Vanhan herran työmatkalta paluun kunniaksi leivoin minulle
uutta ja ihmeellistä pullaa. Kaapissa ei nimittäin ollut kananmunia sen
paremmin kuin voitakaan. Joten puolen litran pullataikina sai tulla toimeen
ruokaöljyn voimalla ja ihan ilman munia.
Kaulitsin kohonneen pullataikinan levyksi. Kun kerta voita ei
ollut tarjolla, levitin pullalevylle maustamatonta tuorejuustoa. Ripottelin
päälle hiukkasen sokeria ja maitosuklaarouhetta. Sitten levy rullalle, rulla
palasiksi ja palaset vuokiin kohoamaan. Kohonneet pullat voitelin
maito-siirappiseoksella ja koristelin rapella sokerilla. Paistoin suklaapullia
225 asteessa, kunnes ne olivat kullanruskeita.
Kukaan ei sanallakaan maininnut Vanhalle herralle, että yksi
pellillinen kullan suklaapullia paloi mustaksi Kauniiden ja rohkeiden takia.
Eihän se ole leipuri, joka ei kertaakaan polta leipomuksiaan; eikä se ole
ompelija, joka ei kertaakaan hurruuta ompelukoneella sormiaan verille... sanoi
emäntäkoulun opettaja aikoinaan.
Vanha rouva, ilmeisesti ihan oikea leipuri-ompelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti