28.5.2017

Sinnikkään sateinen sunnuntai


Vettä sataa saavista kaataen.

Nurmikko on vihreä vain aurinkoisella seinustalla. Muualla on talvenkalpeaa. Yksikään puu tai pensas ei ole avannut silmujaan. Narsissit ovat piilossa maan alla. Koko puutarhani kutistuu kolmeen orvokkiruukkuun.

Heittelin eilen kevätlannoitteet pitkin kartanoa. Katselin masentuneena kasvimaata, mihin olen kärrännyt tuoreet mullat ja tehnyt siistit kohopenkit. Siemenet polttelevat kopassa ja istutussuunnitelma sisimmässä.

En jaksaisi enää odottaa, että kylmyys, kaatosade ja pohjoistuuli menisivät menojaan ja Luoja armahtaisi minua, Pohjanlahden ranta-asukasta.

Sinnikkäästi join tänään aamukahvini tuunatulla toolillani, sateenvarjon alla ja kumpparit jalassa. Kyllä tämä tästä?

 

Sade ajoi sisälle, joten kokeilin tekstiilinkovettajaani vanhaan pitsiliinaan. Kastelin liinan kovettajassa ja taputtelin sen lasikulhon päälle. Odottelin yön yli ja kas, minulla on pitsinen kulho!

  

Pitsikulho kiipesi kukkatikkaille. 
Olkoon siinä ilahduttamassa kylmässä kärsivää sieluani.

Vanha rouva


21.5.2017

Nuori ja nätti

 

Vanha herra ilahdutti minua vaahtera-auliolla, ihanalla punakukalla. Rispustin sen kunniaksi keittiön seinälle lukiossa maalaamani taulun. Sen raamit passaavat sopivasti puuarkkuun, jonka sudin maaliskuussa vaaleanpunertavaksi (KLIK):


Hortensian minulle kiikutti pikkuinen poika, rakkaani ja kalleimpani. Kantoapuna oli vielä pienempi tyttö, suloinen suppusuu ja ruusunnuppu.


Pitihän moisen kukkameren lahjoittajille tarjoilla suolaista ja makeaa. Suolaisen tarjottavan virkaa hoitivat täytetyt rinkelit. Voitelin rinkelit tuorejuustolla. Salaatinlehti reiän päälle ja lehden päälle siipale lohta. Sen päälle waldorfinsalaattia ja kansi. Koristeeksi tomaattia, basilikaa ja orvokinkukka. Sitten päästiin pääasiaan:


Näyttää mansikkakakulta, mutta maistuu umpisuklaalta ja appelsiinilta. Resepti löytyy Pandan mainiosta kakkukirjasta "Lakua ja suklaata". Se menee näin:

Pohjaa varten vatkataan 200 g huoneenlämpöistä voita ja 2 dl sokeria. Valkeaan voisokerivaahtoon lisätään 3 munaa yksitellen ja hyvin vatkaten. Sitten lisätään keskenään sekoitetut kuiva-aineet (3 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 2 tl vaniljasokeria ja 100 g rouhittua tummaa suklaata). Taikina kaadetaan kunnostettuun 22 cm vuokaan ja paistetaan 175 asteessa uunin alatasolla n. 45 min. Jäähdytetään ja leikataan kolmeen osaan. Kostutetaan appelsiinimehulla.

Väleihin lisätään täyte (2 dl kermaa vaahtona, 150 g turkkilaista jukurttia, 1 tl vaniljasokeria, 2 tl raastettua appelsiininkuorta, 100 g rouhittua valkosuklaata), jonka päälle levitetään mansikkaviipaleita. Minä en käyttänyt mansikoita, vaan valutettuja säilykemandariineja. 

Pursotin tumman kakun piiloon runsaalla, tomusokerilla makeutetulla kermalla. Laitoin kakun päälle sikin sokin masikoita kokonaisina ja viipaleina. Ruuttasin mansikoiden päälle vielä sulatettua suklaata.

Kakku maistuu suklaalta, appelsiinilta ja mansikoilta. Täydellinen makeanhimoon ja kaikkien rakkaiden hemmotteluun.


Jaa että miksi moinen kukkameri ja kakkutarjoilu?
No siksi, että vietin taas kerran 18-vuotissynttäreitäni - on se vaan niin ihanaa olla nuori ja nätti!

Vanha rouva

10.5.2017

Ihastunut ja vihastunut

 

Ollako ihastunut vai vihastunut? 
Ensin sain päälleni rakeita, sitten untuvia ja lopuksi vaipan. 

 

Olin takapihalla haravoimassa kukkamaata, kun yht´äkkiä taivas tummeni. 
Pakenin sisälle ja toivottomana kurkin keittiön ikkunasta puutarhaani.
Ensin rakeet pommittivat äskeistä työsarkaani ja 
sitten pyry peitti puutarhan - viidentoista minuutin sisällä.


Onneksi en tänään istuttanut orvokkejani ulos.
Täytyy tyytyä virkkuukoukun heilutteluun, siemenpussien helistelyyn ja hampaiden kalisteluun. 
Tämänhetkinen käsityöni, pellavapitsin virkkuu, sopii värimaailmaltaan täydellisesti ikkunantakaiseen reaalimaailmaan.

Vanha rouva


7.5.2017

Seinäpallero


Kermankeltainen seinäpallero liittyy taannoiseen seinänmaalaukseen (KLIK). Pallero syntyi paksusta ekopuuvillasta viitosen virkkuukoukulla ilman mitään sen kummempaa ohjetta - kunhan virkkasin töllöä katsellessani.


Kovetin palleron tekstiilikovettajalla päältä ja alta. Kovettajaa piti käyttää ronskilla kädellä, sillä virkkuu oli iso, painava ja lepsu. Lopulta pallero oli kova koppura, joten nyt se pysyy seinällä yhden naulan varassa.

Sen verran innostuin tästä tekstiilikovettajasta, että nyt tekisi mieleni kokeilla semmoista ainetta, jolla voisi kovettaa pitsejä ulkoilmaan, tuuleen ja tuiskuun, aurinkoon ja pakkaseen. Onko sinulla kokemusta moisesta aineesta?


Virkuukoukulla syntyi parina iltapuhteena muutakin. Ostin halpakaupasta pari topattua istuinpäällistä. Virkkasin niiden reunaan hempeät pitsit, jottei homma mene ihan tylyn asialliseksi.

  

 

Istuksimaan toppatoolilla en nyt kuitenkaan ehdi, 
sillä pitää mennä katkomaan pihlajia ja ruopsuttamaan tienpiennarta. 
Heippa.

Vanha rouva

1.5.2017

Keltainen toukokuu

  

Keltainen oli toukokuu, kun ympärillä oli värikäs Turkki! Lentokoneessa, uima-altaalla ja merenrannalla valmistuivat nämä ihanuudet - kouluvuosien kammotukset:


Muistatko, kun kansakoulussa piti väkertää vohvelikankaisten pyyheliinojen reunaan pitsit? Voi että, miten minä inhosin niitä. Mutta näin 45 vuoden päästä tuntui ihan hyvältä palata kouluaskareiden pariin. Hommasin keltaista virkkauslankkaa ja virkkuukoukun numero 2. Niillä minä suihkin menemään saksalaisten turistien huvitukseksi ;)


Keltapalloiset pellavapyyheliinat hommasin pari vuotta sitten Lapuan kankureilta. Minä en voinut jättää näitä karkkeja kauppaan, vaan toin ne kotio odottamaan spesiaalihetkeä. Se hetki oli nyt. Laitoin niihin pitsit reunaan ja meinaan käyttää niitä pöytätuukeina.


Ruosteenruskean pellavapyyhkeen hommasin muutama hetki sitten ihan sen värin takia. Nyt liina sai reunaansa keltaisen pitsin. Pitsillä tuunattu pellavapyyhe pääsi oitis tositoimiin kylppärin kaunistukseksi. Tosin se ei taida kauaa roikkua yksikseen...


Keltaisen värin kunniaksi leivoin keltaisen piirakan. Viimeiset korvasienet pääsivät pannulle sipulin ja voinokareen kanssa. Mausteeksi suolaa ja valkopippuria. Piirakkapohjan päälle kananmunalla ryyditettyä smetanaa ja pinnalle cheddar-raastetta. Uuniin puoleksi tunniksi. Sitten parempiin suihin.

 

Lisää keltaista on tuloillaan, venttaa vähän!

Vanha rouva 

PS. Alimmassa kuvassa elämäni ensimmäiset omatekemät munkkirinkilät. 
Lurps.