Kävin Vanhan herran kanssa metsäkävelyllä. Miten kaunis onkaan
luonto, kun se lahjoittaa meille kaikki värinsä. Juolukat punertavat,
kellertävät, sinertävät ja muuten vaan kukertavat kesän syvänvihreän jälkeen.
Sen sijaan jäkälä pysyy vuoden ympäri yhtä hopeisena.Repusta löytyi pari virkaheittoa oasispalloa, askarteluleikkuri ja -lankaa. Niinpä napsuttelin rautalangasta viiden sentin mittaisia pätkiä, jotka herrani taivutteli U-kirjaimiksi. Sateen jälkeen jäkälä oli taipuisan pehmeää, joten siitä sai napsittua muutaman palleron siten, ettei koko juurakko lähtenyt mukana. Palleroita hakasilla vieri viereen - ja kas, jäkäläpallo oli hetkessä valmis.
Sen sijaan juolukkapallo vaati hetken verran malttamista, sillä
parisenttisten ruskalatvojen napsiminen on hidasta puuhaa. Kärsivällisyyttä
vaatii myös oksien tökkiminen palloon vieri viereen. Lopputulos kuitenkin
palkitsee.
Kun joulunaika saa, voi palloihin kietaista muutaman ohuenohuen
kultarihman kimallusta antamaan - ja taas on uudet koristeet kotia
sisustamassa.
Jos alat värkätä palloja, muista pyytää luonnonantimien
napsimiseen maanomistajan lupa. Jokamiehenoikeudet eivät tähän hommaan päde!
Vanha rouva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti