Kesä(k)akkuja

Kesäakkuja pyytää aina lasten kuoro. Vanha herra laulaa mukana kuorossa, vaikkei ikänsä puolesta kuulu kakarain joukkoon.

Tänä kesänä olen innostunut raparperista. Olen tehnyt siitä hilloa, hilloketta, soppaa ja piirakkaa. Ja kesäkakkuja. Tässä kolme versiota.

Ensimmäinen versio pitää sisällään raparperihilloa kera mansikkasiivujen ja kermavaahdon. Kirpakan makea täyte. Kakun päälle pursotin rehellistä kermavaahtoa ja päälle taiteilin isoista mansikoista kukkasia. Mintunlehdet ja pikkuorvokit toimittavat koristeiden virkaa.












Toinen versio on raparperista ja melonista tekemäni kakkupiirakka. Sivelin morotaikinapohjalle reiluja laappaisuja sitruunatahnaa. Tahnan päälle tipahteli rapareripaloja ja perään meni ranskankerma-muna-seos, johon sekoitin lusikallisen perunajauhoja.

Kypsä piirakka oli ankean näköinen. Siksi tuunasin sen piirakasta kakuksi. Kuutioin pinnalle makeaa melonia. Pursotin reunoille kermatähtiä.

Kakuksi naamioitu piirakka teki kauppansa, sillä sitruuna ja raparperi sopivat mainiosti kavereiksi.

Kolmas versio on valkosuklaalla mehevöitetty raparperikakku. Ohje on helppo ja se tulee tässä: Sekoita 1,5 dl sulattua voita, 3 dl sokeria, 4,5 dl raparperijukurttia, 100 g valkosuklaapaloja ja 7,5 dl vehnäjauhoja, joihin olet sekoittanut 2 tl soodaa ja 2 tl vaniljasokeria. Kaada taikina voideltuun irtopohjavuokaan. Painele kakun pinnalle raparperipaloja. Paista 200 asteessa uunin alatasolla. Jäähdytä hyvin ja pane tarjolle. Tämä kakku ei ole järin kaunis, mutta hyvä ja mehevä sen on.

Että tämmöisiä kesä(k)akkuja.

Vanha rouva