28.2.2014

Väljä PitsiPötkö

Tässä iässä on välillä kuuma ja välillä kylmä. Joskus sekä että yhtäaikaa. Yritä siinä sitten pukeutua.

Otin kasin virkkuukoukun, konepestävää villalankaa ja mohairia. Aloin virkata pylväitä. Mittatikkuna käytin vanhaa virkattua villapaitaa vuosien takaa. Omakeksimäni malli on nimeltään Väljä Pötkö.

Virkkasin ja virkkasin. Sain aikaiseksi takakapppaleen ja etukappaleen. Yhdistin ne olkapäistä. Virkkasin hihat olkapäiltä alaspäin. Lopuksi yhdistin etu- ja takakappaleet sekä hihat sivusaumoista virkkaamalla.

Seittimäisen ohutta mohairlankaa jäi pikkuinen nötterö. Virkkasin siitä pääntien. Vieläkin jäi lankaa. Kieputtelin lopusta ison pyöreän pitsilämiskän. Neuloin sen etumukseen kiinni. Olkoon siinä.


Nyt ei ole kuuma eikä kylmä, kun vetäisen virkatun Väljän PitsiPötköni mekon päälle. 

Vanha rouva


4 kommenttia:

  1. Ompa kaunis pötkö, vaikka tuo nimi ei kyllä yhtään sovi noin nätille paijalle.
    Mie kaavuin petiin, iski flunssan oikein kuumeen kera, ikävää.

    VastaaPoista
  2. On aivan eritysen kaunis sun pötkösi. Täällä aina oppii jotain uutta. Nytpä tiedän senkin,mikä on Väljä Pitsi Pötkö:D Se on Vanhan Rouvan ihana paita! Mulla muuten oli silloin aikojen alussa vaaleat hiukset. Ne aikojen saatossa tummuivat ja jossain vaiheessa sellainen betoninpölyn näköistä alkas olla ensin ohimoilla ja sitten sitä tuli lisää ja mikä kumma kun ei lähtenyt suihkussakaan pois. Niin kampaaja on saanut laittaa milloin tummia sävyjä,milloin punertavia. Psoriaasis kun on niin pari päivää sen jälkeen päänahka on kuin tulessa,mutta kauneuden takia on pakko kärsiä. Tätä väriä lukuunottamatta mikäs sun on kuvitelles mulle vauvankiharat,kun posket oli pyöreät jo silloin:)

    VastaaPoista
  3. On se vaan kumma, ettei mun koukku ja langat rakenna tuollaista sopivan lämpöistä pukinetta. Pyörivät vain aikansa esillä ja katoavat sitten takaisin laatikkoon.

    VastaaPoista
  4. Juuh niin se lämpöaalto toisinaan puhaltelee ja villapaitaa ei voi enää laisinkaan pitää. Ostin täs kerran kivan ohuen harmaan paijan, akryylii ja vähä angoraa, ihanan pehmee. Iso valuva kaulus, ei kuumota kaulaa. Laitoin täs yks päivä päälle, mihin lie olin lähössä. Pusero tuntui kuitenki yksistään vähä viileeltä, joten keksin tällätä kirkkaan keltaisen lyhyt hihaisen paitapuseron siihe päälle. Napit ei mänt kii, eikä tarvinnukka, oon pitäny sitä sammaa keltasta puseroo enneki, niiku jakkuna. Lämmitti kivasti selkää, vaik ol iha ohut kankainen.
    Mie en ennää muista, mitä miun pitikä kirjottaa, mut kiva on siun pötkyläpusero:))

    VastaaPoista