Vanha herra otti potkurit esiin ja pakkasi verkkopunkat täyteen verkkojenkokemisvälineitä. Minä keitin termarin täyteen kahvia, voitelin voileivät ja kätkin aimopalaset mustikkapiirakkaa eväsrasiaan. Appelsiiniakin lohkoin mukaan, sillä minun mielestäni mikään ei voita kanelihunnun saaneita kylmiä appelsiiniviipaleita kirkkaalla jäälakeudella.
Jääpiikit kenkien pohjassa takasivat huikean menon. Kymmenessä minuutissa olimme potkineet itsemme kolmen kilometrin päähän kotirannasta, passelisti kalaverkkojen kokupaikalle. Voi sitä vauhdin hurmaa ja auringon kilotusta. Paremmasta ei väliä.
Sitten alkoi jännitys! Mitä suo Ahti verkonkokijan pyydykseen? Suoko mitään? Suoko paljon? Suoko vähän?
Siikoja, kuhia, ahvenia, mateita ja haukia. Niitä soi Ahti meille tällä kertaa.
Vanha rouva ja mustikkasuu
Ihana keli ja upea saalis, upea kuva jäisestä merenselästä ja ihana aurinko! On Teilläkin upeaa kevättä vaikka lämmin henki ei sinne asti ole vielä tullutkaan...kaikki aikanaan. Hyvät evää teit, makoista on niitä verkon noston jälkeen maistella auringonsäteiden helliessä. Melkoista haipakkaa kelkoilla päästelitte menemään!
VastaaPoistaOi sentään luonnossa on iloinen meininki, piirasta ja kahvetta ja makoisa kalansaalis.
VastaaPoistaMeilläki aurinko lekotti ja lämmitti nii sielun ko ruumiinki..:)
No, onpas Ahti ollut teille kovin suosiollinen, meilläpäin ei ole mitään asiaa enään mennä jäälle, jollei halua välttämättä kylmää kylpyä.
VastaaPoistaVai vauvahaalari, taidanpa kohteliaasti kieltäytyä, kun vaan tuommoista pientä räpellystä saan aikaiseksi.
No nyt on täällä isäntä muttusissaan ja kade, ei päässyt raukka kun kahdesti pilkille kun jäät jo heikkeni ja nyt ne on melkein sulaneet.
VastaaPoistaUpeita nuo kuvat kalojen evistä, taidetta sanoisin.
Mahtisää, mahtisaalis! Meri tarjosi parastaan.
VastaaPoista