Oudot huivit saivat jatkoa, kun Smirgeline antoi ohjeen uuteen ja ihmeelliseen baktukseen (Mistä lie nimitys peräisin? Edes kaikkitietävä kuukletus ei sitä minun taidoillani selvittänyt.)
Tuolta tuubibuumin ajoilta
kaapissani nökötti puoli kerää violettia pörrölankaa, johon päätin purkaa
intoni oppia uutta. Isoilla puikoilla huivi valmistui yhden telkkari-illan
aikana. Oman iltansa otti reunaan virkkaamani hopeinen timanttiraita.
Saapas nähdä milloin tulee
niin viileää, että pääsen kylille keekoilemaan uuden huivini kanssa. Hellettä
pidellessäni kietaisin huivin tuolin selkänojaa lämmittämään.
Kiitos Smirgeline!
Vanha rouva aivan
innoissaan
Jälkihuomatus: Pikkusisko vohki huivin itselleen. Sopii kuulemma uusiin saapikkaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti