22.6.2018

Seitsemän kukkaa

 

Heti aamusta sain päähäni kerätä seitsemän kukkasta juhannuksen kunniaksi.



Juuri, kun olin päässyt laskuissani hyvään vauhtiin, alkoi pottumaan suunnalta kuulua kaihoisa vaikerrus: Missä on mun juhannuskakkuuu...

Sisällehän sitä oli lähdettävä kakkua koristelemaan. Mennessäni sipaisin mukaan syreeninoksan ja niin syntyi mansikkainen syreenikakku: ohut sokerikakkupohja, paksu vaniljainen kermatäyte mansikan kera ja päällä puutarhan omia koristeita.


Iltapäivän puolella, kun pottumaa oli saatu ruohittua, lähdimme Vanhan herran kanssa juhannuksen perinteiselle kukkadyykkausretkelle. Auton perään iso punkka, lapio, hanskat ja hyttysmyrkky. Auton nokka kohti syrjäisiä soramonttuja ja tienposkia, mihin ihmiset tyhmyyttään kippaavat kaikki roskansa ja puutarhajätteensä. 

Tänä vuonna kohdalle osui jättipotti: kolme supermarketin (jota ei sitten ikinä rakennettukaan) alta pakkolunastettua tonttia, joilta talot oli pukattu talojen taivaaseen ja kasvit jätetty oman onnensa nojaan rehottamaan.


Kahlasimme polvenkorkuisessa nokkosmeressä ja löysimme villiintyneiden marjapensaiden ja roikaleiksi kasvaneiden vatukoiden liepeiltä ruusu-, siperianherne-, syreeni- ja angervopensaita, akileijoja, liljoja, ritarinkannuksia... Keskellä pusikkoja kasvoi myös suurimmat ikinä näkemäni raparperitussakkeet. Sekä yksi jalkapallo.

Kun olimme saaneet kaikki kasvit istutettua taimien ensi- ja turvakotiin, meni yläkerran kastelukannu päälle kuin tilauksesta. Vettä tuli taivaan täydeltä. Olihan se mahtavaa!

 

 

Juhannusaatto on saunaa vaille täydellinen.

Terveisin
Vanha rouva


10.6.2018

Täydellisenä sunnuntaina

Täydellisenä sunnuntaina kukat tuoksuvat, hyttyset hyrisevät, varpuset harjoittelevat lentämistä ja aurinko paistaa.

Täydellisenä sunnuntaina pyykit lepattavat laiskasti narulla, peruna on istutettu ja Vanha herra on tehnyt hyvää ruokaa.

Täydellisenä sunnuntaina ei ole kiire mihinkään, kukaan ei vaadi mitään eikä välttämättä tarvitse edes puhua mitään.

Täydellisenä sunnuntaina on malttia istua alas ja uppoutua kauan kaivattuun kirjaan.

 

 

Täydellisen hiljaisuuden ja rauhan päälle ymmärtää vasta sitten, kun on viikon juossut pää kolmantena jalkana. 
Viikolla en kerinnyt huomata, että omenapuut kylpevät kukkameressä.


Viikolla en jaksanut perehtyä siihen, että koristeomanapuu keimailee pinkissä kukkamekossaan 
ja kehystää näkymää paraatipihalta kasvimaalle.


Täydellisenä sunnuntaina ei maksa vaivaa ajatella työasioita.
Paitsi silloin, kun haluaa kiittää itseään onnistuneesta työviikosta. 
Tässä sinulle neljä kuvaa matkailun sekatyöläisen arjesta.

 

Viikon alussa ja lopussa tutoroin itselle ikivanhan oppaan ammatin lainalaisuuksia ja teknisiä hienouksia 
- reteesti turistibussin takapenkillä ylhäisessä yksinäisyydessä, korva tarkkana, kello kädessä ja arviointipaperit nokan alla. 

Elämäni ensimmäinen lohenloimutus onnistui suurista peloistani huolimatta. 
Seitsemän yritysvierasta tuli ruokittua metsäsienikeitolla, kahdella kalalla, keitinpotuilla, uunijuureksilla ja tartarkastikkeella.
Pannaria mansikoiden kera päälliseksi.

 

Jossain välissä ajelin ja kävelin ympäri kaupunkia etsimässä kirkkaankeltaista kangasta ja musta-keltaisia koristekiviä. Meinasi mennä jo usko kelta-mustaan kesäjuhlasomistukseen, mutta sitten tärppäsi. Pomo hommasi vielä keltamustia kesäkukkia, niin eiköhän näistä jotain synnytetä.


Täydellisenä sunnuntaina.

Vanha rouva

4.6.2018

Lipstikkasoppa Nro. 2

Lipstikka eli liperi on vahvavartinen lehtiselleriltä tuoksuva yrtti. Sen kotimaana pidetään Persiaa, mutta Perämeren rannallakin se on kuin kotonaan. Tänä keväänä jaoin lipstikkapehkon kolmeen osaan. Haaveenani on saada oikein lipstikka-aidanne kasvimaan reunaan.

Lipstikan maku muistuttaa selleriä tai purjoa. Lipstikka lisätään ruokiin kypsentämisen alkuvaiheessa. Se sopii yhteen monien muiden yrttien kanssa, joten sitä käytetään mm. lihaliemikuutioissa.

Minä kuivaan syksyllä lipstikkaa talven varoiksi. Kylmänä pakkaspäivänä on hyvä keittää kunnon kattilallinen liha- tai makkarasoppaa ja panna sekaan lipstikkaa lihaliemikuution sijasta makua antamaan.  Se tuoksu!

Alkukesän nautintoihin kuuluu lipstikkakeitto. jonka yleensä teen tämän ohjeen mukaan. Nyt kuitenkin Vanha herra löysi netistä minulle uuden ohjeen, jonka mukaan soppaan tarvitaan seuraavia aineita:




  • 2 keskikokoista sipulia ja voita niiden kuullottamiseen
  • 2 dl tuoreita lipstikanlehtiä
  • 8 dl vettä
  • 2 dl kuohukermaa
  • 1 rkl vehnäjauhoja
  • 100 g sulatejuustoa
  • mustapippuria
  • suolaa

Kuullotin sipulinpalat voissa, lisäsin lipstikkasilpun ja pyörittelin vielä pari minuuttia.Lisäsin nesteet, joihin olin sekoittanut suurusteen. Keittelin hiljakseen 10 minuuttia. Lisäsin lopuksi sulatejuuston ja mausteet.

Soppa maistui hyvältä, mutta näytti jotenkin valjulta. Lisäsin siihen pussillisen pakastevihanneksia. Kannoin pöytään. Vanha herra rupesi heti marisemaan: Mitä hiivattia tässä sopassa on? Täähän on ihan kesäkeiton näköistä. Karmeeta. 

Mulkaisin hänet hiljaiseksi ja sain kuin sainkin maistamaan soppaa. Siihen loppui narina. Ovela keittäjä oli sujauttanut soppaan jotain muutakin:


Pussillinen pakastepelmenejä teki sopasta sopivan ruokaisan. Pelmenit kuulemma neutralisoivat porkkananpalasten ilkeämielisen vilkuilun sopan seasta. Soppa oli siis sopivan syötävää jopa Vanhan herran mielestä - ja hän sentään on VVV [Vakaumuksellinen Vihannesten Vihaaja. suom. huom.].

Saan kuulemma tehdä toistekin.

Vanha rouva

29.5.2018

Olga, sammakko ja moni muu

Olga, pihassamme neljättä vuotta kasvava päärynäpuu, oli sunnuntaina päättänyt sonnustautua parhaimpiinsa juhlan kunniaksi. Jos jokaiseen kukkaseen tulisi päärynä, koko pikkupuu taitaisi kellahtaa kumoon omasta painostaan.

Mitäpä sitä juhlapäivänä muutakaan tekisi, kuin pesisi jääkaapin ;) Siitä sainkin idean lykätä vihanneslaatikon kaikki jämät uuniin paahtumaan. Kasvisten kypsyessä kipaisin merenrantaan katsomaan nokkosapajiani.


Sammakot olivat riehaantuneet ja lahjoittivat minulle kokonaisen aavan rannan täydeltä kukkiaan! 
Katso, miten kauniita ne ovat, sammakonkukat.


Rannan värien innoittamana tein uunikasvisten seuraksi keltavihreän salaatin:


Ruoan jälkeen sain puuhastella kakun, sillä odotettavissa oli huipputason vieraita:


Eipä aikaakaan, kun pihamaalta kuului odotettu "Mitä kakkua?" -kiljaisu. 
Pikkuihminen kera Pikkusiskon ja Nuoren rouvan saapuivat visiitille villivaunuilla jenkaten.
Sitten alkoi vipinä:



Pikkusisko liimautui kiinni Vanhaan herraan eikä antanut minun olla kanssaan missään tekemisissä. 
Näkyy tilliäinen tietävän, miten vanhojen miesten sydän sulatetaan ;) 


Minä sain seurustella Pikkuihmisen kanssa: 
ojentelin pikkukiviä, kun miehenalku opetteli ampumaan elämänsä ensimmäisellä ritsalla. 
Komento oli kova: ihmisiä, eläimiä, autoja ja ikkunoita ei saa ampua - eikä Vanhan rouvan kukkasia!!


Sen verran Pikkusisko hellitti Vanhasta herrasta, että ojensi minulle kirjoittamansa onnittelukortin
ja lusikoi kakkua suppusuuhunsa hetken verran. Sitten taas herraa vietiin!

 

Olga pörhisteli vielä illallakin omassa ainutlaatuisuudessaan 
ja sammakot katselivat tyynesti illan hienoista hämärtymistä. 

Minä join iltakahvini uudesta mukista ja Vanha herra tarjoili kyytipojaksi kakunrääppeitä.
On se vaan niin ihanaa, kun nainen täyttää 18 vuotta! 
Taas.

Vanha rouva


23.5.2018

Keväällä

Keväällä luonto puhkeaa kukkaan. 
Nuori neito kerää korillisen kukkasia silmissään häivähdys lapsuutta ja pilkahdus nuoruutta.

 


Keväällä kukannuput heiluvat lempeissä tuulissa.
Neito pukeutuu hulmuavaan mekkoon ja napittaa nuttunsa Ameriikasta saaduilla vintagenapeilla.

 


Keväisessä aamussa kastepisarat kuiskuttelevat ruohikossa.
Neito painaa päähänsä kukkahatun ja leikittelee roosalla pitsillä.

 


Keväällä kukkien kieli kuiskii suuresta lemmestä.
Uskalias sulho painaa suudelman neitonsa otsalle.

 



Tässä minun työni Taito Pohjois-Pohjanmaa ry:n kevätkurssilta nimeltä "Kuvansiirtoa ja kirjontaa". Opettelin uudella kuvansiirtotekniikalla painamaan kankaalle herkkiä, naisellisia ja romanttisia kuvia. Siirrettävät kuvat olivat värillisiä valokuvia, joista otettiin laserkopiot kuvansiirtoa varten. Express transfer -aineen avulla kuva siirtyi suitsait ja lopuksi se silitettiin. Opettelin myös kirjomaan ja tekemään kangasnappeja!

Sitten otin esille rakkaita pitsinpätkiä, helmiä ja metalliruusukeita katkenneesta kaulanauhasta. Myös ne Ameriikan sedän vuosikertanapit pääsivät mukaan. Kieli keskellä suuta opettelin uusia kirjontapistoja. Yhdistelin ja suunnittelin. Pitkät tovit ähräsin nenä kiinni kirjontalangoissa (ikänäkö ei ainakaan auta pienen piperryksen tekemistä). 

Vielä pitää löytää jostain tyyliin sopivat kehykset. Sitten romanttiset huoneentauluni ovat valmiit. Tai tekisinkö neidoista tyynyjä? Kenties kirjankansia? Saas nähdä, mihin seikkailuihin neitokaiset vielä päätyvät. 

Tämä olkoon toinen vuodenaika eli KEVÄT Pipo-otuksen Neljä vuodenaikaa -haasteessa. 
Tarkat tiedot löydät Tavaroiden taikamaailmasta.

Vanha rouva