Verikirkko

 

Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kun kävin ensimmäisen kerran Leningradissa 1982, opin kutsumaan tätä kaupungin keskustassa sijaitsevaa mielikuvituksellista rakennusta Kirkoksi veren päällä eli venäjäksi Храм Спаса на Крови. Sittemmin se on saanut viralliseksi nimekseen Kristuksen ylösnousemuksen katedraali = Собор Воскресения Христова.

Verikirkko rakennettiin Gribojedovin kanavan varrelle 1883-1907. Se kohosi paikalle, missä Aleksanteri II murhattiin 1881. Kirkon suunnitteli Alfred Parland uusbysanttilaiseen kertaustyyliin. Kirkossa on yhdeksän kullattua tai emaloitua sipulikupolia, jotka kohoavat korkeimmillaan 81 metriin. Tiilinen kirkko on verhoiltu marmorilla, graniitilla, värillisillä kaakeleilla ja mosaiikeilla. Mosaiikkien kokonaispinta-ala on yli 7 000 m².

Jos kirkkoa rakennettiin aikoinaan 24 vuotta, veivät sen 1970-luvulla alkaneet kunnostustyötkin pitkän tovin - yli 25 vuotta. Ei siis ihme, että hoksasin vierailla kirkossa vasta viime talvena, vaikka se avattiin yleisölle 1997. Niin tottunut olin ovien säppeihin ja ainaisiin rakennustelineisiin.

Odottaminen kuitenkin kannatti. Niin silmiä hivelevän kaunista jälkeä olivat tehneet kaikki ne ammatti-ihmiset, jotka Verikirkkoa olivat palauttaneet alkuperäiseen asuunsa. Tehtävää piisasi, sillä kirkko oli vuositolkulla tyhjillään tai varastona, jopa ruumishuoneena. Milloin sitä uhkasi ateismin museoksi muuttaminen tai totaalinen purkaminen. Nyt se toimii sekä museona että sakraalitilana.

 

Kirkon sisäänpääsy ei montaa ruplaa maksa. Ovella pitää panna muovitöppöset jalkaan ja vartijamummoilta saa opastustekstin. Jollakin kielellä. Minä pyysin selvällä venäjän kielellä venäjänkielistä läpyskää, mutta sain saksankielisen - kun en kuulemma venäjää ymmärtäisi. No, kiitin suuresti venäjäksi ja liityin vaivihkaa kirkkoa kiertävän venäjänkielisen matkailijaryhmän perään, kun kerta opastustakin oli venäjäksi tarjolla! Kirkon peränurkasta, Aleksanterin aidatun murhapaikan takaa, löytyy pieni matkamuistomyymälä.

Edelleen mykistynyt Vanha rouva