Pois tieltä risut ja männynkävyt!

Risupuita alkoi syntyä, koska Vanha herra kinusi minua kävelylle. Rantapolulla olin kompastua kaadettuihin koivuihin, leppiin ja pajupuihin. Kiukuspäissäni karsin pahimpia oksia tyyliin "pois tieltä risut ja männynkävyt...". Kunnes mieleeni muistuivat kirjakaupassa selaamani joulukirjat. Jossain niistä olin nähnyt kauniin kuvan risuista tehdystä koristepuusta. Niinpä raahasin risukimput pirttiin kuivumaan.

Kronasin liiterin periltä kukkaruukkuja metsänistutuspuuhiani varten. Herrani ruuttasi uretaania purkinpohjalle ja siihen mössöön iskin tulevan metsäni kasvamaan. Uretaanivaahdon kanssa pitää olla nuuka, sillä se paisuu kuivuessaan aika tavalla. Samaten pitää olla tarkka, kun passaa puunrunkoja suoraan, sillä kuivuneessa uretaanissa niitä on paha mennä oikomaan. Kun olin saanut metsäni istutettua, piti malttaa yön yli, jotta maaperä kovettuisi.

 

Ja sitten kuumaliimapistooli esiin ja näppejä polttamaan! Kun olin liimannut oksat puihini kieli keskellä suuta, päätin värjätä metsäni utuisen valkeaksi. Ja taas piti odottaa yön yli, että puut kuivuvat. Sillä aikaa kaivelin kangaskätköistäni esille pehmoista valkeaa flanellia, josta taiteilin kukkaruukuille peitteet. Ja lopuksi pellavarusetti puunjuureen.  

Asettelin yhden puun keittiöpöydän päähän alkusyksystä värkkäämieni jäkälä- ja juolukkapensaiden seuralaiseksi. Seinällä on muuten latvianpellavasta ompelemiani sydämiä. Toisen puun vein peräkammarin piirongin päälle niiden rantapolun männynkäpyjen seuraksi. Kolmas puu humisee enkeleitä.

Vanha rouva, metsänhoitajatar