30.11.2019

Einestonttu, sirkuspelle ja länkkärimamma

Marraskuu on ollut pelkkää aherrusta: olen pessyt, kuivannut, silittänyt ja leikellyt kankaita, kieputtanut joulunauhaa, koonnut tähtiä, päällystänyt pahvilaatikoita, limpsonut messumattoa, metsästänyt joulupukkeja ja kuurannut jättimaljakoita. 


Hyvin lyhyellä varoituksella sain tehtäväkseni ripustaa 100 tähteä supermarketin kattoon. Minulla kun on tunnetusti korkeanpaikanpelko, passitin työtoverin yläilmoihin ja itse tyydyin ojentelemaan tähtiä ja kiinnitysvermeitä nuoremmalleni. Eineshyllyjen päälle teimme lahjainstallaation ja kassoille mallasimme kaksi kunnioitustaherättävää pukkia apureineen. Eräs asiakas kutsui meitä einestontuiksi, kun työn tuoksinassa plokkasimme pääsyn kinkkukiusaushyllylle.


Kauniina pakkasaamuna Vanha herra kuljetti minut ja peräkontillisen lumiukonhattuja, tonttulakkeja ja sirkuskamppeita toiselle puolelle kaupunkia. Lupasi noutaa vaimonsa pois joskus jostain päin kaupunkia. Sen työpäivän aikana syntyi kaksi eri maailmaa: ensiksi sirkusbileet 1200 hlölle ja sitten jenkkipikkujoulu 120 hlölle.


Tavaraa purettiin kolmen rullakon verran tulevan sirkuksen lattialle. Oli glitteriä, krokotiilejä, leijonia, tiikereitä, kukkapalloja ja karhuja. Oli valonauhaa, ledejä, jatkopiuhoja ja muoviämpäreitä. Sirkuspellenä minä ja kaksi muuta yhtä paljon pelleä.


Tässä muutama yksityiskohta pöytäsomisteista. 
Valjulta näyttää, mutta odotapas, kun sytytän bilevalaistuksen: 



Kun me sirkuspellet olimme saaneet somistushommamme tehtyä ja luovuttaneet bilepaikan tekniikan, bändin, sirkustaiteilijoiden, tarjoilijoiden ja muiden ammattilaisten haltuun, starttasimme toiselle puolelle kaupunkia. Kyydissä oli siinä vaiheessa saluunanovi, hevonen, viskitynnyri ja sen ziljoona pientä yksityiskohtaa, joista oli kahdessa ja puolessa tunnissa syntyvä periamerikkalainen pikkujoulu.

  

Pöydille hypähteli valonauhoin tuunattuja lumiukkoja, pelimerkkejä ja -kortteja, taaloja, seriffimerkkejä ja revolvereita. Pinkit joulukuuset kuorrutettiin lameella ja ikkunanpuitteet viireillä. Eteiseen syntyi meksikolaista meininkiä, ruokasaliin oikea saluuna ja taisi se Marilynkin piipahtaa paikalla.


Ulkona juhlijoita odotti hevonen heinäkasansa äärellä. Viskitynnyrin päälle oli jätettävä panosvyönsä ja ylimääräiset bourboninsa. Sisällä asiakkaita odotti liuta stailattuja tarjoilijoita ja kaksi hehkeää länkkäriheilaa (länkkärimammat ajettiin matkoihinsa ilmanaloja pilaamasta ennen juhlan alkua).

 

Mukava oli tulla hyvän pään aikana kotio ja alkaa miettiä uuden kultaisen leikkikalun jatkojalostusta. Työnantaja ilahdutti minua pitkäaikaisella haaveellani eli ostaa täräytti tapahtumatuotantoyhtiön poistomyynnistä minulle Goldien. Voih, olemme melkein erottamattomat bestikset ;)

Samalla shoppailukerralla pomo ilahdutti minua isolla laatikollisella valkoisia muoviputkia. Ne eivät ole pillejä, vaan ilmapallojen puhallusvarsia. Itse pallot olivat menneet vanhoiksi ja voimattomiksi pitkän säilytyksen aikana, mutta muoviputkista on vaikka mihin. Niitä on niin paljon, että tuunattavaa materiaalia piisaa varmaan ensi jouluun asti. Vau ;)

Einestonttu-sirkuspelle-länkkärimamma heittäytyy nyt viikonlopun viettoon (ja miettii samalla pää punaisena, minkälaisen ilmiasun saavat tulossa olevat 70-luvun bileet). Heippa.

Vanha rouva


24.11.2019

Niina-neidin kammarissa


Niina-neiti on tumma kaunotar, joka kulkee tummanpuhuvissa korsettihameissa korkeilla koroilla. Niina-neiti rakastaa goottityyliä myös sisustuksessa: mustaa, valkoista, harmaata, bligblingiä, lasia, peiliä, pitsiä... Mikäpä on rakastaessa, sillä Niinan äiti, maanmainio ompelijatar ja tuunaaja, osaa ja haluaa luoda tyttärelleen milloin minkäkinlaisia maailmoja.

Nyt Niina-neitiä odottaa pieni mustavalkoinen Weirdo-kammari. Joululahjaksi suunniteltu ja rakkaudella tehty. Minulle suotiin yksinoikeus kurkistaa kammariin ennen Niina-neitiä:


Niina-neidin kammari sijaitsee peltisessä kynttilälyhdyssä. Siinä siis mittakaava. Kaksi kammarin seinää on tapetoitu asiaankuuluvasti mustavalkoisella raitatapetilla. Seinällä on teemaan tuunattu taulu sekä rehevä goottipeili. Lipasto on tehty tulitikkurasista. Kahdesta valkeasta helmestä ja kahdesta mustasta kivihiilihelmestä on tehty hajuvesipullot, sillä Niina-neiti on hyvin, hyvin naisellinen kaunotar.

Kammarissa pitää olla lämmönlähde, tietysti. Pönttöuuni on tehty talouspaperirullasta. Uuni on kaakeloitu kiiltävillä koukerolaatoilla. Uunin sisällä lepattaa led-tuikku.

Mustavalkoraidallinen lepotuoli on tehty pahvista, superlonista ja lasten raitasukasta. Kattokruunu on ongenkoukuista ja ohuesta ketjusta kera kristallien.

Niina-neidin kammariin on ilmiselvästi tulossa joulu. Kuusi, glögimuki ja sävysävyyn maalatut joulukoristeet luovat kotoisan, mutta tarpeeksi weirdon tunnelman.


Niina-neidin minikammari on monen viikon työn tulos. 
Tehty ja tuunattu tunteja laskematta kierrätysmateriaaleista pieteetillä ja suurella rakkaudella. 
Äidiltä tyttärelle.

Olen niin ylpeä taitavasta ystävästäni. 

Vanha rouva

PS. Äidin oma patiokaan ei ole ollenkaan hassumpi:



17.11.2019

Sunnuntaikakkuja

Pitkästä aikaa iski leipomisvimma.

Viime sunnuntaina leivoin keikauskakun. Ohjeita on netti täynnänsä, joten valitsin summamutikassa jonkun. En kuitenkaan käyttänyt ananasrenkaita, kuten mummuni teki 60-luvulla, vaan pilpoin vuoan pohjalle pari isoa omenaa.

Kun keikautin kypsän kakun tarjoiluvadille, kakku näytti sangen värittömältä, melkein rumalta. Päätin tuunata pinnan sillä, mitä kaapista ja hedelmäkulhosta löytyi.

Kakun päälle pääsi mandariini- ja persimoniviipaleita, pehmeitä aprikooseja, vihreitä kuulia, piparipalloja ja pähkinöitä.

Lopullisen silauksen tein ruokosokerilla ja ruusunterälehdillä, joita toin pussillisen Istanbulista.

Arvaa, mitkä herkut hävisivät ensimmäisenä kakun päältä?


Tänä sunnuntaina leivoin suklaakakun, sillä Vanha herra hiplasi kauppareissulla taloussuklaalevyä sen verran kaihoisasti.

Kakkua varten sekoitetaan ensin 3 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1 tl suolaa, 2 dl kaakaojauhetta, 2,5 dl sokeria, 2 dl fariinisokeria ja 150 g taloussuklaata rouhittuna. Sitten taikinaan lisätään 4 munaa, 2 dl voisulaa ja 1 dl kahvia. Kakkutaikina kipataan 24 cm vuokaan ja paistetaan 180 asteessa puolisen tuntia. Kaukku saa jäädä keskeltä uudeksi.

 

Ripottelin tumman kakun päälle tomusokeria ja ruusunterälehtiä. 
Kyytipojaksi vispasin purkillisen kermaa.


Mitähän sitä ensi sunnuntaina leipoisi?

Vanha rouva

13.11.2019

Töyhtöjä

 

Vanha herra meni kerrankin mykäksi merenjäällä. Vaikka mies on elänyt ikänsä tällä rannalla, ei hän ole kuunaan nähnyt lahtea töyhdöillä täplitettynä. Sen takia hän ei kummemmin ihmetellyt, kun sisämaasta tuotettu vaimo laskeutui ihastuksesta kiljahdellen mahallensa ja alkoi zuumata töyhtöjä.



Jokaikinen töyhtö oli omanlaisensa. Aurinkoisessa pikkupakkasessa töyhdöt kertautuivat ja heijastuivat kirkkaan jään pinnasta. Sisämaan ihminen oli mykistynyt meren kylmästä taidenäyttelystä.


Rantakaisla oli alistunut jään tahtoon ja tehnyt kurkistusportin kohti aurinkoa. 

Vanha rouva

12.11.2019

Puita ja muita

 

Ennen lumia sidoin kolme mustikkapuuta tikkujen nokkaan. Yhden mustikkapuun valoin betoniseen jalkaan, mutta sitten älysin siirtää valuhommia ensi kesään ja ulkoilmaan. Sen verran sottaista puuhaa oli betonihommat autotallissa.

Laitoin mustikkapuut olohuonetta ilostuttamaan. Pikkujoulututti sen verran, että otin esille ensimmäiset joulupallot Vanhan herran vastalauseista huolimatta. Ensimmäisen aidon kuusenkin lykkäsin maljakkoon.


Ulos betonoin puujalan, johon värkkäsin kuusesta kuusen. Pikkukuusi kera punaisen ruusun pääsi koristamaan seinässä roikkuvaa kelkka-hokkari-härpäkettä.


Mattobisnekseni (KLIK) etenevät. Tuunasin matosta viisi isoa kartiota, jotka seisovat tukevasti omin jaloin. Kartioihin kierittelin kimallelankaa. Kimallekuuset pääsivät oitis ahertamaan näyteikkunaan.


Pikkujoulukausi on korkattu työn merkeissä. Tahti sen kun kiihtyy.

Vanha rouva

9.11.2019

Kierrätyspussista


Muutama aika sitten löysin mielenkiintoisen tuunausidean (KLIK) Oli aika -blogin Titalta. 

Kohtasin kuitenkin ylitsepääsemättömiä raaka-aineongelmia. Meillä ei juoda semmoisia juomia, joista jäisi  muovikorkkeja. Piti vasiten töistä nyysiä limsapullonkorkkeja ennen kuin nakkasin pullot kierrätyssäkkiin.

Sitten etenin Titan ohjeiden mukaan. Levitin voipaperia pöydälle. Loppasin keltaisen vissykorkin voipaperin päälle ja mustia limsakorkkeja ympärille. Vielä toinen voipaperi korkkien päälle. Sitten aloin silittää. Kyllä, silittää silitysraudalla. Ensin ei tapahtunut mitään, mutta sitten paksut korkit painuivat lysyyn ja liimautuivat toisiinsa kiinni. Voipaperit irti ja sitten pienoista vääntelyä, jotta kukka asettui oman maun mukaan.

Vanha herra porasi kulmakarvat koholla reiän terälehteen. Liimasin kuumaliimalla helmiä keskustan ympärille. Riipukseksi valikoitui afrikkalainen kierrätyspaperista tehty helminauha.


Minä niin tykkään tästä. Silitän korkeista jotain muutakin, kunhan saan korkkeja.

Kiitos Titta ideasta!

Vanha rouva

7.11.2019

Serkut on vielä rullalla?

 

Työnanataja sai rullan kerran käytettyä punaista messumattoa ilmaiseksi periaatteella "Vie äkkiä pois". Minulle heitettiin tuunaushaaste: "Tee matosta jotain". Kolmen ihmisen voimin mattorulla pungettiin autonperään. Mukaan esinainen heitti vielä pussillisen kaulanauhoja: "Tee noistakin jotain".


Verstaalla pikkujoulukiireitä odottava tonttulauma kauhistui: "Mitääää, meidän serkut on vielä rullalla?" Minulla on kyllä ihan muita suunnitelmia messumaton varalle. Ja kerrankin materiaalia on niin paljon, ettei se ihan heti lopu!

 

Alkulämmittelynä värkkäsin jättikokoista joulunauhaa, punaisia kartiota ja joulutorttuja. Sitten pätkin ja yhdistelin kaulanauhoja (kysymyksessä ovat ne työpöytien laatikoissa kertakäytön jälkeen pölyttyvät nauhat, joiden päässä killuu nimikortti erilaisissa pippaloissa ja seminaareissa) miljoonalootan pohjalla pyöriviin helmiin. Syntyi kaksi helmikaulanauhaa.


Nyt pukkaa ruusuja. Mihin ruusut päätyvät, sen näet pikkujoulukauden huipentuessa marraskuun lopussa. Ennen sitä tuunaava duunari ja duunaava tuunari limpsoo, liimaa, niittaa ja nauttii!

Vanha rouva


3.11.2019

Utuisen pyhä päivä


Pyhäinpäivä ei valjennut, vaan hiipi utuisen pehmeyden kautta takasin pimeydeksi. 
Valkeimmalla hetkellä kävimme muistamassa omia pyhiämme hautausmaalla ja meren rannalla.

 

Saattelimme hissukseen maaliin keskeneräisiä töitä. Ensiksi pukkasimme veneen pois merestä. Kepeästi sen kahden ihmisen voimin matkasi lumista maantietä. Toisena työnä naulasin kolme rautalankakranssia ulkoseinään. Pikkuhiljaa ruostuvien kranssien koristukseksi pääsivät harmaat kuusipuut, joiden kaltainen on jo alahuonerakennuksen ikkunassa (KLIK).


Kolmantena työnä oli omakotitalojen ripustaminen rivitalon seuraksi. Rivitalotalkoissa (KLIK) jäi muhimaan ajatus asuinalueen laajentamisesta. Kesällä Naapurinmies hajotti kuormalavoja ja sen vaimo hamstrasi puukuutiot omaan jemmaansa - ja meille. Siitä se ajatus sitten lähti.

 

Kolme kuutiota sahattiin ja ruuvattiin katoiksi. Minä maalasin talot ja taiteilin mustalla maalilla "sisäänkäynnit". Vanha herra pätki vietnamilaiset syömäpuikot orsiksi. Sitten omakotitalot kiinnitettiin rivitalon päälle.

Rivitalo on oikea rivipönttö, jossa ainakin kirjosieppo on pesinyt, mutta pikkutalot ovat silkkaa silmänlumetta. Toimittanevat ne kuitenkin pikkulintujen sirkutuspaikan virkaa. Varpuset ainakin tykkäävät keikkua orsilla ja härnätä toisiaan.


Ilta pimenee niin salakavalasti, että kovin myöhään ei ulkona näe touhuta ilman otsalamppua. Sisälläkin piisaa tekemistä. Eilen se tarkoitti viimeisten avovedestä verkotettujen kalojen laittoa. Siianluikki pääsi suolaan, 1,5 taimenta pakkaseen ja puolikas taimen uuden reseptin koekappaleeksi.


Hieroin taimenfileeseen oliiviöljyä, ranskalaista rakeista sinappia, mustapippuria, suolaa ja valkosipulia. Lopuksi peitin kalan limesuomuilla. Annoin seistä puolisen tuntia. Paistoin kalaa 200 asteessa puoli tuntia. Kyytipojaksi oman maan pottuja ja porkkanaraastetta. Mehevää ja sopivasti eksoottista oli.


Utuisen pyhä päivä meni mailleen.

Vanha rouva