Unelmien hanimuuni

Hyvää uutta vuotta vietnamiksi!

Palasimme juuri unelmien hanimuunilta. Kuukauden mittainen Indokiinan matkamme oli viiden vuoden mittaisen suunnittelun ja säästämisen täyttymys. Suunnittelimme ja varasimme matkamme itse. Kaikki sujui mallikkaasti: hotellit olivat siellä missä pitkin, paikallisliikenne toimi hyvin ja ruokaa piisasi. Loppupäästä suunnitelmia piti tosin hieman muuttaa (aioimme mennä Vietnamin rannikolle joulun viettoon), mutta taifuuni Tembin puuttui peliin ja pakotti meidät pysymään Saigonissa. Ei paha vaihtoehto sekään ;) Jäipähän jotain odotettavaa seuraavalle kerralle.

Lensimme Bangkokista Kambodžan Siem Riepiin. Sen naapurissa sijaitsee yksi maailman ihmeistä: Angkor Wat.  Se rakennettiin 1100-luvun alussa valtiontemppeliksi ja pääkaupungiksi. Angkor Wat on Khmer-valtakunnan klassisen arkkitehtuurin huipentuma. Siitä on tullut Kambodžan symboli ja se  on kuvattu kuningaskunnan lippuun.

Olen halunnut käydä viidakon keskellä sijaitsevassa Angor Watissa siitä lähtien, kun 1980-luvulla opiskelin taidehistoriaa ja luennoitsija kertoi kiehtovia tarinoita ja näytti toinen toistaa kiehtovampia kuvia Angor Watin temppeliarkkitehtuurista.

Temppelialue on mykistävä Unescon kohde:
400 km2 kokoisella alueella on yli tuhannen temppelin rauniot. 

Mitä yksityiskohtia!

Angkor Watin mahtavimpiin temppeleihin kuuluu Bayon, mistä löytyy kymmeniä ja taas kymmeniä salaperäisesti hymyileviä kasvoja. Kymmenien tornien sivuille kaiverretut kasvot taitavat virnuilla turisteille?

Kivenheiton päässä on kuuluisa Elefanttien terassi:

Ta Prohmin temppelialueen rakennuksista kasvavat viikuna- ja kapokkipuut
sekä niiden seiniä pitkin levittyvät juuret ovat ihmeellisiä. 

Kambodžassa on helppo liikkua - jos uskaltaa! Tuktukit kulkevat paikkaan kuin paikkaan. Pääkaupunki Phom Penhin nähtävyydet tulivat tutuiksi tuktukilla kaahaten, sillä jalkakäytävät ja katujenvarret on varattu muuhun käyttöön kuin kävelemiseen - tuhannet ja taas tuhannet muskeliautot parkkeerataan sumeilematta pitkin ja poikin jalkakäytäviä. Muskelit kaahaavat muista välittämättä - kun köyhässä maassa on rahaa, se myös näytetään.

Matkustimme ympäri Kambodžaa pikkubusseilla ja linja-autoilla. Lippujen hankkiminen oli helppoa: kerroimme hotellin vastaanotossa milloin, minne ja miten haluamme matkustaa ja lippu tuotiin meille respaan hetkisen kuluttua. Sen lisäksi meidät noudettiin hotellista ja vietiin liikenneyhtiön omalle asemalle (varsinaisten linja-autoasemien olemassaolo on minulle vieläkin täysi mysteeri).  Lippujen hinnat eivät päätä huimaa. Kulkupelit lähtivät täsmällisesti ja saapuivat määränpäähänsä täsmällisesti myöhässä ;)

Phnom Penh on suurkaupunki. Meluisa, pakokaasuinen ja sottainen. Pakenimme muutamaksi päiväksi Siaminlahden rannalla Kêbiin. Kaupunki on phnompenhiläisten viikonloppukohde, mutta keskellä viikkoa jumalaisen kauniit rannat olivat typötyhjiä. Kaupunki on kuuluisa sinikoipisista taskuravuistaan, joiden liha on arvostettua ja arvokasta. Maistui meillekin ;)

Kêbistä huruuttelimme Kambodžan ainoaan varsinaiseen rantalomakohteeseen Sihanoukvilleen. Se oli vikatikki. Olen tehnyt töitä koko ikäni matkailualalla ja luulin nähneeni kaiken - kuinka väärässä olinkaan:

Tuktuk ajoi meidät bussilta keskellä Sihanoukvillen kaupunkia sijaitsevaan neljän tähden hotelliimme. Vanha herra meinasi käännyttää tuktukin takaisin kesken matkan, sillä keikuimme syvemmälle ja syvemmälle slummia. Noooo, löytyi se hotellikin sieltä keskeltä kaatopaikkaa ja ihan hyvä se olikin, mutta ympäristö ei todellakaan houkutellut iltakävelylle.

Yksi kaupungin rannoista muistutti erehdyttävksi muinaisia itäeurooppalaisia massarantoja. Rannalla oli paljon aasialaisia turisteja, jotka roskasivat, sotkivat ja bailasivat. Heitä passaamassa oli kaupustelija jos toinenkin:

Onko ihan pakko heitellä tupakantumpit ja lasinsirpaleet uimarannalle ja onko ihan pakko dumpata kaikki moska nurkan taakse? Toisaalta, kun kunnallinen jätehuolto puuttuu tai toimii miten sattuu, voiko muuta odottaa? 

Edellisen rantakaupungin lisäksi matkamme kaksi surullisinta vierailukohdetta olivat Phnom Penhissä oleva punakhmerien kidutuslaitos S21 ja Ho Chi Mingh Cityssä oleva Vietnamin sodan kauhuista kertova War Remnants Museum.

Mukavampaa katseltavaa löytyi kokonaiseksi päiväksi Saigonin kasvitieteellisestä puutarhasta ja eläintarhasta. 

Ihana paikka, josta löytyi sekä punainen tiikeri että valkoinen serkkunsa.

  

  

Vietnam oli täynnä pikantteja yksityiskohtia maan sosialistisesta todellisuudesta:

Vietnamin virallisen mahtipontisuuden pakkaa sekoitti mukavasti 

viiden miljoonan katolisen kansalaisen kirkot pyhine miehineen - joukossa joulupukki, tietysti!

Ho Chi Mingh City eli Saigon, joksi tavalliset ihmiset kaupunkiaan kutsuvat virallisesta nimestä piittaamatta, on meluisa, supervilkas ja kaoottinen metropoli, jota terrorisoivat miljoonat skootterit ja taivaita hipovat pilvenpiirtäjät. Älyttömästä liikenteestään huolimatta Saigon on huomattavasti parempi kävelykaupunki kuin naapurimaan Phnom Penh - ja ziljoona kertaa siistimpi.

Saigoniin perustettiin 1700-luvulla Cholon, kiinalainen kaupunginosa. Vietimme joulun siellä. Kapeita katuja, kauniita temppeleitä, vilkkaita markkinoita ja ystävällisiä ihmisiä - eikä muita länsimaisia turisteja.

Kuukauden matkaan sisältyi monta ihanaa, mieleenpainuvaa ja kiehtovaa kuvakulmaa ja kohtaamista, mutta ylitse muiden oli neljän päivän mittainen Mekong-joen risteily. Tässä uiva kotimme, ihana pieni Gekko Eyes -laiva, jonka ainoita asiakkaita olimme me, hanimuunilaiset.

Koko laiva hytteineen, salonkeineen ja yläkansineen oli meidän käytössämme neljä unohtumatonta päivää. Viiden hengen miehistö teki kaikkensa vietnamilaisella ystävällisyydellä, jotta olomme olisi mukava. Ruoat, juomat, ohjelmapalvelut, henkilökohtainen opas - kaikki kuului risteilyn hintaan.

Otimme aurinkoa, söimme hyvin, katselimme jokivarren elämää, kävimme pyörä- ja veneretkillä ja nautimme oppaamme Hain asiantuntevista tietoiskuista ja hiljaisesta huumorista.

Cần Thơ sijaitsee Mekongin sivujoen Hau Giangin rannalla, 170 km Hồ Chí Minhin kaupungista. Ympäröivä maaseutu tuottaa viljaa, hedelmiä ja kalaa koko maan tarpeisiin. Kelluvat kauppatorit ovat kaupungin kuuluisuus. 

Ei muuta kuin markkinoille (klikkaa kuvat suuremmiksi, niin näet kaikki yksityiskohdat):

 

 

 

 

Ai miksikö hanimuuni tässä vaiheessa elämää, kun takana on yhteistä taivalta melkein kolmekymmentä vuotta? No siksi, että aikoinaan ei tullut häämatkaa tehtyä, ja nyt tuntee puolisonsa jo sen verran hyvin, ettei tarvitse ihan joka risahduksesta hermojaan menettää ja avioeroa harkita ;)

Unelmien hanimuuniamme siunattiin onnella, ilolla, auringolla ja maailman parhaalla matkaseuralla 💕.

Ja hyvällä ruoalla, josta kerron seuraavassa jutussa - annan sinulle kuitenkin hetken hengähdysaikaa ;)

Vanha rouva