Lumisota voi alkaa! Leivoin
lumipalloja. Niiden taikinaan tarvitaan:
- 200 g voita
- 200 g sokeria
- 2 tl vaniljasokeria
- 1 kananmuna
- 300 g vehnäjauhoja
Voi ja sokerit pitää
vatkata niin valkoiseksi vaahdoksi, ettei sitä meinaa erottaa ulkona
satelevasta lumesta. Sitten sekaan vatkataan muna. Lopuksi lisätään vehnäjauhot
ja tehdään taikina, joka on mukavan letkeää. Sen annetaan huokaista jääkaapissa
jonkun aikaa.
Taikinan ässehtyessä
minulla on tapana juoda kuppi kahvia, kunnostaa pellit ja
ottaa tarpeelliset värkkikalut (muotti, kaulin, lasta, kupillinen jauhoja)
esille. Samantien pyyhkäisen leivinpöydän ja napsautan uunin 200 asteelle.
Ja sitten toimeen eli
hellimään taikinaa pienissä osissa niin ohueksi, että päivä melkein paistaa
läpi. Kuten mummuni opetti. Pyörylöitä muotilla pellille ja uuniin muutamaksi
hetkeksi. Nämä palloset eivät leviä uunissa, sillä taikinassa ei ole
kohotusainetta. Tarkoitus on, että pallosista tulee ohuita, vaaleita ja
kevyitä. Seuraan silmä kovana, etteivät palloset pala - vaara on suuri, sillä
ne ovat niin ohuita. Ovathan varmasti?
Nyt vadelmahillo esiin! Kun
palloset ovat jäähtyneet (vetäise leivinpaperi heti pois kuumalta pelliltä,
etteivät palloset jälkikypsy pilalle), sipaisen palloselle hilloa ja painan
toisen varovasti päälle. Annan pikkukakkujen imeytyä viileässä mielellään
seuraavaan päivään. Silloin puolikkaat eivät luistele erilleen, kun alan
kuoruttaa niitä! Muuten, jos haluaa pakastaa lumipallojen aihioita vastaisen
varalle, se kannattaa tehdä tässä vaiheessa ja jättää koristelu myöhemmälle.
Lirautan tomusokeriin
tippasen vettä ja sekoitan kuorrutteen tasaiseksi ja kiiltäväksi. Kuorrutan
jokaisen pallosen sievästi ja tasaisesti - reunoistaan palloset tunnetaan, jos
kohta niiden tekijäkin! Sanoi mummu. Ripottelen päälle rapeaa raesokeria. Annan
kuivua mielellään yön yli, vaikka kuinka tekisi mieli maistaa.
Sitten kun lumisota vihdoin
voi alkaa, kielelle jää ihana makumuisto: voin rehevyyttä, vadelman
hienostuneisuutta ja tomusokerin makeutta. Täydellistä!
Vanha rouva huokaa
taistelun tuoksinassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti