Opiskeuluaikana 1980-luvulla olivat muodissa pörrölangat ja kirkkaat efektivärit. Kuinkas ollakaan, tuo kultainen nuoruuden hurlumhei-aika tuli mieleen, kun löysin lankakaupasta punaista pörrölankaa. Otin paksut puikot ja aloin kutoa leveähköä pötköä. Sitä tuli aika pitkästi.
Jotain kuitenkin puuttui.Sitten hoksasin. Ystävä oli lahoittanut minulle pussillisen erikoisia efektilankoja. Kaivelin kiihkoissani pussia ja löysin justiinsa passelit pörröt. Toiseen pitkään laitaan virkkasin metallinsinisen vauhtiraidan ja toiseen aniliininpunaisen.
Mittaa pehmoiselle pörröhuiville tuli 2 metriä ja 20 senttiä. Tekeleen saajalla on pituutta aika paljon vähemmän, joten tuo rakas 60-kymppinen, joka 40 vuotta sitten vietti kanssai hurlumheiaikoja, saa kääriä huivin itsensä ympäri ainakin kolmeen kertaan ;) Eikä takuuvarmasti palele!
Vanha rouva
Voi hurlumhei, mä en kasarilla kutonut kuin pastellisävyjä pikkuneidin neuleisiin ja palloja neuleiden yläosiin... Langat oli silloin ylihalpoja kun Korialla asuessamme kävimme (minä muuten vaan ja Pohjanmaalta tulleiden kutomisintoilijoiden kesken) Helsingin Villakehräämöllä nyk. Novitan vastaava, hakemassa kutimiin aineksia. Oi niitä aikoja.
VastaaPoistaOi niitä aikoja ja kampauksia =)
PoistaSinuahan on huivittanut oikein tosissaan! Huivi on aina huivi vuosikymmenten säväyttämänäkin. Toi vyölaukkuhomma ei meinaa millään mennä minulla järkeen, kun se on tullu taas muotiin.
VastaaPoistaJoitain asioita kaipaa, joitain ei missään tapauksessa ;D
Minä en kaipaa pyöräilysortseja. Kääk!
Poista