Seuraavaksi seurasi päivän hupiosuus eli minut komennettiin kirjastoon siksi aikaa, kun herrani kävi tienaamassa lottomiljoonia. Kerkisin selata yhden jos toisenkin akkainlehden ennen kuin minut tultiin noutamaan leivoskahville.
Kotona minua odotti yllätys.
Kaivoin muutama aika sitten puuliiterin perukoilta vankan puulaatikon, joka on jaettu kahteen osaan. Pesin ja kuurasin laatikon ja jätin sen autotalliin odottamaan sitä kuuluisaa inspiraatiota. Sitä ei kuulunut ei näkynyt, joten...
Herrani kaiveli miljoonalaatikostaan metallirenkulat ja kokosi niihin kaikki liiterinperukoilta löytyneet avaimet.
Yllätyslaatikko pääsi keittiön piirongin päällä paraatipaikelle. Siinä avaimet nyt killuvat ja taustalla lehti-ilmoituksissa etsitään milloin kätilöä, milloin hierojatarta. Myytäväksi tarjotaan korkealypsyisiä lehmiä ja kesävieraita vastaanotetaan lyhyemmäksi ja pitemmäksi ajaksi.
Kiitokseksi ihanasta ystävänpäiväyllätyksestä leivoin herralleni kukkapullia. Juuri kun olin aikeissa kuvata pullat, yhytin armaani pulla suussa telkkarin edestä. Tarjoiluvadilla ammotti neljän pullan mentävä aukko!
Onneksi muutama pulla jäi vielä minulle ja sinulle, rakas ystäväni. Otapa pulla ja kupillinen iltakahvia seurakseni.
Vanha rouva
Ihanan herkullisen näköisiä pullia. Maistuivat mullekin.
VastaaPoistaOn teillä varsinainen aarreaitta kätkettynä. Vanha sanomalehti antaa hyvän säväyksen laatikolle.
Iltakahvit jäi juomatta, sillä eilinen päivä vei voimat tyystin, mutta kelpaa pulla aamullakin:))
VastaaPoistaMutta nyt mie oon kade, sie sait noin ihanan lokerikon, ja mie vaan hyllyn:(.
Sano sille vanhalle herralle että hänhän on todella taitava tuunaaja.
Ihana yllätys!!,sinua odotti.
VastaaPoista...ja noin kauniita ,herkullisen näköisiä pullia ,voisinpa saunakahveille ottaa yhen ...korkeintaan kaks :))
logisi on hauskaa luvettavvaa:))
-risupallo-
Hauskaa luettavaa? Ja mää kun oon todistetusti vakavamielinen ja synkkämietteinen hämäläinen. Pohdin anoppivainaan mielestä liikaa elämän tarkoitusta enkä ollenkaan tuttujen ja kylänmiesten asioita. Hölmöksihän sitä ittensä tuntee, kun ei ole ollenkaan kiinnostunut tulipaloista. Kerran nimittäin semmoinen syttyi parin kilsan päässä. Anoppi jätti puurokattilan hellalle, sitaisi huivin päähänsä ja palasi tulipaloa vahtaamasta vasta kolmen tunnin päästä. Silloin saatiin täydellinen raportti palossa kotinsa tärvelleiden omistus-, omaisuus-, avioliitto ja perimysasioista. Muutama vuosikymmenten takainen syrjähyppykin selvisi. Mää olin ihan pihalla!
PoistaKiitos kylään kutsusta. Ei sitä tiedä jos joku päivä lähtisinkin. Pitäis ajaa varmaan vielä Oulun yläpuolelle,sinne Pohjanmeren perukoille. Siellä sitten kulkisin talosta taloon kyselemessä asuuko täällä Vanha rouva ja Vanha herra. Rouvan sanoisin olevan kuuluisa leipomiksistaan ja herra raappahousuistaan:)
VastaaPoistaÄlä nyt kuitenkaan kovin kauas Oulun ohi ajele... joudut nimittäin Lappiin eikä me asuta siellä päinkään!
PoistaKiitos, nam, olipa hyvvää pullaa! Sehän on oikia taiteilija se ukkos, miten ihmeessä sillä välähti? Hirweesti terkkuja sille! :)
VastaaPoistaHah! Hyvähän sen on taiteilijaa esittää, kun on muusa vieressä tyyräämässä.
PoistaOlipas hyvännäköistä pullaa. Kaapista puhumattakaan.
VastaaPoista