15.11.2020

Yllytyshullu

Sartsa esitteli tuijakuusensa ja heitti ilmoille joulupuun kasvattamishaasteen (KLIK). Tottakai piti pistää enemmäksi ja tehdä kolme puuta! Kaksi varrellista ja yksi pötikkä.



Yllytyshullulla oli jemmassa kaksi betonimötikällä varusteltua puunvartta, joista toinen oli tositoimissa vuosi sitten (KLIK). Tänä vuonna halusin jotain muuta. Tein kuusutötterön varren yläpäähän, iskin betonimötikän sinkkiämpäriin (jonka maalasin kalkkimaalilla retuliiniksi) ja täytin ämpärin pottumaalla. Niin hemmetin painava kötöstyksestä tuli, että ei pitäisi puhurien ihan heti kaataa puuta. Tökin puuntyveen mustikanvarpuja.

Huomaat varmaan, että varrellisen puun vieressä on Sartsalta matkittu joulupuu. Minuun siis iski armoton joulupuukateus. 

Tongin puutarhavarastosta kymmenen vuotta vanhan kanaverkko-rima-hässäkän, jonka Vanha herra teki minulle ensimmäisenä yhteisenä syksynämme tällä tontilla. Täytin taas sinkkiämpärin pottumaalla ja iskin hässäkän ämpäriin. Sitten puottelin kuusenoksia kanaverkkoon alhaalta ylöspäin. Tuijiani en raaskinut leikellä, joten tämä minun joulupuuni on tämmöinen maatiasrotuinen.

Valot kun vielä kiedon maatiaisjoulupuuhuni, niin kukaan ei huomaa tuijattomuutta, eihän?


Hakkuualueellamme käydessäni saksin mukaan myös puolukanvarpuja kranssia varten. Mutta sitten iski kokeilunhalu: mitä jos pujottelisin puolukanoksia kanaverkkoon ja tekisin jonkunsortin ulkoryijyn? Työtä käskettyä ja menoksi. Riivin pitkän puolukanvarvun alapään lehdistä. Sitten pujottelin varpu varvulta kanaverkon täyteen puolukkaa. Puolessatoista tunnissa sain aikaiseksi 20 x 40 cm suorakaiteen.

 

Nyt tulivat tarpeeseen käsityölaatikkoni aarteet. Pari vuotta sitten kävin Kirjo nappi -kurssin paikallisessa Taito-yhdistyksessä. Kiinnitin kirjotut nappini puolukkaryijyyn yhdessä kirpparilta löytyneen käsinvirkatun pitsin kanssa. Tykkään.


Tämmöisiä yllytyshullun tekeleitä tänä sunnuntaina.

Vanha rouva

9.11.2020

Vannetaidetta


 Tuli sisäkranssille tilaus, 
sillä mustikkarusetti (KLIK) meni tuhannenpalasiksi päällekäyvän imurinvarren takia. 

 

Roskalavalta löytyi kiertoon lähetetty pyöränvanne ja työmaalta roskiin passitettu kertakäyttöpöytäliina. Vanne pesuun ja pöytäliina repimällä pitkiksi kaitaleiksi.Pöytäliinakaitaleet kierteella ja kierteet vanteen ympärille, jotta kranssipohjasta tuli pöyheän muhkea. Sitten kaikki irtonaiset tilpehöörit liimapistoolin ulottuville. Niin päätyivät paperi- ja munakennoruusut, männyn- ja kuusenkävyt, viipaloidut oksan ja heinäseipäät, kuivatut mandariiniviipaleet ja juuttinarut koristamaan 80-senttistä seinärinkulaa.


Tömmöistä vannetaidetta tällä kertaa.

Vanha rouva

1.11.2020

Sydämellisesti


 Pitihän sitä pyhäinpäivän kunniaksi koristella vähän kartanoa.
Jämälangat pääsivät palloiksi ja pallot kranssipohjaan puuhelmien kanssa.
Vaneriympyrään kieputtelin virkaheittoa villalankaa. Kaveriksi kolme puusydäntä.


Punoin alatalon seinään pari viikkoa sitten pajutähden
Nyt niputin pajutikkuja punaisella narulla ja vasaroin tähden keskustaan rannuksi.
Sekaan muutama puusydän.

Vanha rouva

28.10.2020

Auringonkehrä

 

Löysin arkistoistani kuvan vuonna 2014 virkkaamastani pitsipötköstä (KLIK). Alkoi tehdä semmoista mieli, varsinkin kun lankakopassa odotti hehkuvan oranssi lanka. 

Virkkasin viikon isolla koukulla pehmeästä mohairista. Etu- ja takakappale suoraa pötköä - mitä nyt kainalosisennykset ja pääntiepyöristykset muistin kaventaa. Hihat virkkasin olkapäiltä alas. Kokosin ja kummastelin. Malli justiinsa passelin väljä. Väri hehkuvan oranssi, ihanan ihana. Jotain kuitenkin puuttui.

Ihan ilmiselvästi etumuksesta puuttui auringonkehrä. Sen virkkasin langanlopusta etukappaletta virkistämään. Painoa oranssilla aurinkopaidalla on 220 g. Löysin langat pilkkahintaan kesäisellä kirpparikierroksella. Hintaa auringolle tuli kokonaiset 4 euroa. 

Vanha rouva

26.10.2020

Kultasilaus


 Syysauringossa paistattelee viikonloppukakku, jonka leivoin ystävälle.
Toki Vanha herra piti puolensa ;)

 

Leivoin tavallisen sokerikakkupohjan, jonka annoin levätä yön yli ennen täyttämistä. Leikkasin pohjan kolmeen osaan ja kostutin osat maidolla. Kakkuväleihin vatkasin raikkaan syksyisen täytteen: 250 g maitorahkaa, 2 dl vispikermaa, puoli purkkia kondensoitua maitoa, ripaus vaniljasokeria sekä paljon puolukkaa. 


Annan täytekakun aina ässehtyä viileässä painon alla yön yli. Silloin kosteus ja maut tasoittuvat sopusuhtaisesti. Koristelen kakun tarjoilupäivänä juuri ennen h-hetkeä. Tämän kakun päälle vatkasin 2 dl vispikermaa. Lisäsin kermaan vatkauksen loppuvaiheessa puoli purkillista kondensoitua maitoa. Vaahdosta tulee ihanan kuohkea ja helposti levitettävä (ei välttämättä pursotuskuntoinen). Levittelin kerman kakun päälle ja reunoille. 


Käytin koristeina oman omenapuun hedelmistä kuivaamiani omenarenkaita ja metsästä keräämiäni puolukoita. Puutarhasta löytyi vielä tuoretta minttua ja muutama orvokki.  Loppusilaus muutamalla kultatähdellä ja kultapuuterilla.

Vanha rouva

23.10.2020

Taisto odottakoon


Mustikkametsästä keräsin kopallisen varpuja. Ajatuksena oli kieputella kranssi, mutta kieputtelinkin rusetin. Varpukimput kiinnitin yhteen puolalangalla ja yhtymäkohdan peitin pitsillä.

 

Yksi rusetti pääsi olohuoneen seinälle krääsäpöydän yläpuolelle. 
Toinen mustikkarusetti pääsi terassin koristetikkaisiin juuttinarulla somistettuna.


Merenrannasta katkoin nipullisen suoria pajunoksia. 
Meinasin punoa niistäkin kranssin, mutta teinkin ison tähden alahuonerakennuksen seinään.

 

Pujottelin pajuja sakaroihin sikinsokin. Solmin punaista puuvillanarua sinne sun tänne muka väriä antamaan. Saapa nähdä, ilmestyykö tähden keskelle vielä jonkinsortin härpäke. Sen näkee sitten, kun on käyty seuraavalla metsäretkellä.


Taisto ainakin on sitä mieltä, että sammalpallot olisivat kivoja. 
Niiden lisäksi Taistolle kelpaisi punainen pipo.


Mutta eihän sitä ennätä pipoa kutoa, kun pitää välillä käydä kalassa.
Taisto odottakoon.

Vanha rouva

10.10.2020

Pölkkymyssyjä

  

Kun kerta puupölkky on saanut päähänsä myssyn, piti minunkin semmoinen saada!
Puikot käteen kalkattamaan, mars.
Syntyi kaksi myssyä!

 

Violetti yksinkertaisesta langasta. Jujuna hopeinen kimalle ja kuplat.
Punainen mohairista ja sukkalangasta. Jujuna muhkeus.


Kyllä nyt kelpaa istuskella syksyn kuulaudessa.

Vanha rouva

 

30.9.2020

Auringonkeltainen kimallepörrö

Sain heinäkuussa ihanalta ystävältä kimpullisen auringonkeltaista pörrölankaa. Mallaamisen ja mittaamisen jälkeen totesin, ettei langoista ole aikuisen pörröpaitaan. Sen sijaan pikkuinen ihmisenalku saisi oivan paidan, jos oikea ihmisenalku sattuisi kohdalle. Ja sattuihan se!

 


Sain hätäviestin, että 8-vuotias pikkutyttö on vailla kasarityylistä villapaitaa. Tiesin oitis, että auringonkeltaisesta semmoinen syntyy suitsait isoilla puikoilla. Vastaavista vetimistä on nimittäin kokemusta oikealta kasarikaudelta. Kudoin silloin solkenaan sinisiä ja pinkkejä pörröpaitoja ystäville ja työtovereille. 



Auringonkeltainen pörrö saa ilmettä kimalteesta, joka pilkistää kivasti pörölangan seasta. Lisäksi syvyyttä tuo etumukseen virkkaamani auringonkehrä.

Nyt vain odotellaan, että 8-vuotias neiti saapuu syyslomalla mallaamaan kimallepörröään. Saattaapi olla, että neidin veli haluaa samanmoisen ;)

Kiitos Stansta ihanasta kimpusta. 

Vanha rouva

23.9.2020

Puisevia juttuja

Viime viikkoina on tullut vaellettua pitkin merenrantaa, jokivarsia, vaaroja ja puistoja. Siinä sivussa koppiin ja ämpäreihin on kerääntynyt marjoja, sieniä, oksia, jäkäliä, sammalia ja lehtiä. Oli lupa ottaa. Metsänantimien lisäksi puutietämys ja -ymmärrys ovat kasvaneet.

Tein pihapöydälle syksyisen asetelman. Astiaksi valistin klohmuisen alumiinivadin, johon hakkasin rautanaulalla reikiä liian veden valua pois. Oasissieni vadin pohjalle ja sieneen rautalankahakasten avulla pulleaa pallerojäkälää. Keskelle neljättä viikkoa kukkiva hortensia ja ympärille oman päärynäpuun hedelmiä.

Olga on venäläinen päärynäpuu. Se kukkiin lumivalkoisin kukkasin kolme viikkoa alkukesästä. Hedelmiä se tekee ahkerasti. Päärynät ovat kivikovia ja niin pahan makuisia, että linnutkin jättävät ne rauhaan. Minulle ne kernaasti kelpaavat koristeiksi.

Pihapihlajamme on kaunis niin keväällä kuin syksylläkin. Mutta sekin on ilkimys, sillä kirpeänhappamista marjoista ei ole ihmisen ravinnoksi. Sen sijaan odotan innolla tilhiparvia, jotka putsaavat pyhän puun helisten ja tirskuttaen.


Kun päiväsydämen liukastelee sinisten vaarojen rinteillä, tietää tehneensä töitä ruokansa eteen.

Tänä vuonna Paljakan rinteet tarjosivat yltäkylläisesti suppilovahveroita, sateesta raikasta hengitysilmaa ja metsänähtävyyksiä: naavaa, kaatuneita kuusia, sammalmättäitä.

 

Rankan sateen keskellä Koitelinkoski kuohusi, huokasi ja pärski.  

Rannat paloivat keltaisena, punaisina ja oransseina.

Keskellä Oulua on Hupisaarten puistoalue, mistä löytyy puuarteita. Niihin piti päästä tutustumaan. Niinpä otimme oppaaksemme Jennnin, biologin ja luonto-oppaan. Kummallisia, mielenkiintoisia, mielikuvitusta kutkuttavia ja ihmeellisiä asioita selvisi kahdessa tunnissa puiston puista. Näimme mm. kuusen, mihin intiaanipäällikön karkottamat hiirulaiset ovat paenneet. Koivut kyynelehtivät ja panevat välillä ranttaliksi rispaannuttamalla lehtensä. Mänty voi olla hippi taikka jäykkäniska. Ihan ihme juttuja!

 


Merenrannan puut taipuvat syysmyrskyssä. Kotikuuset roskaavat pihan. Kohta vaahterat punastuvat. 
Onhan näitä - puisevia juttuja.

Vanha rouva