Oulun edustalla on Perämeren suurin saari. Hailuoto on yksi Suomen 27 kansallismaisemasta. Saarella asuu ympärivuotisesti vajaa 1 000 ihmistä, mutta kesäiseen aikaan siellä vierailee liki 100 000 ihmistä. Saaren läpi kulkee maantie. Sen varrella on kauniita taloja, idyllisiä pihapiirejä ja pienen itsenäisen kunnan monipuolisia palveluita.
Saaren halkovan tien päässä on Hailuodon läntisin paikka, Marjaniemi. Marjaniemessä on ollut luotsaustoimintaa 1700-luvulta lähtien. Hailuodon suosituimpiin kuuluva nähtävyys on vuonna 1871 rakennettu Marjaniemen majakka. Majakan vieressä on satama ja kalastuspaikka. Satamassa puretaan edelleen huomattavat määrät silakkaa, siikaa ja lohta.
Hailuotoon seilataan kesällä lautalla (siltaa ei ole) nauttimaan hiekkadyyneistä, auringosta ja puhtaiden mäntyjäkäliköiden kauneudesta. Saarella on taiteilijaresidenssejä, festareita ja silakkamarkkinoita. Mutta miksi mennä Hailuotoon, kun pakkanen paukuttelee liki 30 miinusastetta?
Sydäntalvella, jos Luoja suo ja pakkanen paukkuu tarpeeksi kireästi, Hailuotoon pääsee jäätietä pitkin. Tien pituus on kymmenisen kilometriä. Jään paksuus on vähintään 40 cm koko reitin mitalta.
Kyseessä on virallinen tie, joten jäätiellä on voimassa tieliikennelaki. Ajoneuvon suurin sallittu massa on 3,5 tonnia, joten vantterat ajoneuvot, kuten linjurit, kuormurit ja rekat liikennöivät saareen lautalla. Suurin sallittu nopeus jäätiellä on 50 kilometriä tunnissa ja ajoneuvojen vähimmäisetäisyys on 50 metriä. Ohittaa ja pysähtyä ei saa. Jäätiessä on kaksi ajoreittiä, kumpaankin suuntaan ajaville omansa.
Jäätie joudutaan joskus sulkemaan väliaikaisesti vaarallisten railojen tai jäälle nousevan veden takia. Joskus saattaa lumimyrsky tukkia jäätien. Meidän retkipäivänämme ajelimme ylhäisessä yksinäisyydessämme kireässä paukkupakkasessa. Vaan olihan se eksoottista ja hieman jännääkin, sillä jään alla lainehtii 2-10 metriä merivettä.
Hengissä selvittiin!
Vanha rouva
