Aika levätä

 

Marras-joulukuun vaide on mennyt yhdessä hujauksessa.

Töissä on painettu pitkää päivää.

Pikkujoulukausi ja yritysten tyhy-päivät ovat pistäneet liikettä niveliin.

Kotirintamalla olen askarrellut paperista ja kävyistä. 

Jotain siis kotiinkin sen lisäksi, että töihin on saanut tehdä josjonkinlaista somistushärpäkettä.

Olen kutonut viisi paria unisukkia itselle.

Itsenäisyyspäiväksi tein vattukakun: 

sisällä vattuja ja kermavaahtoa, päällä karhunvattuja ja suklaata. 

Loppui pahus kesken.

Nyt on vuoden työt tehty.

On aika levätä ja kerätä voimia viimeistä työvuotta varten. 

Vanha rouva

Käpyjä

Oravat ja myrskytuulet ovat syyllisiä siihen, että kartano on täynnä käpyjä. Pelastin ämpärillisen käpyjä autotalliin. Nehän pörhistyivät kuivuessaan niin, että vyöryivät yli ämpärinlaitojen. 

Värkkäsin kävyistä kranssin, jonka paikka löytyi keittiöstä. Siinä se nyt öhöttää muiden omatekemien syyskoristeiden kanssa. 

Talot teimme muutama aika sitten laudoista, jotka löysimme metsästä. Kuusipuiden rungot sahasimme heinäseipäästä ja isot kävyt toimme kauan sitten Bulgariasta.

Työrintamalla on vipinää, sillä suomalaiset haluavat juhlia vuoden vaihtumista jos jonkinlaisissa pippaloissa. Tapahtumatuotantoa piisaa, joten rekvisiittaa valmistuu urakalla:

Kun piuhat, nauhat, siimat ja sakset antavat myöten, luen ja kudon tasatakseni painetta ja rauhoittaakseni mieltäni. Viimeksi syntyivät polvisukat pikkupojalle, joka ihan itse oli ostamassa lankoja kanssani.

Tämmöistä täällä. Mimmoista siellä?

Vanha rouva

Kranssittaa

Nyt iski kranssitus. Ensimmäisenä pääsi käsittelyyn valmis olkipohja, joka sellaisenaankin on kaunis. Mutta kun tuli Seinäjoelta hankittua betonisia kärpässieniä ja tikun nokkaan pistettyjä mansikoita, piti emännän päästä ne johonkin tökkäämään. Piha on täynnä putoilevia kuusenkäpyjä ja talventörröttäjiä, joista oli suuri apu runsautta hakiessani. Muutama Vanhan herran valkosipulikin katosi noin vain omille teilleen.

Nauha löytyi omasta varastosta ja pakkausmateriaalina palvellut olkihöytyvä Vanhan herran roskiksesta. Kun oli valmista, naulasin tekeleeni eteisen seinään:

Karsin kuusenoksia aidanpielestä. Hyödynsin oksat kahdessa havutyössä. Siinä sivussa meni kopallinen jäkälää ja yksi kellokanerva. Ensimmäinen kranssitus oli tavallinen pyöreä renkula, jonka naulasin alahuoneen seinään ohikulkijoiden katseltavaksi:

Pyöreitä kransseja tulee tehtyä aina. Niihin on jotenkin tottunut ja turtunut. Mutta voisiko kranssi olla suora? Kokeilin kranssituksen sijasta tikutusta. Löysin puutarhavarastosta reilun metrin mittaisen virkaheiton puukepakon, jonka naamioin havuilla suoraksi tikutukseksi ulko-oven pieneen. Tökkäsin siihen muutaman seinäjokisen mansikankin talitinttien riemuksi.

 

Ulko-oven seutu näyttää vielä kovin aneemiselta minun mittapuideni mukaan. Minkähän aidanpielen seuraavaksi karsisin? Käpyjäkin olisi, mutta mustikanvarpuja ei...

Pitääpä tuumailla, ettei kranssittaminen vaan lopahda.

Vanha rouva

Käyn vetten laitaa

Olemme Vanhan herran kanssa hortoilleet vesien laitoja. 

Joskus soilla, joskus joenvarsilla, useimmiten merellä.

Saalistakin on tullut.

Metsäsuon yläpuolelta löytyi 8 kiloa puolukoita. Kunnolla kypsyneitä. Vanha herra mehusti ne jo. 

Samalla reissulla löytyi kolme kiloa suppilovahveroita. Vanha rouva pakasti ne jo.

Vanha herra on pyytänyt mereltä verkoilla syyssiikoja.

Yhdellä kokukerralla tuli 30 hopeakylkeä.

Siikoja on pakastettu, keitetty, savustettu, paistettu ja jaettu ystäville. 

Kuvassa on grillivastuksia odottamassa pellillinen lime-salvia-siikaa. 

Joenvarrelta löytyi marketti, mistä Vanha pari kävi noukkimassa satokausiämpärin. Kiitos ainutkertaisen ystävän, joka vinkkasi. Nyt on säilötty punajuuria, keitetty sipulihilloketta ja syöty lanttu-, punakaali ja porkkanaraastetta.

Vesi on tärkeä elementti ihmisen elämässä, jos meinaa syödä. 

Vesi kastelee ja kasvattaa milloin mitäkin herkkuja.

Vanha rouva

Kirjavaa settiä

Tässä päätin, pyllytin ja jalattimet.

Pyllyttimen vyötärökujassa kulkee puolensentin levyinen musta kuminauha.

Pyllytin on elämäni ensimmäinen laatuaan, mutta tuskin jää viimeiseksi.

Kaikki osaset kudoin seiskaveikasta 3,5 puikoilla. 

Silmukkamäärät ja mallit on ihan omasta päästä (paitsi kärpässienikuvio, jonka hoksasin Elizavetaknits-instasta).

Kädettimet puuttuvat. 

Vieläkö ne saan kutoa? Lankoja olisi.

Vanha rouva

Lähiluomuherkkuja

Syyskuussa marjastetaan niin metsän perusteellisesti. Ensimmäinen satsi puolukoita on jo muusattu huuppamarjoiksi ja mehustettu. Huomenna lähdetään etsimään toista satsia, josta tehdään hilloa ja mehua.

Tänään jatkojalostan nämä makeapihlaja Granatnajan isot marjat. Teen oululaisia kapriksia eli säilön marjat etikkaliemeen.

 

Kokeilin enismmäistä kertaa elämässäni spagettikurpitsaveneitä. Siemenistä siivoamani kurpitsanpuolikkaat muhivat uunissa ensin tunnin verran. Sillä välin tein sipulista, tateista ja jauhelihasta muhennoksen, jonka pehmitin smetanan kanssa. Maustoin soossin, täytin kurpitsakupit ja gratinoin juustoraasteella. Vanha herra söi hyvällä ruokahalulla.

Samalla ruokahalulla katosivat oman maan pavut. Keitin ne suolavedessä, valutin ja annoin voinokareen sulaa keltaisille herkuille. 

Vaan mitä tekisin raaoista pikkutomaateista?

Tattipiirakka on varma syksyn merkki. Tämä vuosi ei ole näillä leveysasteilla ollut mitenkään hääppöinen sienivuosi, mutta visseistä paikoistamme on kuitenkin löytynyt ruskealakkeja. Osa päätyy talven tullen keitoiksi, osa muhennoksiksi ja osa piirakoiksi.

Syyskuun loppu on siika-aikaa. Vanhalla herralla oli verkot aamutuimasta illankähmään kotirannassa. Saldona 17 siikaa ja muutama ahven.

Suurin osa syyssiioista on mätikaloja. Nyt meillä on pakkasessa kilo siianmätiä. Osalla lahjotaan ystäviä. Mutta voi sitä smetanan määrää, mikä taas syödään pimenevässä syksyssä.

Syysomenat odottavat vielä ottajaansa. 

Tiedossa on omenahillosavotta, kunhan puissa pullistuvat punaposket kypsyvät kunnolla.

Vanha rouva

Syyslomanen

Muutaman päivän syyslomanen sujui tarkkailun alaisena. Ystävien erämaamökki oli otettu mitä tiukimman huolenpidon kohteeksi. Kuukkelipariskunta tuli viereen, otti kädestä leipää ja säksätti urakalla, jos palvelu ei pelannut tarpeeksi joutuisasti.

Marjastimme, sienestimme ja muuten vaan hoissimme luonnossa. Söimme, saunoimme, nukuimme ja valvoimme. Joutuisasti meni aika, vaikka mitään sen kummempaa emme saaneet aikaiseksi.

Emme hakanneet halkoja, rakentaneet terassia, katkoneet mäntyjä taikka maalanneet ulkorakennuksia. Ei mitään urotöitä. Ellei sellaiseksi lasketa laiskanpulskeita päiväkahvitteluja syysauringossa hyvässä seurassa.

Vanha rouva ja tirpat

Onni on

Paljaat jalat ihmettelevät jättisyreeniä. Hevonkukku ja puumaiseksi rojahtaneen syreenin alasleikkaus keväällä lienevät syynä moiseen kasvupyrähdykseen.

Koska jalat olivat paljaat koko heinäkuun, kudoin koko loma-ajan pelkkiä raitasukkia. Nyt on mitä työntää kumppareihin, sillä sienestys ja marjastus alkavat ihan kohta.

 

Omenoita on tullut niin paljon, että saimme mehulaitoksesta ulos yhteensä 63 litraa pastöroitua omenamehua. Mahtavan makuista, makeaa ja ihan ilman lisävettä ja -aineita.

Kasvimaalla alkaa olla sen verran tungosta, että salaattia ja mangoldia tunkee jo korvista ulos. Pikkutomaatit kypsyvät hiljalleen ja maissipuska hipoo kasvihuoneen kattoa.

Lähialuematkailu on supistunut vähiin heinäkuun jälkeen. Työt, nääs. Sentään Koitelissa piipahdettiin yhtenä kuumana sunnuntaina. Sieltä löytyi aito kosintalause vuosimallia 1990:

Aloinhan minä ja tässä sitä nyt yhdessä kässehditään. Onni on.

Vanha rouva

Normi-ihminen

Olen ollut lomalla koko heinäkuun. Ei keikan keikkaa, ei hopun hoppua. Ensimmäisen kerran 35 vuoteen! Keikkatyöläinen juoksee silloin, kun keikkaa pukkaa. Päätin kuitenkin jo talvella, että edes yhden heinäkuun ennen eläkkeelle jäämistä olen kuin normi-ihminen.

Luin kirjoja. Kudoin sukkia. Kävin elokuvissa ja taidenäyttelyissä. Tapasin ystäviä. Söin mansikoita ja jäätelöä. Katselin kirjavia kukkasia.  

Ajoin nurmikkoa. Siivosin ja pyykkäsin. Nukuin ja valvoin. Pyöräilin ja kävelin. Katselin poutapilviä ja sadepilviä. Istuin puutarhassa. Katselin valkeita kukkasia.

Kun peruna puhkesi kukkaan, kampesin itseni tolpilleni. Oli aika aloittaa keikkailu, tehtailu ja muu toimekas puuhailu. Tiedä sitten, olisiko niin väliksi ;)

Vanha rouva