Ikioma, ihana ja kultainen ystäväni vei minut matkalle. Olin joskus esittänyt kainosti, että josko joskus pääsisi käymään Hattulassa Pyhän Ristin kirkossa.
Hämeen vanhin kirkko on rakennettu 1400-luvun loppupuolella. Kirkkosalin seiniä peittävät Suomen laajimmat ja alkuperäisimmät seinämaalaukset. Maalaukset ovat peräisin 1510-luvulla ja esittävät Raamatun kertomuksia ja pyhimyksiä. Kirkon holvissa keskeisellä paikalla on Pyhän Ristin legenda.
Nykymatkailu vannoo elämysten nimiin. Elämyksiä on vaikea tuottaa. Elämys ei synny tekemällä tehden, vaan se syntyy matkailijan mielessä, jos on syntyäkseen. Neljäkymmentä vuotta kestäneellä matkailu-urallani olen kohdannut harvoin aitoja elämyksiä. Semmoisia, jotka sykähdyttävät, jäävät sieluun ja ravitsevat pitkienkin aikojen päästä. Pyhän Ristin kirkossa kohtasin ELÄMYKSEN.
Kirkon kohdeopas Vilppu teki kirkkovierailusta elämyksen. Historia ja uskonnolliset legendat hengittivät, olivat läsnä ja saivat merkityksensä. Vilppu eli joka solullaan, katsoi silmiin ja selitti, selvensi ja tulkitsi niin aidosti ja antaumuksella, että melkein itketti. Tunnin mittaisen opastuksen lopuksi Vilppu kysyi ujosti, halusimmeko kuulla, miten hänen rakentamansa soittimet soivat. Halusimmehan me. Sydän sykähti kerran jos toisenkin.
Hattulan madonna on vanhempi kuin Pyhän Ristin kirkko. Pienen madonnan edessä oli pakko pakahtua. Historian ymmärtämisen tärkeydestä, ihmeitä tekevien pyhien arvosta sekä hiljentymisen mahdista on turha paasata tämän enempää. Ne on koettava itse.
Kiitos synttärilahjasta, sinä ihana M.
Vanha rouva
