16.12.2018

Joulusta (melkein) viis



Mitä tehdä, kun joulu ei oikein kiinnosta ja mieliala on hyvin, hyvin jouluhysteriavastainen?

Lennetään pääkaupunkiin ja unohdetaan joulutouhotus viideksi päiväksi - jos se nyt on yleensä mahdollista tähän vuodenaikaan tässä maassa.

Joulutouhotuksen unohtamisen tärkein elementti on ystävä, joka ei ole himpun vertaa jouluhysteerinen. Hän ymmärtää täysin, jos joku unohtuu elokuvan ääreen koko aamupäiväksi, vetelehtii kahvimuki kädessään kirjahyllyltä toiselle ja (melkein) viisveisaa yltäkylläisen joulun imitoimisesta.

Senkin ystävä ymmärtää - ja kestää - että elpyäkseen pitkästä pimeästä syksystä mieli vaatii:



... värejä...


... kuvioita...


... ikkunoita ja kurkistusaukkoja...

 

... rappusia ...


... taidetta ...


... lukemattomia kirjoja ...


... pieniä ja suuria ajatuksia ...


... sekä ystävän hyväätekevää hiljaisuutta ja naurattavaa äänekkyyttä.

Viisi päivää Helsingissä kului museoissa, kirjastossa, taidenäyttelyissä, kahviloissa ja ystävän kotona, rauhan tyyssijassa. Viisi päivää ystävän kanssa oli tämän vuoden paras joululahja. Kiitos, rouva M.

Nyt jaksaa jatkaa joulusta viisveisaamista ;)

Vanha rouva


19.11.2018

Ensijään jäljiltä

 

Pohjoistuuli vei veden törmään.
Löysin rannalta kauneutta.

 

Luonnon oma graafikko oli yöllä käynyt piirustamassa hiekkarannan täyteen viivoja ja kiemuroita.

 

Väittävät, että luonto on marraskuussa ikävä ja harmaa.
Se ei pidä paikkaansa.


Kuuntelin soljuvaa kilinää ja hentoista loisketta.
Vesi laski ohuen riitteen alla.


Jäisiä särmiä, tikkuja ja aaltoja.
Itse en ikinä keksisi muovata moisia taideaarteita.


Rannalla kasvaa korkeita kaislikoita. Itsepäisiä, itsenäisiä, taivaita kurkottavia. 


Kaisla ei katkea, vaikka kuinka myrskyää. 
Pystynkö samaan?

 

Ensijään jäljiltä onnellinen
Vanha rouva


6.11.2018

Syksyllä jojoillaan

Kävin parikymmentä vuotta sitten katsomassa amerikkalaisia tilkkutöitä. Jähmetyin yhden sängynpeitteen äärelle. Se oli vanha, rispaantunut, kulunut ja taivaallisen kaunis. Se oli tehty käsin. En uskaltanut edes ajatella, montako tuhatta tuntia oli mennyt pienten kangasympyröiden leikkaamiseen, neulosmiseen, supistamiseen, yhdistämiseen ja ompelemiseen.

Jos tämä tekniikka kiinnostaa, laita kuukelin kuvahakuun hakusanaksi "yo yo quilt", niin näet, miten suppuja tehdään. Ja mitä  ahkerat ihmiset saavat niistä aikaiseksi.

Leikkelin mekkokankaiden jämistä ympyröitä ja ompelin niistä viiden sentin suppuja. Sain kahdessa illassa aikaiseksi 48 ympyrää.


Parikymmentä vuotta se amerikanpeitto on kummitellut mielessäni. Ei kummittele enää, sillä nyt minäkin osaan jojoilla. 

Vanha rouva


25.9.2018

Lohturuokaa

 

 

Eilen keräsin Olga-päärynät puusta ja puikulapotut maasta. 
Tein kukkakimppuja viimeisistä kukkijoista kammarin pöydälle. 
Onneksi, sillä tänä aamuna katot olivat huurassa ja terassin pöytä jäässä. 


Tein Stansta-salaattia alkupalaksi. 
Stansta pilkkoo kaikki ainekset tasakylkisiksi millimetrin tarkuudella. 
Kovin tasaisia kuutioita en saa aikaiseksi, mutta totesin hengettäreni olevan oikeassa: 
punasipuli ja feta ovat mainio yhdistelmä!


Pääruoan virkaan asetin kalaphon. 
Aikaisemmin olen tehnyt lihaphota (KLIK), mutta nyt lempeän tuliseen liemeen pääsi kalaa ja tiikerirapuja. 
Revin phon päälle kasviskopissani kesän aikana tuuheaksi puskaksi kasvanutta vietnamilaista korianteria. 


Jälkiruoaksi paistoin viimeisistä omista omenista piirakan.
Myllyn paras pyöreä piirakkapohja makeaan leivontaan kaulitaan piirakkavuokaan. 
Taikinan päälle levitetään purkillinen paistonkestävää marmeladia.
Marmeladin päälle ladotaan ohkaisia omenasiivuja, joiden päälle supsautetaan kanelia. 
Uuniin. Suuhun.
Nam.

Vanha rouva

22.9.2018

Ilmiselvä keräteos

Aloitin lankapallojen kerimisen Käsityöyökerhossa (KLIK) huhtikuussa.

Kerälle menivät niin omat kuin naapurinkin jämälangat. Sukka-, villatakki-, huivi-, koriste-, paitalankoja. Villaa, puuvillaa, pellavaa, akryyliä, mohairia, sekoitetta.

Kerin lankapalloja niin paljon, että lopulta niitä löytyi vähän jokaisesta rasiasta ja laatikosta. Vanhalla herralla oli ihmettelemistä, kun lankekeriä löytyi jopa autotallin tyhjästä perholaatikosta.

Lopulta palloja oli PALJON. Tosin pallotyön edetessä piti käydä vielä kirpparilla, sillä palloja oli kuin olikin liian vähän tähän:

 

Vanha herra: Teekkö nää uutta kynnysmattoa?
Vanha rouva: No en kuule tee.
Vanha herra: Mikä tää sitten on?
Vanha rouva: Ekkö nää muka hoksaa? Täähän on ilmiselvä keräteos!



Lankakerien taustana on paksu aaltopahvi. Kerät liimasin pahviin kuumaliimalla. 
Naulasin keräteoksen olohuoneen seinään koristeeksi.

 

Kiva keräteos ihan itselle.
Edellisen keräteoksen nimi olikin Merellinen kaloja (KLIK).


Terveisin Vanha rouva, 
itsekin hieman kerämäinen

11.9.2018

Koska nostetaan potut?

Tikkukirjaimilla kirjoittettu viesti saapui ekaluokkalaiselta Pikkuihmiseltä: KOSKA NOSTETAAN POTUT?Minä vastasin: SUNNUNTAINA 9.9. KELLO 9. HALUATKO KAKKUA? Pikkuihminen vastasi oitis: HALUAN!

Niin Pikkuihminen ja Pikkusisko sekä palveluskuntansa saapuivat potunnostoon takitilleen ajallaan. Minä en kerinnyt edes saappaita vetää jalkaan, kun pottupellolta jo kuului: KATSO, MITEN ISO POTTU!

 

Kahdessa tunnissa oli potut nostettu, kuokat pesty, ajeltu vähän maitokärryillä ja tarkastettu kukkamaat. 
Omenatkin poimittiin samaan syssyyn.


Sitten alkoi kakkuaika:


Kakuttelun jälkeen potunnostajilla oli jo tulinen kiire futisharjoituksiin.
Me kaksi vanhaa vaakkua jäimme pöllämystyneinä pihamaalle ihmettelemään: 
MITÄ TAPAHTUI?

Vanha rouva