30.9.2018

Sunnuntain ratoksi

 

Risulintuni katselivat korkeasta virkapaikastaan minua, joka raijasin kesän kukkaruukkuja kottikärryllä ympäri kartanoa:  tyhjensin ruukut kasvimaan laitaan, roijasin sadevesitynnyrin viereen, jynssäsin puhtaiksi mullasta ja nostin portaille kuivumaan.

 

Tein pienen päiväkävelyn merenrataan. 
Kärpässienet keimailivat iltapäivän auringossa ja horsmanvarret olivat kuin suoraan graafikon ateljeesta.


Viikolla möyrynneen myrskyn jäljiltä merenrannasta löytyi yksi karannut laituri, yksi ankkuri ja tämä:


Pitihän raukkaparka hanhenkaula pelastaa kaislikosta.
Tein siitä uuden portinvahdin. Hoksaatko hanhen passipaikan?


Löysimme keväällä kaislikosta ruostuneen tuolinraadon. Vanha herra putsasi raadon ruosteesta ja maalasi mustaksi. Kuormalavasta sahattiin istuin- ja selkänojalaudat, jotka minä maalasin purkinpohjilla. Värit ovat samoja, joita käytin rivitaloasuntoomme (KLIK).


Pyysin viikolla Vanhaa herraa tuomaan kaupasta jonkin jännittävän hedelmän. Mies toi myskikurpitsan. Mykäksi menin. Olen koko viikon tuijottanut kuikelokaulaista kurpitsaa tietmättä, mitä siitä tehdä. Kun asettelin hanhen kaulaa kukkaruukkuun, sain valtaisan inspiraation. Tein kurpitsasta öljyllä, mustapippurilla, suolalla, hunajalla ja inkiväärillä ryyditettyä uunilisuketta. 

Tuo valkoinen nötterö on tuoretta inkivääriä. Raastoin sen maailman parhaalla raastinraudalla. Ostin raastimen monta vuotta sitten ruokamessuilta enkä ole katunut. Kotimaisella keraamisella raastimella saa niin valkosipulin kuin suklaankin näppärästi raasteeksi. Ei sotke eikä roiski.


Tarjosin kiljukaulan innoittamaa kurpitsalisuketta peruna-herkkutatti-padan kanssa. 
Hyvää oli sunnuntain ratoksi.

Vanha rouva


25.9.2018

Lohturuokaa

 

 

Eilen keräsin Olga-päärynät puusta ja puikulapotut maasta. 
Tein kukkakimppuja viimeisistä kukkijoista kammarin pöydälle. 
Onneksi, sillä tänä aamuna katot olivat huurassa ja terassin pöytä jäässä. 


Tein Stansta-salaattia alkupalaksi. 
Stansta pilkkoo kaikki ainekset tasakylkisiksi millimetrin tarkuudella. 
Kovin tasaisia kuutioita en saa aikaiseksi, mutta totesin hengettäreni olevan oikeassa: 
punasipuli ja feta ovat mainio yhdistelmä!


Pääruoan virkaan asetin kalaphon. 
Aikaisemmin olen tehnyt lihaphota (KLIK), mutta nyt lempeän tuliseen liemeen pääsi kalaa ja tiikerirapuja. 
Revin phon päälle kasviskopissani kesän aikana tuuheaksi puskaksi kasvanutta vietnamilaista korianteria. 


Jälkiruoaksi paistoin viimeisistä omista omenista piirakan.
Myllyn paras pyöreä piirakkapohja makeaan leivontaan kaulitaan piirakkavuokaan. 
Taikinan päälle levitetään purkillinen paistonkestävää marmeladia.
Marmeladin päälle ladotaan ohkaisia omenasiivuja, joiden päälle supsautetaan kanelia. 
Uuniin. Suuhun.
Nam.

Vanha rouva

22.9.2018

Ilmiselvä keräteos

Aloitin lankapallojen kerimisen Käsityöyökerhossa (KLIK) huhtikuussa.

Kerälle menivät niin omat kuin naapurinkin jämälangat. Sukka-, villatakki-, huivi-, koriste-, paitalankoja. Villaa, puuvillaa, pellavaa, akryyliä, mohairia, sekoitetta.

Kerin lankapalloja niin paljon, että lopulta niitä löytyi vähän jokaisesta rasiasta ja laatikosta. Vanhalla herralla oli ihmettelemistä, kun lankekeriä löytyi jopa autotallin tyhjästä perholaatikosta.

Lopulta palloja oli PALJON. Tosin pallotyön edetessä piti käydä vielä kirpparilla, sillä palloja oli kuin olikin liian vähän tähän:

 

Vanha herra: Teekkö nää uutta kynnysmattoa?
Vanha rouva: No en kuule tee.
Vanha herra: Mikä tää sitten on?
Vanha rouva: Ekkö nää muka hoksaa? Täähän on ilmiselvä keräteos!



Lankakerien taustana on paksu aaltopahvi. Kerät liimasin pahviin kuumaliimalla. 
Naulasin keräteoksen olohuoneen seinään koristeeksi.

 

Kiva keräteos ihan itselle.
Edellisen keräteoksen nimi olikin Merellinen kaloja (KLIK).


Terveisin Vanha rouva, 
itsekin hieman kerämäinen

12.9.2018

Romanttinen neito

Kesällä tein käsitöitä ahkerasti. Tulostakin syntyi, kiitos helteiden, levänneen mielen ja kesän hiljaisen työrintaman.

Virkkasin valmiiksi juhannuksen tienoilla aloittamani villapaidan. Käytin siihen Filcolanan Arwetta Classic -lankaa, joka on 80 % merinovillaa ja 20 % nylonia. Virkkasin 3,5 koukulla, jotta paidasta tuli sopivan ilmava.

En käyttänyt valmista mallia, vaan ihan omasta päästäni panin menemään. Hihansuihin, pääntiehen ja helmaan virkkasin koristeet, jotka poikkeavat kaisla-virkkuumallista (KLIK).

Tämä on tämmöinen pötkömalli, jota olen käyttänyt kaikissa virkkaamissani villapaidoissa (KLIK).


Yhtenä kauniina heinäkuun päivänä roudasin ompelukoneen pation pöydälle ja aloitin sen vietävän surruuttamisen. Piti nääs saada iso kassi, johon mahtuu puoli omaisuutta:


Paksun puuvillakankaan ostin kirpparilta kolmella eurolla. Vuorin tein ikälopusta valkeasta lakanasta. Mittoja kassille tuli ihan reilusti, sillä kaksi paksua arkistomappia menee kassiin kevyesti. Jää vielä tilaakin kaikelle sille tingeltangelille, mitä naisihminen kantaa mukanaan.


Samoilla tulilla ompelin itselleni kevyen tunikan ilmavasta viskoosista. Kaavana käytin vanhaa tunikaani. Pääntien laitaan virkkasin muutaman rivin valkeita pylväitä. Tunika on ihan kiva mustien tai valkoisten alaosien kanssa.


Nämä kaksi ihanuutta eivät ole minun ompelemiani. Ostin kankaat ja annoin malliksi hyvänmalliseksi toteamani halpismekon. Naapurin Sari teki kaavat ja ompeli mekot pikkutarkasti ja äärimmäisen huolellisesti. Sari pelasti minut mekkovajeelta pariksi vuodeksi eteenpäin.

Kun puen kukkamekon päälleni, minusta sukeutuu hetkessä romanttinen neito ;) Romantikkoasteikolla olen kuitenkin sangen valju ja karu noviisi, sillä Rouva M. naapurissa se vasta romantikko onkin. Tässä muutama otos hänen makuukammaristaan:

 

Rouva M. päätti uudistaa makkarinsa. Hän tuunasi seinät, sängyn ja peilipöydän hempeillä sävyillä. Koristekehykset muuntautuivat kalkkimaaleilla utuisen koristeellisiksi. Koko huoneen katseenvangitsijaksi Rouva M. värkkäsi vuodekatoksen: kruunu, verhot, verhonpidikkeet ja koko kokonaisuus on aitoa shabby chiciä a´la Rouva M. 


Kaikki koristeet hentoja silkkikukkasia myöten ovat minun ihanan, romanttisen ja ainutlaatuisen naapurini, 
Rouva M:n aikaansaannoksia. Omin käsin, omin ajatuksin ja omalla tavalla.


Että kuka tässä onkaan se romanttinen neito?

Vanha rouva

11.9.2018

Koska nostetaan potut?

Tikkukirjaimilla kirjoittettu viesti saapui ekaluokkalaiselta Pikkuihmiseltä: KOSKA NOSTETAAN POTUT?Minä vastasin: SUNNUNTAINA 9.9. KELLO 9. HALUATKO KAKKUA? Pikkuihminen vastasi oitis: HALUAN!

Niin Pikkuihminen ja Pikkusisko sekä palveluskuntansa saapuivat potunnostoon takitilleen ajallaan. Minä en kerinnyt edes saappaita vetää jalkaan, kun pottupellolta jo kuului: KATSO, MITEN ISO POTTU!

 

Kahdessa tunnissa oli potut nostettu, kuokat pesty, ajeltu vähän maitokärryillä ja tarkastettu kukkamaat. 
Omenatkin poimittiin samaan syssyyn.


Sitten alkoi kakkuaika:


Kakuttelun jälkeen potunnostajilla oli jo tulinen kiire futisharjoituksiin.
Me kaksi vanhaa vaakkua jäimme pöllämystyneinä pihamaalle ihmettelemään: 
MITÄ TAPAHTUI?

Vanha rouva


4.9.2018

Hyvä sieni, parempi mieli

Varoitusten kera ajelimme Rokuan jäkäläkankaille.

Kuuman ja kuivan kesän jälkeen olimme hieman epäileväisiä sienisaaliin suhteen. Olimme jo etukäteen päättäneet olla hermostumatta tyhjistä koreista. Täytin korit kotona varmuuden vuoksi mahtavailla eväillä. Olisipahan jotain, mitä kantaa tuoksuvassa ja puhtaassa metsässä kohti sitä vakikantoa, minkä päällä on hyvä kököttää ja nauttia munkkipossunsa.

Muita sienestäjiä ei näkynyt, sillä olimme liikkeellä arkipäivänä. Edellisen viikonlopun jäljiltä löytyi  kyllä sienenperkeitä, joten toivoa ilmeisesti oli...

...sitten niitä alkoi ilmestyä: terhakoita punikkitatteja, laajoja kehnäsienikaaria ja toden totta, ruskeanpunaisia palleroita - herkkutatteja! Kahden tunnin samoilun jälkeen saalis oli mitä mahtavin. Yes!


Kun kotona odotti omatekemä kaalipata, joka piti vain lämmittää, oli mukava hekumoida sienentäyteisellä iltarupeamalla: puhdistusta, pilkkomista, omassa nesteessä höyryttämistä ja jäähdyttämistä.


Seuraavana aamuna Vanha herra pussitti sienet ja lykkäsi pakkaseen. Esikäsiteltyjen sienten kokonaissaldo: 8 kg herkkutatteja ja 8 kg punikkitatteja. Kehnäsieniä tuli vajaa kaksi kiloa. Päälle vielä kulhollinen kuivattuja tatteja.

 

Nyt on  mistä ottaa, kun pakkanen paukkuu ja tekee mieli sienisoppaa, -pataa-, -kastiketta, -piirakkaa...


Hyvä sieni, parempi mieli!

Vanha rouva