Liettuan ja Latvian kiertomatkallamme oli kaksi kohdetta ylitse muiden. Toinen niistä oli The Lost Shtetl Museum Šeduvassa. Siitä kerron täällä. Toinen must- kohde oli Ristikukkula Pohjois-Liettuassa Šiauliain kaupungin lähellä.
Ensimmäiset ristit ilmestyivät Ristikukkulalle mahdollisesti sen jälkeen, kun puolalaiset ja liettualaiset olivat epäonnistuneesti kapinoineet Venäjän keisarikuntaa vastaan vuonna 1831. Lisää ristejä nousi toisen kapinan jälkeen vuonna 1863. Kun ristien määrä vuonna 1900 ensimmäisen kerran kirjattiin ylös, niitä oli kukkulalla 130. Vuonna 1990 kukkulalla oli 55 000 ristiä. Nykyään ristien määrää ei tiedä kukaan. Uuden ristin saa vapaasti pystyttää - ellei se ole kooltaan liian iso, jolloin tarvitaan lupa. Ristien lisäksi kukkulalla on suuria krusifikseja ja Neitsyt Marian patsaita. Talkoojoukot siistivät kukkulaa säännöllisin väliajoin poistamalla rikkinäisiä ristejä ja kitkemällä ristien välistä.
Neuvostoliiton miehityksen aikana (1940-90) miehittäjät yrittivät hävittää kukkulan useaan otteeseen. Ristejä poltettiin ja alue jyrättiin puskutraktoreilla, mutta ihmiset palasivat yhä uudelleen uusien ristien kanssa.
Paavi Johannes Paavali II vieraili Ristikukkulalla syyskuussa 1993 pian Liettuan itsenäistymisen jälkeen. Paavi korosti paikan päällä pitämässään messussa, että ristikukkula on uskon, toivon ja vapauden symboli.
Risteihin ei välttämättä liity menetystä tai surua, vaan ristejä on pystytetty myös kiitokseksi, onnentoivotukseksi, pyhiinvaelluksen muistoksi, pyynnöksi tai rakkaudentunnustukseksi. Pysäyttävän lukunsa muodostavat yhtäältä hääparien tuomat sydämet ja toisaalta Nato-joukkojen ja Ukrainan sodan veteraanien tuomat ristit.
Opiskelin venäjää 1980-luvun lopulla. Menin töihin suomalaiseen incoming-matkatoimistoon, joka tuotti neuvostoturisteille 10 päivän mittaisia pakettimatkoja. Opastin heitä liki 10 vuotta eri puolille Suomea suuntautuvilla all inclusive -matkoilla. Se aika oli elämäni kovin ja antoisin korkeakoulu.
Neuvostoliiton suurin ulkomaanmatkoista vastaava matkatoimisto Inturist järjesti meille suomalaisille incoming-oppaille tutustumiskäyntejä eri puolille laajaa neuvostojen maata, jotta ymmärtäisimme asiakkaidemme lähtökohtia. Kerran olimme Neuvosto-Liettuassa tutustumismatkalla. Pyysimme päästä tutustumaan Ristikukkulalle. Pyyntömme torpattiin ystävällisesti, mutta tiukan kategorisesti. Net ja net. Silloin päätin, että kyllä minä vielä Ristikukkulan näen. Se aika oli nyt, 40 vuotta myöhemmin.
Ristikukkula on täynnä rakkautta ja voimaa.
Vanha rouva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti