Jouluruusujen tekeminen alkoi vuosi sitten, kun vierailin ystävien luona Helsingissä (KLIK).
Sinebrychoffin taidemuseossa oli valtava joulukuusi, joka oli koristeltu kreppipaperiruusuilla.
Museon alakerrasta löytyi työpaja, missä saattoi opetella taittelemaan lautasliinoista ranskanliljoja taikka väkertämään floristin kreppipaperista jouluruusuja.
Työpajasta sai työohjeet ja tarvikeluettelon mukaan. Ostin Helsingistä kaikki tykötarpeet kotiintuomisiksi. Leikkasin ruusujen terälehdetkin valmiiksi, mutta sitten ruusujen sitominen tyssäsi vuodeksi.
Helsingistä kantautui viikko viikolta huonompia ja huonompia uutisia. Ystävän neljä vuotta kestänyt taistelu väistämätöntä vastaan päättyi toukokuussa.
Nyt on kulunut vuosi siitä, kun vietin viimeisiksi jääneet yhteiset päivät ystävän kanssa.
Nyt oli korkea aika tehdä ruusut valmiiksi ja ripustaa ne joulukuuseen. Yhteisten neljänkymmenen vuoden muistoksi.
Vanha rouva
Kauniit ovat muistojen jouluruusut.
VastaaPoistaIhan pikkuisen pääsi rumia sanoja, mutta sitten kekkasin kuumaliimapistoolin!
PoistaKauniita muistoja, kauniita ruusuja. Otan osaa. <3
VastaaPoistaItkut on itketty,jäljellä on haikeus.
PoistaHieno idea! Hieno toteutus! Otathan kuvia valmiista kuusesta?
VastaaPoistaOtan osaa ystävän poismenoon! Muistot jää... *halaus*
Halataan oikein kunnolla, kun tavataan.
PoistaKaunis muisto. Ehkä myös tapa tehdä surutyötä.
VastaaPoistaSurutyötä on tehty. Itketty on ja naurettu on. Muistoille.
PoistaOtan osaa ystävän poismenon johdosta.
VastaaPoistaHienoja jouluruusuja. Niissä on varmasti väkertämistä, mutta lopputulos on kaunis.
Odotapas, kun saan ruusut kuuseen =)
Poista