12.9.2010

Syksyn kauneutta

Kävin Vanhan herran kanssa metsäkävelyllä. Miten kaunis onkaan luonto, kun se lahjoittaa meille kaikki värinsä. Juolukat punertavat, kellertävät, sinertävät ja muuten vaan kukertavat kesän syvänvihreän jälkeen. Sen sijaan jäkälä pysyy vuoden ympäri yhtä hopeisena.

Repusta löytyi pari virkaheittoa oasispalloa, askarteluleikkuri ja -lankaa. Niinpä napsuttelin rautalangasta viiden sentin mittaisia pätkiä, jotka herrani taivutteli U-kirjaimiksi. Sateen jälkeen jäkälä oli taipuisan pehmeää, joten siitä sai napsittua muutaman palleron siten, ettei koko juurakko lähtenyt mukana. Palleroita hakasilla vieri viereen - ja kas, jäkäläpallo oli hetkessä valmis.

Sen sijaan juolukkapallo vaati hetken verran malttamista, sillä parisenttisten ruskalatvojen napsiminen on hidasta puuhaa. Kärsivällisyyttä vaatii myös oksien tökkiminen palloon vieri viereen. Lopputulos kuitenkin palkitsee.

Kun joulunaika saa, voi palloihin kietaista muutaman ohuenohuen kultarihman kimallusta antamaan - ja taas on uudet koristeet kotia sisustamassa.

Jos alat värkätä palloja, muista pyytää luonnonantimien napsimiseen maanomistajan lupa. Jokamiehenoikeudet eivät tähän hommaan päde!

Vanha rouva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti