Heijastuksia

Kevätunta

L. Onerva

Ilman hämylaineet hienot,

puiden punerrukset vienot

huolii himmenevän maan

kevätunten purppuraan.

Taivaan kantta leutosäinen

soutaa tähti yksinäinen,

niinkuin pursi hopeisen

suviöisen joutsenen.

Haaveet heijaa maassa, puussa,

suvihaaveet huhtikuussa.

Helähtelee herkkä jää,

pajun virpi värähtää.

Oksat unelmista taipuu,

onnen odotusta vaipuu.

Taivas kuulas yötä maan

syleilee kuin armastaan.

 

Kevätmatka Helsinkiin 

soi minulle heijastuksia ja kuvajaisia maailmasta, joka on kaunis, kuulas ja kiehtova.

Vajaan viikon aikana nautin näyttämötaiteesta:

"Pintaa syvemmältä" oli kattaus riemukkita ja raikkaita kevätlauluja. Akateeminen Laulu tulkitsi  suloisenmakeita ja katkeransuloisia tunteita teekonsertissa, joka järjestettiin Salutorgetin salissa.

Matkaan mahtui sopivasti kevätruokaa ja -kuplivaa:

Valokuvataidetta itkin Kansallismuseon erikoisnäyttelyssä Inherit the Dust – Nick Brandtin valokuvia. Väkevät kuvat panivat miettimään minkälaisen maailman jätän jälkeeni:

Kalliossa ja Töölössä tallensin arkkitehtuurin helmiä:

Museoissa tapasin tuttuja: Aurora Karamzin, Aleksanteri I, piispa Franzén ja joku outo keisarinnaksi mielivä.

Isänmaallisia tunteita koin Hietaniemen hautausmaalla ja Mannerheimin museossa, jonka loistava Markus-opas ansaitsee syvimmän kunnioitukseni. 

Nautin hersyvästä ilosta hersyvässä seurassa...

... jonka äärelle minut johdatti kissamaisin askelin vaalea kaunotar nimeltä Stansta:

Helsingin helmeksi valikoitui tällä matkalla Reitzin säätiön taidemuseo. Se mykisti kuvataiteellaan ja antiikkiesineillään, jotka oli asetettu esille mitä viehkeimmällä tavalla:

Hiljennyin kohdatessani Reitzin perimmäisessä kammarissa pienen vitriinin:

Vitriinissä oli esillä kaksi suomalaisuuden merkkiteosta, oikeaa ja alkuperäistä: Se Wsi Testamenti vuodelta 1548 ja Coco Pyhä Ramattu suomeksi vuodelta 1642.

Heijastuksista ja hyvistä hetkistä haluan kiittää teitä ihanat ystävät. 

Ilman teitä ei olisi kevätunta eikä kauneuden heijastuksia.

Vanha rouva