Kävin viime talvena Pietarissa ties monennettako kertaa. Kauneudenkaipuu kävelytti lumisella ja tuulisella Palatsiaukiolla, Fontankan jäisellä varrella ja kaupungin salaperäisten pihakatujen sokkeloissa.
Uuden Eremitaasin luona tervehdin Venäjän maan kauneimpia miehiä. Nämä kymmenen viisimetsistä atlanttia (tarkoittaa kreikkalaisen jumaltaruston jättiläistä, joka kannattelee maapalloa) ovat vetäneet minua puoleensa ensi käynnistäni maaliskuussa 1982. Joka kerta ne puhuttelevat minua silkinsileällä graniittiihollaan ja tutkimattomalla katsellaan. Joka kerta lupaan tulla pian uudestaan...
Jälleennäkemisen odotuksessa elävä Vanha rouva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti