Ruusuja Romeolle ja Julialle

     

Sarajevossa tajusin konkreettisesti, että Balkan on kansallisuuksien ja uskontojen tilkkutäkki. Balkanilla on kristittyjä, juutalaisia ja muslimeja.

Muslimien määrä löi ällikällä. Balkanin islam on näkyvää, kuuluvaa, maistuvaa ja vaikuttavaa. Esimerkkinä olkoon ramadan, kuukauden mittainen uskonnollinen paastonaika, joka päättyi huhtikuussa Sarajevossa ollessamme. Lähes kaikki uskonnosta riippumatta panivat ovensa säppiin: kaupat, ravintolat, museot, palvelut. Ihmiset kerääntyivät perhepiiriin juhlimaan.

Meille suomalaisille opetetaan, että monikulttuurisuus on rikkautta. Sarajevossa asian tärkeyden ymmärtää, sillä maassa käytiin vain vajaa 30 vuotta sitten raaka sota yhtenäiskulttuurin ja yhden totuuden nimissä.

 

Bosnian sodan aikana etniset puhdistukset olivat arkipäivää: joukkokarkotuksia, tappamista, ryöstämistä, tuhopolttoja, räjäytyksiä, kidutuksia ja raiskauksia. Bosniakkeja suljettiin joukoittain keskitysleireille, joissa heitä kuoli tuhansia. Sarajevolaisen tutkimuskeskuksen mukaan sodan aikana Bosniassa oli ainakin 400 vankileiriä.

Kävimme 4 tunnin mittaisella ROSES OF SARAJEVO -kierroksella. Sen järjesti Art and Tours Sarajevo. Erittäin vahva suositus! Kierroksen aiheena oli Sarajevon piiritys vuosina 1992-95. Bosnian sodan lapsena elänyt oppaamme Mak ajoi meidän kahden kanssa ympäri Sarajevon piirityksen aikaisia tapahtumapaikkoja. 

Kävimme Toivon tunnelissa. Sarajevo oli lähes 4 vuotta piiritetty kaupunki, jonka ainoat yhteydet ulkomaailmaan olivat YK:n hallinnassa oleva Sarajevon lentokenttä ja sen alle kaivettu 700 metriä pitkä huoltotunneli, joka oli suurinpiirtein 1 metrin levyinen ja 1½ metrin korkuinen. 

 

Tunnelin toisessa päässä oli piirityksen aikana Kolarin perheen koti. Perhe auttoi kaupunkilaisia vaarantamalla itsensä. Nyt kodin alueella on sotamuseo ja vierailukeskus valtavine valokuvainstallaatioineen, elokuvineen ja opastuksineen:

Kävimme tarkka-ampujien passipaikoilla Sarajevoa ympäröivillä kukkuloilla. Kranaattituli ympäröiviltä kukkuloilta oli jatkuvaa. Serbien ampumia kranaatteja osui sotilaskohteisiin, hallituksen rakennuksiin, sairaaloihin, kouluihin, moskeijoihin, kirkkoihin, kirjastoihin, museoihin, teollisuuslaitoksiin, tiedotusvälinekeskuksiin, YK:n asemapaikkoihin ja siviilirakennuksiin. Syyskuuhun 1993 mennessä käytännöllisesti katsoen kaikki Sarajevon rakennukset olivat kärsineet jonkinasteisia vaurioita.

  

 

Bosnian sota käytiin vuosina 1992-95 serbien, kroaattien ja bosniakkien välillä. Kansallismieliset serbit aloittivat sodan, koska muslimien ja kroaattien johtama Bosnia itsenäistyi serbijohtoisesta Jugoslaviasta. Serbit halusivat pitää kaikki serbit samassa valtiossa.

Verisimmät sotatapahtumat lienevät Sarajevon piiritys ja Srebrenican joukkomurha. Viimeisimpien arvioiden mukaan Bosnian sodassa kuoli kaikkiaan yli 100 000 ihmistä, joista 40 % oli siviilejä. Noin 1,8 miljoonaa ihmistä pakeni tai joutui karkotetuksi. 

Liikkuminen kaupungilla oli sala-ampujien vuoksi vaarallista. Jotkut kadut olivat tarkka-ampujien kohteena. Kuuluisa oli vuorten ympäröimä ”Tarkka-ampujien kuja”. Oppaamme Mak kertoi isänsä ajaneen polkupyörällä joka toinen päivä tuon 16 kilometriä pitkän kadun toiseen päähän tarkka-ampujien ja kranaattien tulituksessa. Piiritetyn kaupungin ainoa vesikaivo oli kadun päässä.

Jälleenrakennus aloitettiin heti sodan loputtua. Sarajevosta löytyy kuitenkin vielä sorakasoiksi sortuneita rakennuksia ja ehjätkin talot ovat luodinreikien täplittämiä. 

Sarajevoon ammuttiin arviolta 300 kranaattia joka päivä. Monet räjähdysten jättämät kranaattikuopat Sarajevon kaduilla on täytetty punaisella betonilla. Punaisia läikkiä kutsutaan ”Sarajevon ruusuiksi”.

Toukokuussa 1993 tälle sillalle ammuttiin kaksi rakastavaista. Boško oli serbi ja hänen morsiamensa Admira oli bosniakki. Pari oli päättänyt paeta piiritetystä kaupungista. Boško ja Admira olivat ylittämässä siltaa serbien puolelle. Tarkka-ampujan luoti tappoi Boškon ja haavoitti Admiraa. Admira ryömi Boškon luo ja kuoli sulhastaan syleillen. Ruumiit makasivat sillalla neljä päivää. Pari haudattiin Sarajevon esikaupunkialueelle. Siltaa kutsutaan Romeon ja Julian sillaksi.

Sillan toisessa päässä ammuttiin Sarajevon laukaukset. Serbialaisten tukema separatisti Gavrilo Princip ampui Itävallan miehittämässä, slaavien asuttamassa Bosniassa Itävallan kruununprinssin Frans Ferdinandin 28.6.1914. Poliittisesta salamurhasta käynnistynyt tapahtumaketju johti ensimmäisen maailmansodan syttymiseen. 

Vietimme Sarajevossa neljä päivää. Ne olivat täynnä sotaa, ahdistusta, rumuutta ja kauhua. Vastapainoksi nautimme sarajevolaisten ystävällisyydestä, avarakatseisuudesta, rukouskutsuista, vanhan kaupungin tuoksuista ja kirkkaista väreistä. 

Sarajevo on kaupunki, minne palaan varmasti.

Vanha rouva