Ranskalainen olkikoppa

 

 

Ranskalainen olkikoppa lähti aikaisin aamulla kaupunkiin emäntänsä kanssa. 

Kukaan ei tuntunut olevan hereillä: ei valon valoa, ei ristin sielua. 

Vain viluinen ranskalainen pysäkillä. 

 

Kaupungissa piri paarustaa koko keskustan läpi. 

Matkalla emäntä pysähtyi ihailemaan revontulia ja vanhaa pappilaa (KLIK!). 

 

Juna-aseman kupeessa ranskalainen pääsi pakkasesta sisätiloihin lämmittelemään. 

Emännällä oli bisneksiä käsityökeskuksessa, missä tuoksuu terva ja missä aina halataan, kun ovesta astuu sisään.

 

Bisneksien jälkeen emäntä paarusti takaisin onnikkapysäkille ja katseli matkalla kaunista talvea. 

Onneksi se tajusi olla lykkäämättä viluista ranskalaista hankeen.

 

Kotipihassa ranskalaista odotti JÄRKYTYS: kuusi mottia koivuklapeja. 

Emännän piti ruveta puunkantohommiin ja se unohti ranskalaisen seinän viereen pariksi tunniksi:

Markkinoilta ostettu ranskalainen olkikoppa on sisukasta tekoa.
Se on jo kolmatta vuotta palvellut emäntäänsä kesät talvet. 

Se jaksaa kantaa niin läppärin kuin paksun mapinkin - maitopurkeista puhumattakaan. 

Hämärän tullen emäntä kantoi kopan pirtin lämpöön ja hemmotteli perhettä marjakakulla:

Marjajukurtista pyöräytettyä puolukka-vadelma-kakkua päästiin nauttimaan
ranskalaisen kotio kantamassa hienossa seurassa:

 

Emäntä haki käsityökeskuksesta pläkkipelliset lyhdyt, joita se on himoinnut monta vuotta. 

Nyt lyhdyt kimaltavat pöydän päässä kilvan hopeisten kyyhkyläisten kanssa. 

Ranskalainen olkikoppa pääsi eteiseen odottamaan seuraavaa kaupunkireissua.

Sen pituinen se.

Vanha rouva, 

ranskalaisen emäntä