuin äitinsä ja komea kuin isänsä, toimelias kuin mummunsa ja - - - kuin isotätinsä.


Ja jotta Kasperin ei olisi kylmä puolen vuoden päästä, tein hänelle varoiksi villatakin ja pipon. Eivätkös syyskuun illat ala olla aika viileitä?
 
Vanha rouva, jolla on vihdoinkin lupa hössöttää

20.3.2011

Salaattia höhlille

Perjantai-iltana nautittiin viimeiset syksyllä metsästetyt herkkutatit. Aaltoon muutama revitty salaatinlehti, minitomaatti lohkoina ja halkaistut, marinointiliemessä puoli vuotta muhineet herkkutatit. Päälle suomalaista rypsiöljyä, pyöräytys mustapippuria ja suolarakeita. Herkku on siinä!


Lauantai-illan salaattiyllätys koostui muutamasta kauniista salaatinlehdestä, porkkanalastuista, kiiviviipaleista ja salaattijuustokiivuista. Päälle hömpsäytys sitruunalla maustettua rypsiöljyä, pyöräytys mustapippuria ja rusennus kuivattua chiliä. Koristeeksi ja tuoksuterapian antajaksi rosmariininoksa.
 
 
Vanhaa herraa pitää jekuttaa, että se suostuu syömään rehuja. Näissä tapauksissa höhlästä vetivät a) herkkutatit ja b) salaattijuusto.

Vanha rouva

Broilerit rosmariiniterapiassa

Superlauantaina (siis kun pitää yhden päivän aikana saada aikaiseksi kaikki huushollihommat) helppo ruoka syntyi broilerin rintaleikkeistä. Leikkasin kuhunkin leikkeeseen taskun, jonka täytin aurinkokuivatuilla tomaateilla ja kapriksilla. Sitten kietaisin leikkeet kauttaaltaan pekoniviipaleilla tiiviiksi paketeiksi. Asettelin paketit uunipannulle, ripsautin päälle mustapippurirouhetta ja rosmariinia. Kuorin ja pätkin pakettien seuraksi porkkanoita.
 
 
Paistelin paketteja 200 asteessa kolme varttia. Paiston loppuvaiheessa peitin pannun foliolla. Tarjolle viedessäni koristelin pannun tuoreella rosmariinilla. Tuoksu oli taivaallinen!

Vanha rouva nuuhkuttaa

2.3.2011

Pikkusiskon vanilliiniruusukkeet


Pikkusisko ajaa puolen Suomen halki luokseni kylään loppuviikosta, jihuu! Se on semmoinen pieni ja siro laiheliini, joka ei syö kunnon ruokaa, vaan tulee toimeen pelkillä kakuilla ja karamelleilla.

Resepti on parin vuosikymmenen takaa pitopalvelusta, jossa olin pitoemäntäharjoittelijana. Leivoin taikinasta satamäärin vannikkeita milloin häihin, milloin ristiäisiin, milloin hautajaisiin. Ja aina ne kauppansa tekivät. Salaisuus on siinä, että ne tehdään oikeaan, runsaaseen voihin.

·         300 g voita

·         170 g sokeria

·         1 muna

·         1 tl vanilliinisokeria

·         1 tl leivinjauhetta

·         370 g vehnäjauhoja

Vatkaan huoneenlämpöisen voin ja sokerit valkeaksi vaahdoksi. Siis niin kauan, ettei sokeri rahnaa kulhon reunoissa. Sitten muna sekaan ja vatkausta. Vehnäjauho-leivinjauheseos viimeisenä. Taikinan pitää antaa levätä huoneenlämmössä ainakin tunti ennen pursottamista. Taikinasta voi pursottaa vannikkeita, ässiä, onnenkenkiä... Koristella voi nompparelleilla, suklaaraidoilla, paistonkestävällä hillolla...

Tällä kertaa pursotin tyllalla nro 16 ruusukkeita, joiden keskelle tiputtelin hopeakuulia. Osa ruusukkeista sai keskustaansa cappuccinojauhetta. Sitten uuniin 200 asteeseen, kunnes saavat hieman väriä.

Vanha rouva, pikkusiskonsa nöyrä "kondiittori"