27.1.2019

Hienouden huippu

 

 

Ystäväni emigranttimummo syntyi ja varttui neidoksi Pietarin kaupungissa ennen vallankumousta. Hän oli sitä mieltä, että hienouden huippu ja eleganttiuden riemuvoitto kiteytyy hennonbeigessä värissä ja kevyessä kerroksellisuudessa.

Eva-mummo tuli elävästi mieleeni, kun inventoin kangasvarastoani. Kangaslaatikkoon oli kertynyt pitsejä, pellavia, toimikkaita ja puuvillaröyhelöitä.

Keksin kaikille aarteilleni huikean käyttökohteen, mutta toteutus odottaa vielä valmistumistaan - yhden vetoketjun verran. Tammikuisen auringon elähdyttämänä on hyvä välillä levätä ja sitten taas edestä pikkuriikkisin pistoin. Minulla ei ole mihinkään kiire.


Vanha herra kiikutti minulle sävysävyyn sointuvan paketin, jonka oli ihan itse kaupassa sitonut.


Lähdenkin tästä viettämään hääpäivää armaani kera. 
Moikka!

Vanha rouva

25.1.2019

Elämysduunia

Maailma on huurrettu jäällä ja lumella. Se ei kuitenkaan haittaa, kun meikäläinen duunittaa. Kesä on kohta ovella ja kesän työkeikat vaativat valmistautumista.

Kollegan kanssa tarvoimme pitkin hautausmaata reitittämässä uutta kävelykierrostuotetta. Sen jälkeen istahdimme kirjastoon ja aloimme etsiä faktaa ammoin kuolleista ammattimiehistä.

Työmme olisi huomattavasti hitaampaa, ellei olemassa olisi kirjastolaitosta ja siellä työskenteleviä ammattilaisia. Mikä apu ja ja mikä mielenkiinto!









Olen joskus kuullut väitettävän, että oppaat saavat opaskurssin käytyään haltuunsa kaikenkattavan opaskäsikirjan ja että helppohan se on opastaa - sen kun lukee kirjasta ja kuuklettaa.

Jokaisen opastuksen synnyttäminen vaatii suuren työn: kirjastoja, arkistoja, haastatteluja, museoita, yhteiskuntaa etuperin ja takaperin, sanomalehtiä, lähdekritiikkiä, hyviä perslihaksia ja venyviä hermoja.


Suomen oppaat kouluttautuvat koko ajan, oli keikkoja tai ei. Kohdekäyntejä, luentoja, sparraamista pienissä työryhmissä, teema- ja lukukerhoja.

Kuvassa on oppaiden kohdekäynti De Gamlas Hemissä. Vuonna 1906 avasi ovensa kunniakkaille ruotsinkielisille naisille tarkoitettu vanhainkoti. Talo on nyt monen vaiheen kautta ja
300 000 kiloa rossipohjan muhia, jäkäliä ja hiekkaa tyhjempänä avattu uutuuttaa kiiltävänä ja intoaan salaamattomana majoitus- ja ravintolayrityksenä. Yrittäjä näytti meille 19 takkaa, pari vierashuonetta ja  ravintolan. Nostan hattua urakalle ja toivotan menestystä.

Nyt on faktaa takataskussa, kun seuraavan kerran asiakkaita nykypäivään pelastetun talon ohi kuljetan.


Matkailualan elinehto ovat asiakkaita miellyttävät elämykset. Tässä bisneksessä joutuu elämysten eteen tekemään kaikenmoisia töitä.

Tällä viikolla olen virittäytynyt 20-luvun salakapakkafiiliksiin värkkäämällä leideille otsapantoja ja helminauhoja.

Apuna ovat puvustuksen historiaa käsittelevät kirjat ja nettisivustot. Apuna ovat myös tuunarin aarreaitat eli kirpparit ja kierrätyskeskukset.

Neula ja lankaa, ompelukone, liimapistooli, tongit ja hohtimet, saha, vasara ja kultalanka. Niin ja ne hermot. Kas siinä tämän työvaiheen tykötarpeet.





H-hetkellä tehdään tavallisesta lounasravintolasta vaikka kummituskartano.

Silloin puetaan päälle elämysasut: olipa kyseessä oikea noita 1600-luvulta, koulumamselli 1700-luvulta, tehtailijanleski 1800-luvulta taikka hemaiseva hepsankeikka 1900-luvulta.

Valot, äänet, tuoksut, maut ja kosketus. Rekvisiitta luo illuusion aitoudesta, käsikirjoitus kertoo tarinan ja tuottajaryhmän
heittäytyminen vie asiakkaan kohti mennyttä maailmaa.

Me ohjelmapalvelutuottajat luomme elämyksille raamit. Lopullinen elämys syntyy (jos on syntyäkseen) asiakkaan mielessä ja sydämessä.


Yllä olevassa kuvassa on elämystä kerrakseen. Rautaromulassa oli iso häkki täynnä jonkun ravintolan dumppaamia metalliastioita. Satuin hollille ja keräsin kaikki pienet kakkuvuoat talteen pilkkahintaan. Mitä niistä syntyy ja minkälaiseen produktioon - sen näyttää aika.

Nyt tämä lähtee rakentamaan seuraavaa elämystä, heippa!

Vanha rouva

  

21.1.2019

Koekeittiössä

Vanha herra toi mereltä ahvenia. Ei yhtään tehnyt mieli hukuttaa kaloja kermaan tai kiduttaa niitä pannulla.

Löysin ohraryynipaketin kyljestä vastauksen pulmaani: kalaohravuoka. Vain porkkanat puuttuivat, mutta korvasin ne palsternakalla.

Kalavuoasta tuli oikein maukas ja raikas. Ihan ilman kermaa ja voita ;) Suosittelen.


Puhun työkseni kestikulttuurin historiasta ja vanhoista pitoperinteistä. Ennen vanhaan rikkaat söivät Oulussa soseutettua lintukeittoa, kuhaa normandialaiseen tapaan ja lampaansatulaa renessanssityyliin. Sen sijaan köyhien ja kainojen ruokavalio koostui kovasta leivästä, potuista, silakkalootasta ja suolakalasta. Kerran minulta kysyttiin öllövellin reseptiä. Nyt päätin kokeilla ruotsin öl-sanasta väännettyä öllövelliä, jota myös elsuupaksi, ölsuupaksi kutsutaan. Se on juhlien jälkiruokana tarjottu, tavallisesti siirapilla makeutettu lämmin keitto, jossa on kaljaa, jauhoja, rusinoita ja leipäjuustoa.

 

Öllövellistä tuli oikein makeaa ja tuhtia jälkkäriä. Koko huusholli tuoksahti rehevän maltaiselta. Aika eksoottinen kokemus näin hämäläiselle. Mutta niin taitaa mustamakkarakin olla paikallisille ;)

Mitähän seuraavaksi kokeilisi?

Vanha rouva


19.1.2019

Selkäviikon sopat

  

Ensimmäisellä selkäviikolla tarjoilin Vanhalle herralle tuunattuja joulunjämiä. Vanha herrahan ei oikein perusta kasvisruoista, joten taisi viikon ruokalista olla kärsimystä.

Tein ylijääneestä porkkanasoseesta soppaa. Liemeksi liruttelin kaikki kermapurkinpohjat ja tuorejuustonökäreet kera ranskankerman. Sopan sekaan pistin pussillisen pakastettuja kehnäsieniä.

Pilkoin vihanneslokerossa lymyilleet lehtisellerinvarret ja sotkotin joukon jatkoksi rypäleitä, omenaa ja ananasta. Kostutin salaatin majoneesi-kermaviili-sinappi-seoksella ja jauhoin päälle suolaa ja mustapippuria. Päälle humautin aivoja (lue: saksanpähkinöitä).


Keitin myös kinkunjämistä ja savupossusta lihasoppaa. Siihen tarvitaan aluksi sipulia ja ohraryynejä, jotka kuullotetaan öljyssä ja keitetään vedessä puolisen tuntia. Mukaan heitin kaikki luut ja nahkanmutkat makua antamaa.

 

Kun kattila oli porissut hienoisesti sen puoli tuntia, otin lihanräntyt pois kattilasta ja lisäsin tilalle pilkottuja porkkanoita, lihanpalat, valkosipulia ja lipstikkaa sekä sulatejuustoa. Porruutin keittoa hiljalleen toisen puolisen tuntia. Lopuksi maustoin keiton kermalurauksella, basilikalla sekä suolalla ja mustapippurilla.

Vanhan herran sydän suli tuhdin sopan äärellä ja hän loihe lausumahan: Hyvähän tää on, vaikkei pottuja ookkaan!

Selkäviikot pakkasineen sen kun jatkuvat.

Vanha rouva


13.1.2019

Ryhtikampanja

Aloitin uuden vuoden ryhtikampanjan kangas-varastostani.
Olen jemmannut kangaspaloja, käytöstä poistettuja verhokappoja sun muuta ylimääräistä, mutta käyttökelpoista.

Aloitin kankaiden täystuhon kukikkaista tilkuista. Yhdistelin palat ja ompelin kaksi käsityöpussia. Kansakoulussa piti ommella moinen pussukka vohvelikankaasta. Pussi koristeltiin kirjavilla pujottelukuvioilla.


Ennen joulunpyhiä ompelin joululahjasohvalle kaksi jättityynyä Vanhan herran pyynnöstä. Sitten löysin kangaskaupasta hilpeää tuukia. Ei mitään hempeitä kukkasia, vaan ilmiselviä ötököitä. Hurautin kankaasta kolme pikkutyynyä ja pyöräytin kulmiin vielä tupsut.

Nyt on ompelukoneen vieressä työn alla jotain ihan muuta. Kohta näet.

Vanha rouva

8.1.2019

Lennokas mäkilähtö


Kovin on ollut lennokas mäkilähtö kohti uutta vuotta! 


Työn alla on ollut uusia sukusomistuksia ja silinterihattuja.


Hongat ovat muuttaneet väriään ja kotatulet loimunneet. 
Olen leiponut asiakkaille taateli- ja omenamuffinseja ja Vanha herrakin joutui väkisin pannarinpaistoon!


Taannoisista tontuista sukeutui lumiukkoja hienoisella tuunauksella. 
Mutta kuka kumma köllöttää teltassa?

Näillä eväillä on uusi työvuosi saatettu alkuun.
Kohta taas kummitellaan...

Vanha rouva