31.1.2011

Venäläis-italialainen maitokakku

Kakku sai alkunsa Jelena Sutshkovan kakkukirjasta Торты и пирожные - сладкая роскошь = Kakut ja piirakat - makeat herkut.

Ystävä lähti käymään naapurimaassa ja sain tuliaisiksi nuoruuteni ihanaa herkkua, kondensoitua maitoa. Pettymys tosin oli suuri, kun maito saapui pussissa eikä perinteisessä säilyketölkissä! Sisältö oli yhtä kaikki yhtä hyvää kuin vuonna 1981, kun ensimmäisen kerran sain maistaa tuota taivaallista ylellisyyttä.Tuohon aikaan ei leningradilaisten kauppojen hyllyillä nimittäin ollut paljon myytävää. Purkkimaitoa kuitenkin löytyi ja sitä Nina-ystäväni keitteli purkkitolkulla. Ranskanleivän päälle sitten leviteltiin herkullista kotitoffeeta ja juotiin päälle tummaa gruusialaista teetä. Oi nuoruutta!
 
Kakkupohjaa varten sekoitin keskenään 400 g kondensoitua maitoa, 50 g voisulaa, 200 g vehnäjauhoja, 1 tl soodaa ja 2 munaa. Paistoin kakkupohjaa 175 asteessa niin kauan, ettei hammastikkuun enää tarttunut taikinaa. Jäähdytin pohjaa peitettynä ja sitten leikkasin sen kolmeen osaan.

Venäläinen ohje sanoo, että kakun kostutukseen käytetään lientä, jossa on 50 g vettä, 50 g sokeria ja 50 g konjakkia. Keitin vettä ja sokeria niin kauan, että sokeri suli. Jäähdyttelin ja lisäsin sitten liemeen appelsiinilikööriä (konjakki sattui olemaan loppu).

Kakun kerrosten väliin ja päälle tuli maitokreemi. Siihen tarvitsin 5 dl kermaa vaahdotettuna ja 400 g kondensoitua maitoa. Satumaisen helppo levittää löyhiksi aalloksi!

Alkuperäisen ohjeen mukaan reunat olisi pitänyt koristella hasselpähkinärouheella. Päälle olisi pitänyt vielä pursottaa kermapallukoita, joiden nokkaan olisi pitänyt tökätä kokonainen hasselpähkinä. Ja sitten vielä kaakaoripsautuksia. Siis olisi pitänyt.

Menin kauppaan, mutta unohdin, mitä piti ostaa, kun hoksasin italialaisia savoiardi-keksejä, joissa mausteena oli appelsiinia. Nehän sopisivat kakun kylkeen! Päälle ripottelin pähkinäiden puutteessa suklaarouhetta (pysyi edes värisävy samana kuin alkuperäisessä ohjeessa ;)

Kakusta tuli siis höperyyteni ja jakomielisyyteni takia venäläis-italialainen maitoappelsiinikakku, TA-DAA!
 
Vanha rouva, ikuinen sumplija

25.1.2011

Suklaapullaa kullalle


Vanhan herran työmatkalta paluun kunniaksi leivoin minulle uutta ja ihmeellistä pullaa. Kaapissa ei nimittäin ollut kananmunia sen paremmin kuin voitakaan. Joten puolen litran pullataikina sai tulla toimeen ruokaöljyn voimalla ja ihan ilman munia.

Kaulitsin kohonneen pullataikinan levyksi. Kun kerta voita ei ollut tarjolla, levitin pullalevylle maustamatonta tuorejuustoa. Ripottelin päälle hiukkasen sokeria ja maitosuklaarouhetta. Sitten levy rullalle, rulla palasiksi ja palaset vuokiin kohoamaan. Kohonneet pullat voitelin maito-siirappiseoksella ja koristelin rapella sokerilla. Paistoin suklaapullia 225 asteessa, kunnes ne olivat kullanruskeita.

Kukaan ei sanallakaan maininnut Vanhalle herralle, että yksi pellillinen kullan suklaapullia paloi mustaksi Kauniiden ja rohkeiden takia. Eihän se ole leipuri, joka ei kertaakaan polta leipomuksiaan; eikä se ole ompelija, joka ei kertaakaan hurruuta ompelukoneella sormiaan verille... sanoi emäntäkoulun opettaja aikoinaan.

Vanha rouva, ilmeisesti ihan oikea leipuri-ompelija

20.1.2011

Vilukissalle lämmikettä

Joulupukki, tuo vanha horisko, unohti vieraan paketin meille. Ilmoitti sitten vain Korvatunturilta, että lähetä se violetti timanttipusero oitis eteenpäin, sillä se ei todellakaan mahdu SINULLE!

Minä tein työtä käskettyä (eikä se todellakaan mahtunut MINULLE) ja kiikutin puseron postiin. Helsingistä löytyi oikea omistaja, semmoinen pieni, siro, sievä ja satumaisen sädehtivä. Sille paljetein tähditetty pörröpusero on ihan omiaan.

Novita Crystalista kympin puikoilla neulotun puseron ohje löytyy Novita syksy 2010 -lehdestä numerolla 10.


Yöllä tuota timantein lastattua siroa, sievää ja satumaista saattaa palella peitoista, flanellipyjamasta ja lämpöpatterin virkaa toimittavasta aviomiehestä huolimatta. Ajattelin auttaa ajattelematonta Joulupukkia ja sujauttaa timanttipakettiin proosalliset säärystimet.  Kilkuttelinpa sitten aikani 2,5-numeroisia sukkapuikkojani.


Villaisesta silkistä (tai silkkisestä villasta - en muista langan koostumusta niin tarkalleen) kudotut säärystimet alkoivat raidoittua. Jotta vempaimet pysyisivät kunnolla jalassa, neuloin takaosaan vienot kavennukset. Ajattelin samalla sen lämpöpatterin sielunelämää - sehän saattaa iskeä silmänsä vaimonsa siroihin nilkkoihin, kun löpsöttävät säärystimet eivät peitä niitä syyttä suotta!
 
Siro ja satumainen on jo tehnyt koeajon. Säärystimet toimivat kuulemma moitteettomasti yöllä ja timanttipusero päivällä.

Vanha rouva, ihan ilman kimallusta

19.1.2011

Rahkakakku toiveikkaille


Löysin suureksi ihmeekseni vanhasta ruotsalaisesta keittokirjasta kahvikakkuohjeen, jossa ei ole voita! Jeskamandeera, sitähän piti heti kokeilla:

·         3 munaa

·         2 dl sokeria

·         250 g rahkaa

·         1 appelsiinin raastettu kuori

·         2 dl rusinoita

·         3 dl vehnäjauhoja

·         2 tl leivinjauhetta

·         0,5 dl mantelirouhetta

·         80 g suklaarouhetta

Vaahdotin munat ja sokerin valkeaksi. Lisäsin rahkan ja appelsiininkuoren sekä keskenään yhdistetyt muut aineet. Kaadoin taikinan tasapohjaiseen vuokaan ja paistoin 175 asteessa uunin alaritilällä n. 45 min. Jäähdytin ja kumosin.

Kakku näytti... no, sanotaan vaikka kirjavalta. Joten tein sille tepposet! Ensiksi kostutin sen desillä lämmintä vettä, johon lurautin Amarettoa. Kaulin sokerikuorrutetta ympyräksi ja taputtelin sen kakun päälle. Tasetille tiputtelin mantelirouhetta, jotta koemaistaja saisi yhden pisteen vihjeen kakun sisällöstä.
 
 
Laihdun varmasti koemaistellessani kakkua - eihän siinä kerta ole voita! Sisältä tosin paljastuu mehukkaan makeaa rusinasuklaatäytettä tuhdinpuoleisesti.

Vanha rouva toiveikkaana

5.1.2011

Ihanien naisten karkkikakku

Neljä ihanaa, puheliasta ja nauravaista rouvaa Äänisen rannalta saapui vieraakseni. Vierailu oli sen verran yllätyksellinen, etten hätäpäissäni ehtinyt leipoa kaikkia seitsemää sorttia tarjolle, vaan tyydyin sitäkin kaloririkkaampaan äkkimakeaan:


Kakun sisällä on kanelilla maustettu pohja, jonka kostutin vanhanaikaisesti vaniljasokerilla makeutetulla maidolla. Kakun kahdessa välissä on itsetehtyä omenahilloketta paksun kermavaahtokerroksen syleilyssä.

Sitten isoin tähtitylla pussiin ja PAKSUA kerma-aaltoa pursottamaan. Kakun päälle tiputtelin kaikkea mahdollista supersalaisista kätköistäni (pakko olla sellaisia, etten syö kaikkea heti, nyt ja oitis tältä istumalta). Kakun päällä saivat oikeuden kukkoilla vihreät kuulat, vaaleanpunaiset ja valkeat vaahtokarkit, suklaarusinat sekä kirjavat suklaarakeet. 

Tykötarpeiksi tummaa teetä ja paljon suhisevia venäjän kielen ässiä!

Vanha rouva kieli solmussa 
 
 

1.1.2011

Rommisuklaakakku

Uuden vuoden kakkuni on monena vuonna ollut rommilta reilusti tuoksuva ja maistuva suklaakakku. Niin tänäkin vuonna:

 
Vaahdota 2 dl sokeria ja 200 g voita valkeaksi vaahdoksi. Lisää 3 munaa yksitellen vatkaten. Sekoita 2 dl vehnäjauhoja, 1 dl siivilöityjä perunajauhoja, 1,5 tl leivinjauhetta, 150 g taloussuklaarouhetta ja 0,5 dl siivilöityä kaakaojauhetta. Lisää jauhoseos taikinaan ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina kunnostamaasi tasapohjaiseen kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa n. 45 min. Jäähdytä ja kumoa.

Tee kostutusliemi: keitä 1,5 dl vettä ja 1 dl sokeria. Jäähdytä. Lisää 0,5 dl rommia. Kaada rommiliemi kakulle. Kääri kelmuun ja pane viileään ässehtymään ainakin viikoksi. Kakku paranee vanhetessaan.

Tarjoile löysän kermavaahdon kera, kun kakku on huoneenlämpöistä.

Vanha rouva
 
PS. Uuden vuoden opetus: "Rommia pitää tarjota, kun on kylmä!"