21.5.2023

Road trip -shoppailua


Mitä kuukauden mittaiselta Italian ja Balkanin road tripiltä ostetaan matkamuistoksi? 
Ei ainakaan uusia kenkiä.


Eikä kupariastioita.


Basaarit ovat kauniita, eksoottisia ja täynnänsä jos jonkinlaista hilavitkutinta. Mutta kun yhden basaarin on tutkinut kunnolla, muiden basaarien tavarat jäävät vähemmälle huomiolle. Silmät alkavat tarkkailla ihmisiä, kuunnella ääniä ja haistella tuoksuja.


Kirjatkin piti jättää kirjakioskeihin - yksistään sen takia, etteivät balkanilaiset kielet taivu. Kyrilliset kirjaimet toki osaan.


Shoppailumme keskittyi ruokaan, tuoksuihin, väreihin, ideoihin, muistoihin. Ja rauhallisiin istuntoihin katukahviloissa ja puistonpenkeillä.

 

Italiassa ahmimme italialaisia herkkuja.


Veronalaisella torilla oli tarjolla solidaarisuuspastaa.


Garda-järvellä oli kauniita puutarhaistutuksia.

  

Olisin mielelläni ottanut jokaisen kukkivan puun ja pernsaan mukaani.

 

Vanha herra hiplasi kateellisena makedonialaisia jättipottuja ja minä bosnialaisia vihanneksia.


Maistelimme mereneläviä.

 

Maistelimme lisää mereneläviä.


Yksi ruoka oli kuitenkin ylitse muiden: balkanilainen ćevapčići. Se on hyvin maustetusta jauhelihasta valmistettu pitkänmallinen lihapötkylä. Söimme niitä taivaallisen tirisevinä suoraan basaarien pikkugrilleistä.



Tiramisut sun muut italialaiset herkut kalpenivat balkanilaisten herkkujen rinnalla. Ainakin äkkimakeudessa, aromissa, kauneudessa ja hinnassa.

 

 

Eivät tosin montenegrolaisen noutopöydän jälkkäritkään pahalta maistuneet!


Shoppailu väsyttää niin maan vietävästi.


Kun oikein yritimme, saimme kuin saimmekin kotiintuomisia: kolmet sukat, kaksi huivia ja yhden partavaahdon. Ja noin 1800 kuvaa. Siinähän sitä.

Vanha rouva

8 kommenttia:

  1. Sen ymmärrän että nuo kengät jäi kauppaan, mutta kuparisessa pikku pannussa valmistuu oikein hyvä turkkilainen kahvi. Meillä noita on useampikin. Ja mitä herkkuja. Merelliset annokset niin kauniisti esille laitettu eikä pahalta näytä jälkkäritkään. Olis kyllä maistunut minullekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on jo noita kuparikippoja, sillä Vanha herra oli nuorena miehenä Irakissa töissä.

      Poista
  2. Kuvia katsellessa oikein harmittaa, etten ole itse koskaan oppinut nauttimaan merenelävistä. Muutenkin olisin saattanut nyrpistellä tarpeettoman paljon outojen ruokien edessä. You know me. Kiitos kuvista! ♥ Ja aurinkoa sinnekin suuntaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään syönyt kalaa ollenkaan ennen Vanhaa herraa =O

      Poista
  3. Tuon saman olen huomannut itsekin reissuilla, että enää ei halua turhaa tavaraa kotiin kantaa. Toki joskus jotain vaatteita tulee ostettua, jos on ottanut sään suhteen vääränlaisia mukaan. Yhteen aikaan toimme reissuista aina jääkaappimagneetteja, mutta enää ei niitäkään. Muistot ja kuvat ovat parhaita tuliaisia, siitä olen samaa mieltä.
    Nuo ruuat näyttivät kyllä herkullisilta lihapötkylöistä jälkiruokiin. Balkanin alueelle pitäisi joskus vielä tehdä reissu. Kiitos hyvistä vinkeistä!

    VastaaPoista
  4. Kuola valuen luen täällä taas erittäin mielenkiintoista ja taidokasta blogitekstiäsi. Kiitos että jaksat jakaa matkakokemukset. Sinussa oli ainesta matkaopaskirjailijaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh-hoh?! Taitaa riittää minulle, että olen tehnyt töitä 40 vuotta matkaoppaana.

      Poista