30.12.2019

Menneet ja tulevat

Vuodenvaihteessa on tapana katsoa taaksepäin, mitä tuli tehtyä. Sitten on tapana katsoa eteenpäin ja laatia suuria suunnitelmia. Tässä muutamia menneitä tekoja ja muutamia tulevia suunnitelmia.


Värien huikeita yhdistelmiä näkee, kun avaa värisilmänsä. Maailmalla ja meillä, muualla ja kotona. Lupaan myös ensi vuonna kunnioittaa maailman ihaninta värikarttaa - maailmaa itseään.


Aikansaeläneiden tavaroiden uusia käyttömahdollisuuksia on mieluisaa miettiä. Nämä georgialaiset puuovet ovat päätyneet ravintolan sermeiksi ja tilanjakajiksi. Minun oveni päätyivät puutarhaan humalakaariksi (KLIK).

 

Ruoka vasta saakin esteettisen mielenlaadun laukkaan. Kuvissa on kauniita herkkuja kauniista maista. Näkemiäni ideoita olen maistanut, kokeillut ja esillepannut. Enkä aio lopettaa.


Puutarhan istutukset ja koristukset näyttävät kauniilta vierailla pihoilla. Lupaan ja vannon katsella vastakin pihoja ja puutarhoja parastamissilmillä.


Veikeitä valaistusideoita Sloveniasta, olepa hyvä. Hattutemppua olen jo kerran testannut. Minun versiossani hatut pääsivät salakapakkaan konjakkipullojen varjostimiksi. Ensi vuoden hattutemppua varten olen jo jemmanut pari pyöränrengasta ja eriparisia lyhtyjä.


Ehtymätön idealaari etsivälle löytyy museoista. Voit olla varma siitä, että jotain jää sieluun ja muistuu pitkienkin aikojen perästä mieleen. Niin kuin nuo kuusenkoristenauhat (KLIK).


Jonain kauniina päivänä lupaan tehdä runsaat ja yltäkylläiset verhoasetelmat. En välttämättä kotiin, mutta ehkä töihin johonkin salaperäiseen itämaiseen huoneeseen.

 

Olen koko ikäni tehnyt töitä matkailun parissa. Olen nähnyt sisustuksia, esillepanoja, somistustapoja ja -trendejä. Ikinä en niiden seuraamiseen väsy. Niistä ammennan - ellen muuta, niin ihastuksen huokailuja.


Koti kertoo asujastaan. Sen takia on mielenkiintoista piipahtaa kylässä ja nauttia omanäköisistä, erilaisista, omintakeisista ja uskaliaista ideoista. Sitten syttyy ajatus: "Mitä jos meillekin..."


Sukulaiset, ystävät ja työtoverit, ikuiset peilit ja mielipidevaikuttajat. Mitähän mieltä nämä ensi vuoden työtoverit ovat siitä, että aion nostaa heidät paraatipaikalle kristallilasien viereen?


Kaikki taiteet ovat hyväksi, mikäli mielii saada edes yhden idean ihmisikänään. Niin opetti mummu. Siksi minä lupaan lukea, katsoa, haistaa, maistaa, koskea ja tunnustella koko tulevan vuoden.

Vanha rouva


28.12.2019

Perhepotretti

  

Sain inspiraatiokohtauksen käydessäni ystävän kotona kyläilemässä ja saamassa ihania lankoja jouluksi. Nyt joululahjalangat sekä lankalaatikon muut samansävyiset ovat muuntautuneet uuteen olomuotoon:


Stansta etsi minulle peruspipon ohjeen netin syövereistä, ja sitten vaan pyöröpuikot rullaamaan. Yhdistelin Maijaa, Dropsin Alpacaa ja Sockia ja kudoin viitosen puikoilla. Pipoista tuli ihanan paksuja ja muhkeita. Viides pipo muutti uuteen päähän ennen kuin kerkisin kuvia ottaa, joten ihan haluttavia kait näistä tuli.


Ennen joulunpyhien pipomaratonia sain valmiiksi uuden villapaidan edellisen samanmoisen nuhjaannuttua kolmessa viikossa ja yhdessä pesussa raakkikuntoiseksi. Nyt olin viisaampi ja käytin Arwettaa ja Dropsin Kid-Silkiä, joiden olen todennut pysyvän kuosissaan. Malli on omasta päästä ja mitat omasta kropasta.

Jossain välissä olen näköjään kutonut myös ärjynväriset saapassukat itselleni. Näkyvät halunneen joulukuun perhepotrettiin:


Uudenvuoden ensimmäinen neuleprojekti on jo puikoilla. 
Mutta ylläripylläri, väri ei ole lähelläkään punaista.

Vanha rouva

23.12.2019

Sopu sijaa antaa

 

Parahultaan jouluksi valmistui koristus / tuunaus pataatioven viereen. Käytin siinä messumatosta ja huovasta väkerrettyjä sydämiä, joita opettelemalla opettelin tekemään muutama aika sitten. Tein sydämiin ripustuslenkit ja hemputtelin käsiväskystäkin käyviä isohkoja sydämiä käsikoukussani. Siitä se ajatus sitten lähti.

Poimin takapihalta muutaman puolukan- ja mustikanvarvun sekä kuusenoksan. Leikkelin bligblig-lehvästä kolme kevennystä. Kävin hamstraamassa kirpparilta kolme pehmolelua yhteishintaan yksi kokonainen euro. Sitten aloin luoda paraatikoristusta.


Paraatikoristuksesta tuli tämmöinen kolmenkerroksenväkeä-tyyppinen hässäkkä. Lempeä hirvi päällepäsmärinä ja ja kaksi pehmoista pupujussia kaveruksina. Sopu sijaa antaa. Näine hyvineni toivotan

RAUHALLISTA, PERINTEISTÄ, UUDENAIKAISTA ja KAIKENMOISTA JOULUA!

Vanha rouva

22.12.2019

Matkaherkku ja vanhat tutut

 

Joulukuun aikana on tullut istuttua junissa ja busseissa matkalla sinne sun tänne. Käsityön ja vakavamielisen kirjallisuuden lisäksi olen noilla matkoilla kahlannut läpi ison pinon akkainlehtiä. Kuvasin muutaman reseptin kameralla ja nyt kokeilin ensimmäistä:

1. Vatkaaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit kuohkeaksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.

2. Hienonna Omarit murusiksi. Lisää ne keskenään sekoitettuihin kuiviin aineksiin. Lisää seos ja puolet puolukoista voi-sokeri-seokseen. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

3. Laapi taikina kylmällä vedellä kostutetuin käsin leivinpaperilla vuoratulle uunipellille (emäntäkoulussa opetettiin, että usein ihmiskädet ovat paras työkalu kaikenmaailman nuoijoihin verrattuna). Levitä loput puolukat kakun päälle.

4. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla puolisen tuntia.

5. Leikkaa täysin jäähtynyt levy pieniksi kolmioiksi. 

6. Nauti tahmean imeliä herkkukolmioita pieni annos kerrallaan.

VAROITUS: Erittäin koukuttavia!



Emäntäkoulusta kun tuli puhe, täytyy näyttää Irmeli-opettajan vinkit pikkupullien eri variaatioista. Kaikkia olen vuosien varrella pyöritellyt, mutta joulua en voi kuvitella ilman erilaisia joulupullia:


Joulu ilman sekemetelisoppaakin on täysin mahdoton. Niinpä hyvissä ajoin ennen pyhiä kaupasta kulkeutuu kotiin erilaisia ja erisisältöisiä sekahedelmäpussukoita. Liotan hedelmiä lantratussa omenamehussa yön ylitse ja aamusella kiehautan pulleista hedelmänpalasista fariinisokerin kanssa makoisan sopan. 

VAROITUS: Erittäin huonosti säilyvä elintarvike!


Herkullista joulunalusaikaa!

Vanha rouva

18.12.2019

Joulukukkia


Olen leikellyt koko syksyn erivärisiä messumattoja niin antaumuksella, etten uskonut vilkaisevanikaan mattojen suuntaan vähään aikaan pikkujoulukauden somistusbuumin laannuttua. Mutta kuinkas kävikään?

Leikkelin mattojämiä varastolaatikoihin tulevia tuunauspajoja varten. Kuin varkain sormet alkoivat kieputella ja väännellä punaista mattoa. Käden ulottuvilla sattui saksien lisäksi olemaan vaneria ja niittipyssy. Siitä se pauke sitten alkoi.

Paukuttelin matonpalasia yhdeksi ympyräksi. Sitten syntyi toinen ympyrä ja kolmas. Paukuteltuani aikani pysähdyin silmäilemään ympärilleni. Tuunauslaatikosta pilkisti oranssi huopahattu, joka joutui oitis luomisvimmani uhriksi. Hatunkupu sai aaltoreunan ja lieristä tuli rusettivärkkiä.

Luomisentuskaa lievitti sopivasti hollille tuppaantunut liimapistooli, jolla liimasin oranssin hattukuvun pohjalle helmiäiskeskustan.

A vot, syntyi ilmiselvä joulukukka.


Joulukukan halkaisija on metrin luokkaa. Ihan pikkuisesta joulutähdestä ei siis ole kysymys. Kukan alla nuppujaan aukovat amaryllikset ovat normikokoisia, joten ota niistä mittaa.


Katselin iltapäivän hämärässä ulkoseinän joulukuusta, jonka Vanha herra on tehnyt muutama vuosi sitten jämälaudoista. Kuusessa on vuosien varrella roikkunut palloja (pohjoistuuli vei), omenia (tintit söivät) ja silkkirusetteja (varas vohki). Nyt teki mieli jotain muuta. 

Se muu löytyi messumattolaatikosta. Leikkelin erivärisiä kukkasia ja kukkasille erivärisiä keskustoja. Niittipyssy taskuun ja kartanolle paukuttelemaan. Kukin kuusenoksa sai omanvärisensä kukkasen. Ihan hevillä eivät mukaan lähde - oli ohikulkija sitten väkevä voro taikka rohkea varis.


 Tämmöisiä joulukukkia tänään täällä.

Vanha rouva

17.12.2019

Toivekakutuksia


Poroleivosta varten tarvitset: 500 g voitaikinalevyjä, 1 muna, 150 g ranskankermaa, 100 g piparjuurituorejuustoa, 100 g pororouhetta, mustapippuria, persiljaa ja pakastepuolukoita.

Sulata voitaikinalevyt. Jaa kukin levy kolmeen osaan ja poista pari senttiä pitkältä sivulta, jotta saat tasakylkisiä, n. 4 cm pituisia neliöitä (jos et poista tuota paria ylimääräistä senttiä, saat ISOJA leivoksia - syötyä nekin kyllä tulevat). Paina veitsellä sentin päähän neliöiden reunasta pienemmän neliön rajat, mutta älä paina ihan pohjaan asti. Täyte tulee tähän keskusneliöön, joka ei rajaviivan ansiosta nouse uunissa viutiloon. Voitele neliöiden reunat munalla. Lusikoi kunkin neliön keskelle täytettä (sotkota ranskankerma, tuorejuusto, pororouhe ja mustapippuri sekaisin). Paista 225 asteessa 15 min. Kun leivokset ovat jähtyneet, koristele ne persiljalla ja puolukoilla.


Omenakanelikakun pohjaa varten tarvitset: 150 pipareita ja 60 g voisulaa. Murskaa piparit ja sekoita voisula joukkoon. Painele pohjamuru irtopohjavuoan renkaan sisälle suoraan tarjoiluvadille. 

Kakkutäytettä varten tarvitset: 6 liivatelehteä, 2 rkl vettä, 500 g sokeroimatonta omenasosetta, 1,5 dl sokeria, 200 g tuorejuustoa, 1 tl vaniljasokeria, 1 tl kanelia ja 2 dl kuohukermaa vaahdotettuna. 

Liota liivatteita kylmässä vedessä ainakin 5 min. Vatkaa kerma. Sekoita kerman joukkoon omenasose, sokeri, tuorejuusto ja mausteet. Parhaiten tämä käy monitoimikoneella. Purista liika vesi liivatelehdistä ja sulata ne kuumaan vesitilkkaan. Liruttele liivateseos täytteeseen koneen käydessä. Kaada täyte piparipohjalle ja hyydytä jääkaapissa yön yli.

Jos olet hyydyttänyt kakun suoraan tarjoiluvadille irtopohjavuoan renkaan sisälle, sinun tarvitsee vain irrotta rengas kakun ympäriltä ja koristella kakku. Käytä koristelussa mielikuvitustasi ja ruokakaapin aarteita. Kuvan kakussa minä käytin kokonaisia piparkakkuja ja piparipalloja, piparminttutankoja, kermavaahtoruusuja, kuivattuja omenarenkaita, kuivattuja ruusunterälehtiä ja kultapuuteria. 

Makoisia hetkiä!

Vanha rouva

15.12.2019

Jestas sentään...

Alkuviikosta autotallin lattia oli täynnä kammottavanvärisiä messumatonpalasia.

Sitten tuli punatukkainen neiti, joka ei ollut edes syntynyt, kun värit olivat suurinta huutoa. Aito ja ehta 70-luvun nuori alkoi pomottaa aitoa ja ehtaa 1990-luvun lopun nuorta. Ja jälkeä syntyi!

Kukkasia.

Kukkasia.

Kukkasia.

Kukkasia.

Kukkasia.

Kukkasia.

Kukkasia.


Sitten aito ja ehta 70-luvun nuori istui tuntitolkulla ompelukoneen ääressä. Syntyi viisi buffaliinaa ja 13 normipöydän liinaa. Nostalgisen kammottavissa 70-luvun väreissä.


Kukkaset, pöytäliinat, älppärit, julisteet, discopallot sun muu 70-lukua kuvaava rekvisiitta roudattiin keskelle metsää aitoon ja ehtaan 70-luvun betonitaloon. Abban Super trooper soi täysillä ja Booney M komppasi. Välillä tahdottiin olla hyvin helliä ja Chicagokin taisi kuolla. Kolmessa ja puolessa tunnissa yrityksen normikerhotalo muuttui Friday Night Fever -klubiksi. Jestas sentään, kun aidolla ja ehdalla 70-luvun nuorella oli mukava työpäivä!


Ennen perjantaita sain tehdä ihanille naisille ihanan naistenillan tarjoilut. Tällä kertaa showstopperina toimi kanelilla maustettu omenajuustokakku. Viimeistelin kakun ruusunterälehdillä ja ripauksella kullankimallusta.


Ennen makeaa ja sen jälkeen ihanille naisille oli tarjolla poroleivoksia.
Jos joku haluaa reseptit, sanokoon, niin minä ränttään.

 

Lauantaina oli vuorossa neljän naisen 20-vuotissynttärit. Leidit ovat tutustuneet samassa työpaikassa 20 vuotta sitten ja ovat siitä lähtien viettäneet yhteisen päivän joka joulukuu. Viime vuonna minulla oli kunnia johdattaa leidit kummitusten kiehtovaan maailmaan. Tänä vuonna työsarkani laajeni juhlapaikan somistamiseksi, catering-palveluksi ja draamaqueenina esiintymiseksi.


Amerikasta asti saapunut leidi totesi yhteisen hetkemme päätteeksi:
"Tämähän oli very mainio treat"!

Mitenkäs sinun työviikkosi sujui?

Vanha rouva


11.12.2019

Elämä ilman Rembrandtia


Kaiken keskellä on pysähdyttävä. Hiljennyttävä itsensä äärelle. 
Hengitettävä. Istuttava kädet sylissä. 
Käveltävä vieraassa kaupungissa. 
Katsottava syvyyteen.


Joskus pitää nähdä kullan kimallusta.


Aika ajoin pitää mennä kauas ajassa.

 

Välillä on hyvä muistella lähimenneisyyttä.
Juhlallista ja arkista.



Mitä elämä olisi ilman Rembrandtia?


Olisiko elämä helpompaa?


 Arkisempaa?

 

Makeaa? Huoletonta? Helppoa? Vaikeaa? Hälläväliä? Millintarkkaa?

 

Yksinäisempää elämä ainakin olisi, siitä olen varma.


Tatu Pekkarisen sanoin:

Niin pieni ihmissydän on, niin avara ja pohjaton.
  Se kätkee suuret unelmat ja
vihan, lemmen maailmat.
  Riemujen rikkaus ja surujen summa,
onnekas rakkaus ja tuskakin tumma,
  syömmehen pienehen mahtua voi,
onnea iloa, oi.
  Aatosta jaloa ja alhaista mieltä.
Tunteiden paloa ja kylmyyttä sieltä
  syömmestä pienestä löytyä voi,
paljon mi´ kohtalo soi.
 

Elämä ilman tärkeitä ihmisiä on erilaista. 
Ystävät, sukulaiset ja lapset antavat perspektiiviä. 
Lämmin kiitos pienestä palasta joulukuista elämää Helsingissä ja Tampereella. 
Ilman teitä ja Rembrandtia en olisi minä.

Vanha rouva