22.4.2019

Pääsiäishommia


 

Työmaalla oltiin heittämässä ylivuotisia karamelleja roskikseen. 
Toin ne kotio. Tein herkullisen kompiaiskranssin.


Leikkasin kärhön alas, sillä meille on tulossa uusi terassikaide. 
Katso, miten kaunis leikkauspinta.

 

Leikkasin myös harittavat ja risuuntuneet sireenit alas.
Vanha herra haketti ja minä valvoin.
Samalla valmistuivat jämäsukat.


Sukkien taustavihreällä päätin maalata myös ravistuneet puutarhatuolit.
Vanha herra vähän auttoi, sillä maalaaminen ei ole mielipuuhaani.


Vanhan herran maalatessa minä koikkelehdin pitkin puutarhaa.
Hoksasin lumihangessa reikiä, joiden aiheuttajan löydät alakuvasta.


Vanha herra teki leppärouhetta vissillä tarkoituksella:


Savustushommissa leppä antaa kaloille kauniin kullankeltaisen värin:


Savustuspöntön ensimmäiset siiat pitää syödä niin kuumina, että näppejä polttaa.
Päälle kahvit rahka- ja sitruunapiirakan kera. Oli muuten kevään ensimmäiset terassikahvit.


Ehtoolla tarjoilin loput savusiiat perattuna. Kyytipoikana tipunmunia, mustarouskusalaattia ja rosvopaistia.
Ruoan päälle oltiinkin sitten ihan potslojo.

Vanha rouva
(ja Vanhan herran kissakintut)


21.4.2019

Ruususateessa

Sain elämäni  kukkasellisimman työn. Tehtävänä oli somistaa piiiiiitkä ja kapea näyteikkunatila kesäiseksi. Työ eteni näin:

1) tein ideakuvaston, jonka pohjalta tilaaja sai käsityksen siitä, mitä tuleman pitää,

2) tein käsikirjoituksen näyteikkunan tarinallistamisesta,

3) mietin tarvikelistan: mitä on jo olemassa firman varastoissa ja mitä uutta tarvitaan,

4) laskin  hankintabudjetin ja esinainen teki sen pohjalta tarjouksen, joka hyväksyttiin,

5) haalin silkkikukkia ja terälehtiä, pyöränrenkaita, ämpäreitä, kastelukannuja, sisalkuitua, kuumaliimaa, nippusiteitä, rautalankaa, siimaa... tavaraa monemoista ja kaikenlaista,

6) rupesin rakentamaan tarinan osasia,

7) roudasin koko tarinan ja tykötarpeet pelipaikalle,

8) pistin kesän pystyyn ihanan, osaavan, ahkeran ja maailman parhaimman työtoverin kanssa,

9) tein loppusiivouksen verstaallani ja päässäni.


Tarina alkaa merenrannalta lämpimänä kesäpäivänä. 
Mehulasi virkistää, kun aurinko porottaa pilvettömältä taivaalta. 
Välillä tehdään hiekkakakkuja ja kastellaan varpaita rantakaislikossa. 


Kesällä on aikaa haaveilla ruusukeinussa 
(tonttu ei suostunut pimeään varastoon talven ja joulun jäljiltä). 
Siinä se keinuu ja katselee ohikulkijoita arvoituksellinen hymy huulillaan.


Rakastunut pariskunta on jättänyt hattunsa puutarhasohvalle.
Kesäillassa on  mukava kävellä käsikynkkää kevyeen ruususateeseen. 
Kaukana siintää metsä täynnänsä onnesta kujertavia kyyhkysiä.

Sen pituinen se.

Vanha rouva

18.4.2019

Kukkaisajelulla


Kävimme kukkaisajelulla. Vanha herra ei meinannut ymmärtää, miksi pitää ajaa naapurikunnan puolelle, vaikka samoja raakkuja on omassa lähikaupassa (ei muuten ole!). Minä sen sijaan nautin täysin siemauksin ison kauppapaikan tarjoamasta väri-ilottelusta ja suuresta kukkavalikoimasta.


Pelakuut kuuluvat kesään, vaikka iltapäivällä rannassa näyttikin tältä:


Kammarin pöydälle pääsi lisää pelakuita ja sävysävyyn sävytettyjä tulppaaneita:


Katso, miten kauniita:


Toiseen kammariin tein pääsiäisasetelman.
Vanhan herran pupu ja kukka-aski pitävät pintansa pääsiäisestä toiseen.
Emalivadissa on kuulemma pesty pienen pojan nassua 60-luvulla.


  


 Ulos uskaltauduin tälläämään helmililjoja:


Oletko sinä jo ollut kukkaisajelulla?

VÄRIKÄSTÄ PÄÄSIÄISTÄ!


toivottaa
Vanha rouva


14.4.2019

Kirjavia ja kukertavia

Pääsiäsinoita jätti portinpieleen mustan kissansa ja voimakkaasti tuoksuvan narsissin.

Luuta oli jo olemassa, mutta harmittavan puisevan värinen. Kudoin luudalle uuden varren. Mallasin kissan ja luudan portinpieleen kukkasineen. Nyt odotan jännityksellä, koska itse noita istahtaa toolille.













Muutakin värikästä olen saanut valmiiksi. Langanlopuista kudoin kaksi paria säärystimiä kaksosille. He menevät syksyllä kouluun, joten nilkat pitää pitää lämpiminä.










Varsinaisena kevättekona pidettäköön villapaitaa, jota olen kutonut uskollisesti monta viikkoa raidan kerrallaan. Villapaita on värkätty Gjestal Garnin 100 % SW Merinoull -langasta. Lanka oli poistotarjouksessa, joten ostaa tärytin villapaitalangat kukertavissa väreissä (oranssia ei ollut, valitettavasti). Lankaa kului puoli kiloa, kun nelosen pyöröpuikoilla pistelin menemään.


Kirjava villapaita on hyvä olla olemassa, kun syksyn tullen lähdetään sienijahtiin taikka puolukkametsään. 
Punaiset kumpparit vaan jalkaan ja menoksi!

Vanha rouva


8.4.2019

Ruusutanssia ja herkkuhetkiä



Uusi työviikko tuo tullessaan pelkkää ruusuilla tanssimista.

Verstas on täynnä hehkeitä kukkasia, vehreitä lehviä ja mehukkaita viinirypäleitä. Löytyy myös pyöränvanteita, köysiä, puotipaperia, liimaa ja rautalankaa sekä kultaisia ja silkkisiä terälehtiä.

Hankintoja pitää tehdä kirppareilta ja sekatavarakaupoista: uljaita kukkaruukkuja, värikkäitä ämpäreitä, perhosia, lintusia, silkkinauhoja, kukkakankaita ja muutama nukke/nalle.

Edessä on myös reissu hakkuualueelle, sillä tarvitsen korkeita risuja. Ne pitää vielä suhutella pinkeiksi.

Mitäkö teen? Se jää nähtäväksi.




Talvisella pitokeikalla asiakkaat ajelivat poroilla, potkuttelivat kelkoilla ja hiihtivät minisuksilla. Ensimmäistä kertaa elämässään. Välillä tulisteltiin, askarreltiin ja syötiin.

Kuusi ihmistä passasi. Kolme opasta hääri asiakastyössä, poroisäntä kera sisarensa ja kolmen poron ajelutti ja keittiön puolella soppakauhaa heilutin minä. Tykö panin kermaista lohisoppaa kera rieskan ja aidon voin. Kahvia kaatelin ja pikkuleipiä tarjoilin.

Palkinnoksi sain japaninkielisiä kiitoksia ja iloisia nauruja.





Jotta matkailutuotteet saadaan asiakkaiden ulottuville, ne pitää testata. Testiasiakkaina käytetään niitä asiakassegmenttejä, joille lopputuotteet on suunnattu.

Reilu vuosi sitten panin ihanan yhteistyökumppanin kanssa alulle kädentaitoihin keskittyvän tuoteperheen kehittämisen.

Vuoden aikana tuotteita on hiottu ja entrattu ja nyt oli aika testata ne.
Koekaniineiksi kutsuttiin japanilaisia ja kiinalaisia testaajia, joiden avulla koeponnistettiin.

Nauru oli herkässä, sormet vikkelinä ja lopputulos miellytti. Hyviä vinkkejä ja kullanarvoisia kehittämisehdotuksia jaettiin. Niistä otetaan opiksi.





Ihana yrittäjäystävä kyseli minulta, hoitaisinko hänelle asiakasillan tarjoilut ja tarjoilisinko ne. Tottakai hoidin ja tarjoilin. Yrittäjällä ja kahdella myyjällä oli kädet täynnä työtä asikasryhmän ohjaamisessa ja passaamisessa.

Valmistin poromoussella täytettyjä crustadeja, aurabebejä ja pikkusydämiä. Herkut olivat sen verran "painavia", että tykö piti laittaa myös yksi sydämellinen vati värikkäitä napostelutikkuja.

Ilta kului nopsasti, asiakkailla ja asiakaspalvelijoilla oli mukavaa ja minä nautin siitä, että tarjoilut maistuivat.

Ainoastaan crustadikupit olivat tukusta valmiina ostettuja. Muut herkut syntyivät omin konstein, mistä todisteena tekokuvat.

   

Kun herkkuja paistui uunissa ja toisia syntyi pöydällä, Vanha herra hyöri kuin kissa pistoksissa: Eikö mulle mitään? Eikö edes maistiaisia? Ajoin miehen matkoihinsa, mutta pyöräytin jälkilämmöillä kuningatarmuffinseja, jotka tarjoilin kuumina kylmän vaniljajäätelön kanssa. Pitäähän sitä miestäkin ohjelmapalvella - jos ei muuta niin huonoilla vitseillä ja kuumilla käntyillä ;)


Minkäsorttista aherrusta sinä olet harrastanut viime päivinä?

Vanha rouva

3.4.2019

En ole mummu


Oranssi villatakkini valmistui parahultaan kevääksi. Ohje on omasta päästäni. Villatakki on pepun peittävä ja imartelevan A-mallinen. En tehnyt villatakkiin napitusta, vaan ajattelin kiinnittää sen rinnuksilta rintarossilla.

Virkkasin takin nelosen koukulla Maija-langasta. Lankaa kului 560 g. Työtoveri kysyi, kauanko meni takin virkkaamiseen. Vastasin, että ehkä pari viikkoa (jos olisin istunut joka ilta kuuden uutisista kymppiuutisiin).


Mummullani oli paljon virkattuja vaatteita: jakkuja, hameita, liivejä ja hartiahuiveja. Ehkä virkkauskipinä tarttui mummulta. Edelleenkin mieluummin virkkaan kuin kudon.


Mummusta tuli mieleeni, että ystäväni, ihanaiseni täytti juuri 60 vuotta.
Olemme kaveeranneet 40 vuotta.
Emmekä ole mummuja ;)


Rakkaudella.

Vanha rouva

1.4.2019

Eläimellistä menoa

 

Melkein koko eläinkunta tervehti kotiseutumatkailijoita aurinkoisena sunnuntaiaamuna. Oulun Puolivälinkankaan vesitorni on viime vuonna saanut noin neljän metrin korkeuteen kohoavan muraalin. Vesitornin perustuksen ympäri on maalattu 12 eläinaihetta Oulun Veden tilauksesta. Arkkitehdit Timo Tyynismaa ja Mirva Korhonen maalasivat muraalin taustan sokkelimaalilla, telalla ja pensselillä. Eläinkuvat maalattiin graffitispraymaalilla.


Puolivälinkankaan vesitorni on komea ilmestys nelostien varressa. Se on rakennettu 1960-luvulla. Tornin korkeus on 55 m ja sen huippu on 77 m merenpinnan yläpuolella. Vesisäiliön tilavuus on 6 000 m3. Tornin ylätasanteen halkaisija on 52,5 m. Tornin perustuksen läpimitta on 11 m.


Nyt tornin juurella asustavat kettu, tintti, karhu, sammakko, sorsa, metso, susi, leppis, varpunen, kärppä, ahven ja sudenkorento. Somia kaikki tyyni. 

Seinämaalaukset ovat kiitettävästi lisääntyneet eri puolille kaupunkia. Ja kumma kyllä, ne ovat säästyneet "villien ja vapaiden taiteilijoiden" taiteiluilta. Täytyykin kesän tullen ottaa pyörä alleen ja käydä kuvaamassa ne. 

  

Kotirannassa eläimellinen meno sen kun jatkui. Tuhannet pehmoiset ja pörröiset kissat olivat kiivenneet pajupensaisiin. Onneksi oli hankikantonen, että pääsin oikein likietuisesti niitä kissittelemään.


Kevätterveisin
Vanha rouva