Lähiluomuherkkuja

Syyskuussa marjastetaan niin metsän perusteellisesti. Ensimmäinen satsi puolukoita on jo muusattu huuppamarjoiksi ja mehustettu. Huomenna lähdetään etsimään toista satsia, josta tehdään hilloa ja mehua.

Tänään jatkojalostan nämä makeapihlaja Granatnajan isot marjat. Teen oululaisia kapriksia eli säilön marjat etikkaliemeen.

 

Kokeilin enismmäistä kertaa elämässäni spagettikurpitsaveneitä. Siemenistä siivoamani kurpitsanpuolikkaat muhivat uunissa ensin tunnin verran. Sillä välin tein sipulista, tateista ja jauhelihasta muhennoksen, jonka pehmitin smetanan kanssa. Maustoin soossin, täytin kurpitsakupit ja gratinoin juustoraasteella. Vanha herra söi hyvällä ruokahalulla.

Samalla ruokahalulla katosivat oman maan pavut. Keitin ne suolavedessä, valutin ja annoin voinokareen sulaa keltaisille herkuille. 

Vaan mitä tekisin raaoista pikkutomaateista?

Tattipiirakka on varma syksyn merkki. Tämä vuosi ei ole näillä leveysasteilla ollut mitenkään hääppöinen sienivuosi, mutta visseistä paikoistamme on kuitenkin löytynyt ruskealakkeja. Osa päätyy talven tullen keitoiksi, osa muhennoksiksi ja osa piirakoiksi.

Syyskuun loppu on siika-aikaa. Vanhalla herralla oli verkot aamutuimasta illankähmään kotirannassa. Saldona 17 siikaa ja muutama ahven.

Suurin osa syyssiioista on mätikaloja. Nyt meillä on pakkasessa kilo siianmätiä. Osalla lahjotaan ystäviä. Mutta voi sitä smetanan määrää, mikä taas syödään pimenevässä syksyssä.

Syysomenat odottavat vielä ottajaansa. 

Tiedossa on omenahillosavotta, kunhan puissa pullistuvat punaposket kypsyvät kunnolla.

Vanha rouva