Viime vuonna Pikkuihminen vielä mahtui pottulaatikkoon suorin jaloin. Nyt piti ketarat panna koukkuun. Siinä hötäkässä tuppasi vähän naurattamaan, sillä ottomummun takapuoli oli aivan liian leveä lootaan tukittavaksi!
Potunnoston jälkeen piti kaivaa suuri kuoppa. Pappa oli luvannut Pikkuihmiselle ikioman viinimarjapensaan. Niin sitten kaivettiin se kuoppa, kasteltiin se hyvästi ja alettiin kaivaa sitä pensasta.
Iso jättipensas halkaistiin neljään osaan. Yhdestä pensaasta tuli Pikkuihmisen oma. Toisen pensaan sai Äiti ja kolmannen Isi. Se neljäs jäi vanhalle paikalleen ja sen sai pitää Pappa.
Minä en kerinnyt saada omaa nimikkopensasta, kun olin rustaamassa ruokaa pottu- ja pensaspesueelle. Menu piti sisällään savuluusoppaa (naudanlihaa ja savuluita porruutetaan niin kauan, että lihat ovat mureita ja irtoavat luista; sekaan pilpotaan pottuja, lanttua, porkkanoita, juuriselleriä ja palsternakkaa sipulia unohtamatta; maustetaan soppa lipstikalla, mustapippurilla ja suolalla) ja makkarapannaria. Tässä jälkimmäisestä kuvia:
Jälkiruoaksi tarjoilin suklaakakkua. Tässä ohje: ota voita, munia, vehnäjauhoja, leivinjauhetta, sokeria, sitruunamehua, kermaa, rahkaa, vadelmia, liivatelehtiä, oikeita ruusuja ja ripaus glamouria. Tee kakku. Siinä se. Löytyy minulta hieman laajempikin suklaa-vadelmakakun ohje, jos olet sitä vailla ;)
Potunnoston, ruokailun ja huushollin siivoamisen (Pikkuihminen patsasteli omatoimisesti vessaan kurasaappaillaan ja jätti jällkeensä multavanan) jälkeen maistui sauna ja iltakahvit syvässä hiljaisuudessa. Mikä rauha!
Sunnuntaina piipahdimme ulkomuseossa syysmarkkinoilla. Hillojen, mehujen, limppujen ja toinen toistaan kauniimpien käsitöiden paljouden keskellä ihastuin ikihyvikseni seuraaviin puisiin kaunottariin:
Hoppua pukkasi siis koko viikonlopun: rakkaita ihmisiä, kaunista säätä, hyvää ruokaa, lempeitä löylyjä, maan aarteita ja ahkerien kätten töitä. Mitä sitä ihminen muuta kaipaa ollakseen onnellinen?
Vanha rouva
Onni on omat potut ja omat rakkaat pottuja syömässä ja...... noita siun herkullisia kakkuja.
VastaaPoistaAhkeruus on ilomme sanotaan jossakin vanhassa laulussa. Omasta perunan nostosta on kulunut jo monta vuosikymmentä, mutta kivaa se oli saada omasta pellosta perunaa.
VastaaPoistaNo kuule, ei kaipaa muuta niin mukavalta tuo teidän puuhastelu kuulosti. Taas niin kauniita valokuvia!
VastaaPoistaTodella mukava viikonloppu tuntuu olleen sielläkin. Nuo pikkuihmiset on semmosia,välillä omatoimisia,niin vaan multasaappaat jalassa tupaan:)
VastaaPoistaTäydellisen viikonlopun ainekset ja toteutus, kurajälkineen kaikkineen :)
VastaaPoistaTaas kauniisti kuvattu ja koristeltu kakku summuut.
Puulastukukkiako nuo markkinakukat on...
Nuo puiset kukkaset ovat nimeltään haapakukkasia. Ymmärsin, että jotenkin vinkeesti ne on veistelty haapapuunpalasesta ja sitten tökätty tikun nokkaan.
PoistaKaikkea kivaa olette puuhastelleet ja niinkuin pisteenä iin päällä... on upea kakku tarjolla:)
VastaaPoista