11.9.2014

Ruusuisia papuja ja kaunis kossi

Hyvät hyssykät, että minä hämmästyin, kun rapsautin ruusupavun pitkän palon puoliksi. Palosta paljastui ihanan ruusunpunaisia papuja. Siellä heleänvihreän suojapukunsa piilossa ne olivat pötköttäneet minun mitään asiasta tietämättä.

Riivin pavut kelteisilleen. Seuraksi leikkelin violetin ja kermankukertavia pensaspapuja, kun aloin tehdä papu-mangoldi-muhennostani savulohen seuraksi:



Kuullotin pari sipulia ja valkosipulia oliiviöljyssä. Lisäsin sekaan ryöppäämäni mangoldin ja pavut. Sekoittelin ja hämmentelin muutaman hetken. Lisäsin sitruunanmehua ja mustapippuria. Suolaakin taisin ripotella pikkuriikkisen. Annoin muhia pari minuuttia.

Nostin pannun tulelta ja ripottelin mukaan tomaattikuutioita ja auringonkukansiemeniä. Nostin sotkotuksen keoksi tarjouluvadille ja koristelin parmesaanilastuilla.

Tästä tuli hyvää.

Ai niin, se savulohi. Vanha herra sai sen verkolla. Sen nimi on kossi. Kossi on on poikapuolinen nuori lohi, joka on kroolannut merillä vasta vähän aikaa. Sen pikkuveli on nimeltään toko, joka laskeutuu syntämäjoestaan merille kolmantena elinvuotenaan. Sen isoveli on nimeltään porsas. Se on paksu ja pulska, punalihainen lohenmötiskä. Niiden isoisoveli on nimeltään kojamo - väkäleikainen, rumanpuhuva ja jo harmaantunut.

Tämä meidän päivällispöytäämme päätynyt vesseli on siis nimeltään kossi. Painoa sillä oli semmoiset puolitoista kiloa. Ja tässä hän on:


Kossin mausteeksi ei tarvita mitään muuta kuin ripaus suolaa ja luraus sitruunanmehua. Kaikki muu on turhaa, sillä kyseessä on aito ja villi Perämeren lohi.

Vanha rouva

3 kommenttia:

  1. Mukavat nimet noilla lohikaloilla, en oon ennen tienytkään. Sellasia väkäleukoja yli 20 kilosia olen nähnyt täällä etelänkin joilla.
    Herkullista tuo siun papumuhennos, mutta eikö se käy vatsaa möyritämään.

    VastaaPoista
  2. Sanattomaksi menin koko komeuden edessä! on tämä Suomi vain ihana maa, täynnä ihania, taitavia ja elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä, jotka löytävät kauneuden vaikka mistä ja voi nuo kalojen nimetkin, en ole koskaan sellaisia edes kuullut vaikka mukamas kala- ja metsämiehen muijana olen neljättäkymmentä vuotta elellyt! Ihanaa!!

    terveisin

    Kivipellon Saila

    VastaaPoista
  3. Ei päivää, ettei jotakin uutta (tietoa) :)
    Silmänruoka (meille lukijoille) on taas loistavasti kuvattu - ohjeistuksineen.

    VastaaPoista