Marjaisaa päiväkahviseuraa

Muffinseiksi näitä minun nuoruudessani sanottiin, mutta nyt niitä kuuluu kuulemma sanoa fiinisti kuppikakuiksi. Sama minulle, ei nimi leivonnaista pahenna:

Pariinkymmeneen kakkupohjaan tarvitsin:

·         1,5 dl sokeria

·         3 munaa

·         1,5 dl voisulaa

·         1,5 dl kermaa

·         3 dl vehnäjauhoja

·         0,75 dl perunajauhoja

·         2 tl leivinjauhetta

·         1 tl kanelia

·         1 tl vanilliinisokeria

·         1,5 dl mustikoita

·         1,5 dl vadelmia

Sekoitin kaikki märät aineet keskenään. Sitten lisäsin keskenään sotkotetut kuivat aineet mukaan. Jaoin taikinan kahtia. Toiseen taikinakulhoon lisäsin varovasti desin verran mustikoita ja toiseen desin vadelmia. Jaoin taikinat paperivuokiin ja paistoin 200 asteessa uunin keskitasolla parikymmentä minuuttia.

Kakkujen jäähtyessä valmistin rähmän. Anteeksi, kreemin:

·         100 g huoneenlämpöistä voita

·         0,5 dl kermaa

·         1 tl vanilliinisokeria

·         500 g tomusokeria

Vatkasin voin, kerman, vanilliinisokerin ja puolet tomusokerista tasaiseksi. Lisäsin loput tomusokerista vähitellen. Vatkasin niin kauan, että seoksesta tuli tasaisen kermaista. Pursotin kakkujen päälle kiekuran. Sitten koristelin jälkeenjääneillä marjoilla.

Minun piti värjätä puolet kreemistä vaaleansiniseksi ja puolet vaaleanpunaiseksi, mutta taisin unohtaa! Vieressäni nimittäin tuhisi Pikkuihminen, joka varasti huomioni täysin. Vähemmästäkin naisen sukat menevät sekaisin. Täytyi siis tyytyä hopeapalloihin ja vadelmarakeisiin.

Värivammoista huolimatta kuppimuffinsit tekivät kauppansa Nuorelle neidille (Pikkuihminen tyytyi pottuvoihin ja maitopulloon). Neiti otti laatikollisen mukaansakin Nuorelle herralle tuliaisiksi.

Vanha rouva