29.7.2011

Kani ja kala kohtaavat

Perjantairuoka lähti liikkeelle siitä, että ensin piti keksiä lisuke iänikuisten pottujen tilalle. Kasasin ajatuksissani viileälokeron sisällön tiskipöydälle ja tuijotin röykkiötä hetken aikaa. Vanha herra kävi välillä vinoilemassa, että eikös sinun pitänyt tehdä ruokaa IHMISELLE, eikä kanille.

Suutuspäissäni pilkoin porkkanoita, munakoisoja, kesäkurpitsoita, paprikoita, tomaatteja ja sipulia suurehkoiksi palasiksi. Kuorin myös monta valkosipulinkynttä. Sitten pehmittelin sipulia ja valkosipulia öljyssä. Käytin myös kasvikset öljytyllä paistinpannulla hetken verran kääntymässä.

Kumosin kaikki ainekset uunivuokaan. Murskasin pinnalle kaksi kuivattua chiliä ja oman maan mäkimeiramia. Rouhin perään mustapippuria ja suolaa. Sekoitin. Sitten lykkäsin vuoan uuniin 150 asteeseen paahtumaan. Kun porkkanakolikko tuntui hampaitten välissä napakalta, oli kasvislisäke valmis. Sitten päälle tuoretta mäkimeiramia ja pöytään.

Kasvisten paahtuessa kaivelin jääkaappia edelleen ja löysin herrani kalasatamasta ostamia savukaloja. Taiteilin oman maan salaatista, retiiseistä ja kukkasista salaattilautasen, jota ryyditin aurinkokuivatuilla tomaateilla, oliiveilla ja marinoiduilla chilipaprikoilla. Asettelin savukalat kaninruoan seuraksi ja niin oli ruoka valmis.

Jälkiruoaksi Vanha herra taikoi pannaria tuorevadelmamössön kera. Ai että oli makoisaa.

Vanha rouva

26.7.2011

Nyt nappaa!

Vanha herra osteli aikoinaan villalankoja Tallinnasta. Hän toi langat kotiin äimistyneelle minulle ja toivoi saavansa äkkiä, pian ja heti Lapin väreihin sointuvan kalastuspaidan. Mitään kirkasta kun ei kuulemma erämaissa voi käyttää, koska kalat pelästyvät eivätkä ikinä tartu herran konnankoukkuihin.


Olen vetkutellut monta vuotta lankojen kanssa. Kerälle sain ne kerittyä pari vuotta sitten, mutta kalapaitainspiraatio ei vain ottanut iskeäkseen. Kunnes pari kuukautta sitten päätin, että minähän en tekemättömiä töitä uuteen kotiin kanna! Alkoi armoton neulominen. Armoton sen takia, ettei telkkarista tule näin kesällä oikein mitään katsomista ja minä olen tottunut töllön edessä tekemään käsitöitä. Sinnillä olen tuijottanut sadansia uusintoja ja neulonut urakalla.

Itse mannekiini ei ole kotosalla paitaansa mallaamassa, joten pötkäytin paidan sängyn päälle Vanhan herran mieliasentoon.

Aikani metsänvihreää, vedenturkoosia ja taivaanviolettia ihailtuani laitoin paidan vannomaan käsi sydämellä, että nyt nappaa!

Terveisin Vanha rouva

Juopuneen hämähäkin piperrys


Kakun syynä ja aiheena olkoon vaikka se, että vietin nimipäivääni akkainviikolla ja unohdin sen tyystin. Ilman lahjatulvaa ja tuhansia onnentoivotuksia jääneenä leivoin lohdutuksekseni suklaakakun:

Taikinaan tarvitsin 3,5 dl sokeria, 2 munaa, 3,5 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 0,5 tl suolaa, 1 rkl kaakaota, 1 tl vaniljasokeria, 1 rkl valkoviinietikkaa, 1 dl rypsiöljyä, 2,5 dl mansikkakermaa ja 2 rkl punaista karamelliväriä. Vaahdotin sokerin ja munat valkeaksi vaahdoksi. Sekoitin mukaan keskenään sotkotetut kuivat aineet ja perään lurautin märät aineet. Paistoin kakkuan 175 asteessa melkein tunnin. Kun kakku oli seuraavana päivänä oikein jäähtynyt, leikkasin sen kolmeen osaan ja lapoin väleihin vispaamaani täytettä: 400 g maustamatonta tuorejuustoa, 1 prk rahkaa, 4 dl tomusokeria.

Samaa täytettä levittelin kakun päälle. Kovin lättänältä näytti, joten sain piperryskohtauksen. Pursottelin täytteestä pienen pienellä o-aukkoisella terällä juopuneen hämähäkin verkkoa kakun reunoihin ja keskelle leikkasin mansikkakukkasen.


Nyt taidan keittää itselleni päiväkahvit ja leikata aimopalasen ikiomaa nimpparikakkuani. Seurakseni liittyköön komisario Koskinen Tampereelta.

Vanha rouva

24.7.2011

Kalajuttuja

Viikonloppuna päätin herkutella kalalla. Passitin Vanhan herran kalasatamaan ostamaan siikaa ja lohta. Niitä ilman ei ollut kotiin tulemista.

Perjantai-iltana grillasin lime-siikaa. Siikafileiden päälle ripottelin merisuolaa ja jauhoin mustapippuria. Muutama tippa oliiviöljyä ja raastettua limenkuorta. Sitten painelin pinnalle salvianlehtiä. Grillasin 225-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Kyytipoikana tarjosin mangoldimuhennosta oman maan antimista.
 
 
Lauantai-illan kruunasin grillatuilla lohimedaljongeilla, joiden mausteena toimi suola, pippuri ja sitruunankuori. Öljyä en lisännyt, sillä lohi on rasvainen kala. Lisukkeena kervasienimuhennosta omapoimimista korviksista sekä retiisi-tomaatti-minttu-salaattia.


Vanha herra meinasi halkaista itsensä. Hyvä, että kelpasi.

Vanha rouva

19.7.2011

Hämärähyssyä


Hämärähyssyhommina olen virkannut reunapitsejä metritolkulla. Siitä ei kyllä ole mitään tietoa, mihin pitsit panisin. Ikkunaverhojen reunaan? Sohvapehmusteen koristukseksi? Pyyheliinan laitaan? Hameenhelmaan?

Vai kietoutuisinko niihin ihan itse? Huomasin nimittäin kansainvälisiä muotilehtiä kirjastossa katsellessani, että siinähän olisi ideaa... ei muuta kuin pitsiä pitkin ja varsinkin poikin, käsikynkkään ylisuuri kruusattu väsky ja jalkoihin taivaita hipovat korkkarit, niin globaali kesälook olisi valmis!

Vanha rouva, edelleen matkalla muodon huipulle

12.7.2011

Unelmien kirsikkakakku

Olen katsomalla katsonut suklaisen kirsikkakakun kuvaa Barbara Maherin kirjassa Maailman parhaat kakut (Gummerus 1997). Ja nyt, 14 vuoden läähättämisen jälkeen se on tässä! Kiitos kakun todeksi tulemisesta kuuluu Nuorelle neidille, joka tilasi kirsikkakakun omiin menoihinsa.

Kakun sisällä on kahtia leikattu suklaakakkupohja. Kostukkeeksi on läärätty kirsikkaviinalla maustettua sokerivettä. Täytteenä on kirsikkaviinalla ja tomusokerilla maustettua kermavaahtoa, johon on upotettu tuoreita, kivettömiä kirsikoita litran verran. Suklaakakku- ja täytekerrosten välissä on vielä pähkinämarenkikerros.

Kakku on päällystetty kermavaahdolla ja koristeltu suklaaraasteella. Kakun päälle taiteilin suklaalastuja (ystävän neuvo: älä rupea värkkäämään suklaalastuja 30 asteen helteessä - siitä syntyy rumia ärräpäitä, likaisia naamoja ja suttuinen keittiö...) ja tomusokerilla supsuteltuja kirsikoita.

Kakku oli työläs tehdä, mutta siitä tuli mielestäni kaunis. Makutuomarini, arvoisa Nuori neiti, antanee tuomionsa tuota pikaa.

Vanha rouva


Niin hyvää, niin hyvää...Jos joskus mietit miltä maistuu täydellinen kakku, niin kokeile tätä. Toisaalta kakun loistavaan makuun saattaa liittyä 14 vuoden suunnittelu...

Edelleen huuliaan lipova Nuori Neiti

Tanjan tartaletit

Nuori herra toi minulle tartalettikuppeja. Pakkasin kupposet ruokakomeroon odottamaan sitä kuuluisaa pahaa päivää - josta tulikin mitä mainioin päivä, kun kauan muilla mailla ollut ystäväni ilmoitti hurauttavansa kylään. Pitihän sitä rakkalle ihmiselle jotain tarjottavaa keksiä, joten kiipesin yläkaapille, avasin jääkaapin ja kas, syntyi tämmöisiä:

  

Kuppiin italiansalaattia. Sitten salaatinlehtiä ja suolaheinää viherrykseksi. Suolalihaa tötterölle ja juustosiivuja purjeeksi. Koristeeksi kurkkukiemuroita, mansikkaruusuja ja tomaattilohkoja. Tillinoksia hörhötykseksi. A vot.


Suolaiset leivokseni osoittautuivat oiviksi helleillan syömisiksi. Päälle kulhollinen mansikoita ja viiden tunnin juoruilu. Aaah.

Vanha rouva
 
 

10.7.2011

Kieroa peliä

Otin tämän viikonlopun pyhäksi päämääräkseni syöttää Vanhalle herralle vaikka väkisin kesäisiä salaatteja. Hän kun tunnetusti jättää kaiken vihreän ja värikkään kaneille, jos vain valvova silmäni välttää. Päätin käyttää naisellista viekkautta ja herätellä herrani syömähalut vastustamattomilla lisukkeilla.

Torstai-iltana houkuttelin herran salaattivadille lisukkeella nimeltä uudet potut. Salaatissa oli kylmäsavulohta, ananasta ja salaattijuustoa kaikenmaailman vihreitten kera:


Perjantai-illan houkutuslisukkeena toimi uunilohi, jonka kyytipojaksi tein hedelmäisen salaatin luumujen ja kirsikoiden kera:
 
 
Lauantai-illan vihersalaatti mansikoiden, fetajuuston ja pähkinärouheen kera luiskahti kuin huomaamatta Vanhan herran vatsaan, sillä lisukkeena oli tulisia makkaroita.


Kesäisenä jälkiruokana toimi raparperisoppa mansikoitten kera. Minä olisin kaivannut soppani päälle kermavaahtoa, mutta moisen lisukkeen Vanha herra kehtasi kieltää minulta kolesteroliarvoihinsa vedoten.

Vanha rouva